maanantai 19. kesäkuuta 2017

Aino Räsänen:...ja Helena soittaa



"Haavoittuneita. Valkeita arkkuja. Itkeviä omaisia."

Räsänen, Aino: ... ja Helena soittaa
Kirjasarja: Helena, osa 2
Julkaistu: 1980, 15.painos

Alkuperäinen julkaisu: 1950
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 192


Kauniit ja huolettomat kesäpäivät ovat koittaneet tuoreille ylioppilaille. Helena ja Jari Junkkerin poika Arttu haaveilee muutamista vapaista vuosista, mutta isä vaatii poikaansa opiskelemaan agronomiksi ja hoitamaan sukutilaa. Artun nuori mieli kapinoi, vaikka hän tietääkin velvollisuudekseen olla osana arvostettua perhettä, josta muut ottavat mallia. Hänen siskonsa Mirjam on joutunut jättämään koulun kesken heikon terveytensä vuoksi. Isosisko Eeva työskentelee herkeämättä emännän roolissa Helenan ollessa liian huoleton hoitaakseen tehtäviään. Samalla perheen nuorin, 5-vuotias Päivi, temmeltää rasavillina kepposesta toiseen. Jarin päivät kuluvat kunnanvaltuustossa, yhdistystoiminnassa, yritystoiminnassa sekä muissa luottamustehtävissä, joten hän palkkaa työnjohtajakseen Martti Mäkelän. Eeva suhtautuu kylmäkiskoisesti uuteen tulokkaaseen säätyrajoitusten vuoksi. Tilan muista työntekijöistä puhutaan heidän tehtävänsä mukaisilla nimityksillä kuten sika-Mari ja muonamiehen Lenni. Junkkerin kartanolla nähdään myös sukulaisten ja ystävien vierailuja, jolloin isäntäväki saattaa yhteisen työnteon jälkeen innostua soittamaan ja laulamaan.

"Muonamiehen Lenni pysähtyi hengähdyksissään ovensuuhun ja enempää tervehtimättä huusi: - Emäntä, Päivi lähti taas lehmällä ratsastamaan! Saako se?" (s.21) 

"Elämähän oli niin herttaista ja kaikki ihmiset hyviä. Hän tunsi olevansa kuin suurisilmäinen jäniksenpoika, joka piehtaroi kedolla ja laski kuperkeikkoja, nauraen auringolle." (s.22)

Ihailtavaa maalaiselämää varjostaa politiikan musta pilvi, joka ennustaa lähenevää sotaa. Etenkin Helenan mieli synkkenee hänen kantaessaan huolta lapsistaan. Soitot lakkaavat ja miltei aikuisiksi kasvaneiden lasten tulevaisuuden rakentaminen keskeytyy. Kihlaparit joutuvat jättämään toisilleen hyvästit - ehkä jopa ikuisiksi ajoiksi. Varjon hellittäessä elämä soljuu eteenpäin, sillä ihmiset ovat hyväksyneet luonnollisen elämänkulun, johon kuuluu sekä kuolemaa että syntymää, sekä hautajaisia että häitä, sekä surua että iloa.

"Mutta yhä kertyi myrskypilviä, kuului kuin ukkosen kumahtelua kammottavana, pahaenteisenä. Nekin, jotka pitivät kiinni entisestä, levollisesta elämäntahdista, huomasivat lopulta joutuneensa pyörteeseen, joka vei, tahtoi sitten tai ei." (s.83)

Maalaisromanttinen tarina ihannoi perhettä, kotia, luontoa ja työtä sekä sivistystä ja hyviä tapoja. Jokaisella kuuluu olla omat asemaan ja sukupuoleen sidotut tehtävät, mitkä tulee toteuttaa tarmolla ja hyvillä mielin. Toisinaan asetelma tuntuu turvalliselta ja mukavalta, mutta toisinaan ahdistavan kahlitsevalta ja epäreilulta, sillä se ei anna sijaa yksilön omille unelmille.

"Maailma täällä oli vain niin prikulleen määrättyä ja ennakolta laskettua. Täällä ei voinut muuta kuin astua toisen jalanjälkiä, isä edellä, poika perässä, aina ja aina." (s.59)


Helmet lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina

100 suomalaista kirjaa: 20/100


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Blogistanian kesälukumaraton 17.6.2017



Osallistuin blogistanian kesälukumaratoniin - tavallaan. Tarkoituksena oli lukea lauantaista 17.6.2017 klo 13.00 sunnuntaihin 18.6.2017 klo 13.00, mutta muu elämä päätti toisin. Lähdinkin ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan. Kunnioitin matkaseuraa jättämällä kirjat kotiin ja nauttimalla yhteisestä kesäpäivästä upeita nähtävyyksiä katsellen sekä kahviloissa istuen. Vanhoja rakennuksia ihastellessa alkoi palavasti tehdä mieli lukea Viroon ja etenkin Tallinnaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Olisiko hyviä vinkkejä?



Mutta itse asiaan: Minulla ei ole tänä vuonna ollut kovin hyvä onni lukumaratonien suhteen. Viimeksi sairastuin ja nyt lähdin matkalle. Sain sunnuntain puolella luettua viisi sivua. Laiha tulos, mutta ei se toisaalta haittaa, koska aion lukea myöhemmin lisää. Toivottavasti muilla oli onnistuneempi lukumaraton! Oli mukava olla ainakin ajatuksissa mukana!


Lue lisää blogistanian kesälukumaratonista.



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Minna Rytisalo: Lempi



"Muuta ei ole kuin tämä, sen mukaan elä."

Rytisalo, Minna: Lempi
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 234


Sota muuttaa kaiken. Vastavihitty kauppiaan tytär Lempi joutuu jättämään aviomiehelleen Viljamille jäähyväiset, kun mies lähtee sotaan. Häntä jää auttamaan vain aputyttö Elli. Miehiä kuolee rintamalla ja saksalaiset heilastelevat kotiin jääneiden naimattomien naisten kanssa. Sillä tiellä on Siskokin, joka oletti pääsevänsä ennen Lempiä naimisiin Maxinsa kanssa. Max haluaa odottaa, että he matkustaisivat Hampuriin. Kukaan ei osaa sanoa, mitä sodassa tai sen jälkeen tapahtuisi - minne käsky kävisi. Kaikkien täytyy vain luottaa omaan vaistoonsa ja rakkauteen.

"Se mitä meillä oli, oli täyteläistä ja täydellistä täällä, missä hullut hallitsevat ja tuho kulkee maasta toiseen, hävittää kaiken hyvän, ihmisten pahuus saa voimaa joukkojen huumasta. Mihin sellaista pääsisi pakoon, ei mihinkään." (s.44)

Viljami, Elli ja Sisko kertovat vuoron perään sodan aikaisista ja sen jälkeisistä tapahtumista, joiden keskiössä on Lempi sekä häneen kietoutuva kunkin oma kohtalo. Kokemuksista selviää, kuinka ihmiset näkevät toisensa eri tavalla riippuen siitä, mistä asemasta heitä katsovat. Ihminen on erilainen ollessaan puolisonsa, lastensa, ystäviensä tai työtovereidensa kanssa. Kukaan ei voi koskaan nähdä toisesta kaikkia puolia.

"Sinä olit värikäs ja outo lintu meidän tavallisessa pihakoivussa, eikä navettaliina sopinut sinun päähäsi johon kuului valkolakki." (s.34)

Tekstistä huokuu tuska ja kärsimys sekä elämän epäreilu sattumanvaraisuus. Lopussa herää toivo uuden aikakauden paremmuudesta. Menneisyyttä on turha haikailla ja nostalgisoida, sillä sinne ei ole enää palaamista.

"Miten turhaa on taistelu, isänmaa, tappaminen. Minä olen tässä, on yö, mutta pimeää ei ole, yön lepoa ei ole. On loputon, huutava hiljaisuus, räjähdys joka repii, raastaa minut rikki -" (s.50)

"Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana." (s.190)


Helmet lukuhaaste 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

100 suomalaista kirjaa: 19/100

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia



"Mamma istuu keinutuolissa ja katselee tielle."

Tamminen, Petri: Suomen historia
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 157


Suomen historiasta pääsevät kertomaan tavalliset ihmiset muistoineen. Lyhyistä kertomuksista, elämän hetkistä, jää melankolinen mielikuva suomalaisesta luonteesta - ripauksella huumoria. Suomalaiset ovat aina olleet köyhiä, mutta auttavaisia. Heitä on koeteltu kovilla kohtaloilla ja kansan kahtiajaolla. Suomi on kokenut muutoksia, ja myöhemmin ihmiset ovat saaneet vanhoista tapahtumista uusia oivalluksia.

"Kun hän palasi Suomeen, isä oli kuollut,  äiti mielisairaalassa ja kotitalosta jäljellä savupiippu." (s.35)

Mieleen jäi etenkin tarina sodan aikaisesta ulkomaanavusta. Amerikasta lähetetyt paketit sisälsivät erikoisia ja epäkäytännöllisiä tavaroita kuten marmorikuulia ja naisten oikean käden käsineitä. Toinen mielenkiintoinen tarina kertoi miehestä, joka ei kehdannut tehdä niin sanottuja naisten töitä muuten kuin ovi lukittuna ja verhot vedettyinä ikkunoiden eteen. Harmi, että kirja on aika lyhyt ja tarinat vielä lyhyempiä. Muistoja olisi ollut mukava lukea enemmän ja laajemminkin.

"Mitään näitä nykyisiä bonus- ja plussakortteja äiti ei huolinut. Hän sanoi, että hän eli jo sen oman korttiaikansa silloin sodan jälkeen." (s.56)


Helmet lukuhaaste 2017: 8. Suomen historiasta kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 18/100

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Helmet lukuhaaste 30/50

Toukokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu oikein hyvin! Luin toukokuussa yhtä monta kirjaa kuin huhtikuussa. Viime vuonna tähän samaan aikaan olin lukenut myös tasan 30 kirjaa! Hauska sattuma!


Toukokuussa haasteeseen lukemani kirjat:

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Kimberly Belle: The Marriage Lie

19. Yhdenpäivänromaani
Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Mats Strandberg: Risteily

23. Käännöskirja
Serena Valentino: Petetty sielu

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo



"Something... uniquely Penny."

Sugg, Zoe: Girl Online: Going Solo
Kirjasarja: Girl Online, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 327


Penelope ´Penny´ Porter on päättänyt unohtaa entisen poikaystävänsä, rocktähti Noah Flynnin, ja keskittyä omaan elämäänsä. Hän harjoittelee oman ainutlaatuisen valokuvaustyylin löytämistä, paniikkikohtausten kanssa elämistä, sosiaalisen median sovittamista muuhun elämään ja parhaan ystävän Elliotin tukemista tämän vanhempien riitojen keskellä. Penny matkustaa Lontooseen katsomaan ystävänsä Meganin upeaa Madame Laplage nimistä koulua, jossa voi opiskella muun muassa teatteria. Hän saa siellä uuden ystävän, Poseyn, ja törmää Callum nimiseen poikaan, joka opiskelee valokuvausta. Penny matkustaa myös Skotlantiin auttaakseen äitiään ylellisten häiden järjestämisessä ja pääsee osallistumaan tyylikkäisiin naamiaisiin. Hän kasvaa ihmisenä jokaisen kokemuksen myötä, mutta ei kuitenkaan täysin pysty päästämään irti menneisyydestä - varsinkaan kun se tulee takaisin kummittelemaan.

"Out of the corner of my eye, something catches my attention and I look up sharply. ´Noah?´ I whisper, before I can stop myself. - ´Never mind,´ I say quickly." (s.12)

Penny on ystävällinen ja auttavainen ihminen, joka yrittää tehdä kaikki iloisiksi, vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Hän uskoo, että jokainen saa vastakaikua välittämällä muista ja avautumalla muille. Hän itse tukee ihmisiä, joilla on suruja tai ongelmia elämässään. Penny kehottaa muita tavoittelemaan kovalla työllä unelmiaan. Hänen mielestä muiden menestys ei ole itseltä pois, vaan oma vuoro tulee kyllä joskus. Kellään ei siis ole mitään syytä olla kateellinen, vaan päinvastoin mielissään toisen saavutuksista. Toinen sitä paitsi raivaa muillekin tietä menestykseen. Kateuteen käpertyminen on turhaa, sillä se ei auta ketään, vaan sen sijaan on keskityttävä omaan tekemiseen.

"We girls have to look out for one another." (s.116)

"The light I hope to send out into the world with Girl Online." (s.322)

Pennyn maailma on ennalta-arvattava hattarakupla, jossa kauniit yksisarviset käyskentelevät ja onnelliset ihmiset halailevat toisiaan. Välillä ilkeä peikko saapuu paikalle irvistämään ja kaikille tulee paha mieli, mutta ei kestä kauan, kun ihmiset taas astelevat hymyssä suin kohti auringonlaskua - positiivisuutta huokuen ja toisiaan vaikeuksien yli tukien.

"´Hurry! Your daddy is making me pancakes with smiley faces!´" (s.56)

"´Only you have a world-famous pop star willing to help you out at the drop of a hat´" (s.94)


Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

torstai 25. toukokuuta 2017

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle



"Jokainen haluaa olla tärkeä edes yhdelle ihmiselle."

Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164


Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.

"Kaikenlainen ihmisten kohtaaminen uuvutti minut täysin, koska tilanteessa jännitin ja jälkeenpäin kelasin, mitä olin tehnyt tai sanonut väärin." (s.89)

Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.

"Mediassa puhuttiin tauotta itsekkäistä nykynaisista, jotka haluavat keskittyä uraan ja lykkäävät lastenhankintaa liian pitkälle. Puheet satuttivat, ja vielä enemmän ne varmasti satuttavat biologisesta lapsettomuudesta kärsiviä." (s.58)

Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.

"Työpaikassani oli tapana lahjoa ahkerasti: kerättiin rahaa milloin vauvalahjoihin, milloin naimisiin meneville, raskauden takiakin annettiin lahja. Jossain vaiheessa tajusin, että minulta oli mennyt sinä vuonna vaikka kuinka paljon rahaa muiden lahjoihin. Koska minua oikein lahjottaisiin?" (s.54)

Elämä on epävarmaa. Kuka tahansa voi päätyä yksinäiseksi. Puoliso voi kuolla, voi menettää työpaikkansa, lapsi voi muuttaa ulkomaille, voi jäädä orvoksi tai ystävät voivat kadota sairastuessa. Ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat surullisia ja epäreiluja, sillä kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi kaltoin.

"Tuntui, että kaikilla muilla oli täydellinen elämä." (s.71)


Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

100 suomalaista kirjaa: 17/100