lauantai 16. syyskuuta 2017

Klikatuimmat kirjat

Blogini täytti pari viikkoa sitten kaksi vuotta, joten ajattelin tutkia, mitä postauksia on näiden vuosien aikana klikattu eniten.

1. Zoe Sugg: Girl Online kiertueella



Brittiläisen tubettajan Zoe Suggin kirjoittaman kirjasarjan toinen osa on blogini ylivoimaisesti klikatuin postaus. Kirjat kertovat paniikkihäiriöistä kärsivästä Pennystä, joka on suosittu bloggaaja. Hän opiskelee valokuvausta ja viettää aikaansa ystäviensä kanssa. Hänen elämäänsä ilmestyy myös romantiikkaa. Voin suositella kirjasarjaa teinitytöille sekä nuorten kirjoista kiinnostuneille.

2. Stephanie Garber: Caraval



En yllättynyt yhtään löydettyäni kirjan klikatuimpien joukosta, sillä sitä on kehuttu lukemattomissa ulkomaisissa nuorten tai nuorten aikuisten instagram-tileissä ja blogeissa. Toki kirja on näkynyt myös kotimaisissa blogeissa. Kirja kertoo Scarlett Dragnasta, joka ajautuu keskelle maagista peliä, joka säkenöi rakkautta ja tuoksuu salaisuuksille. Caraval on yhtä aikaa sekä kaunis että pelottava öisine tapahtumineen, näyttävine pukuineen ja monimutkaisine arvoituksineen. Voin suositella nuorille ja nuorille aikuisille suunnattua kirjaa kaikille, jotka pitävät karnevaaleista, sirkuksesta, arvoituksista ja romantiikasta.

3. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä



Rönkkösen kirjan klikkausmäärä tuli yllätyksenä, mutta tarkemmin ajateltuna huumorilla varustettu sinkkukirja saattaa vetää puoleensa laajan yleisön. Luin kirjan, koska sitä oli kehuttu hauskaksi. En ihan lämmennyt suorasukaiselle ja räävittömälle kirjoitustyylille. Voin suositella kirjaa aikuisille, joita kiinnostaa joko muistella omia villejä eritteiden kyllästämiä sinkkuvuosiaan tai lukea siitä, millaista sensuroimaton sinkkuelämä voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla.

4. Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit



Tv-sarjanakin tunnetun Nymfit -kirjan klikkausmäärä tuli ainakin täytenä yllätyksenä. Minusta tuntui, ettei kukaan edes tiedä kirjan olemassaolosta, mutta ehkä olen väärässä. Kirja kertoo Didistä, joka saa kuulla olevansa nymfi ja joutuu opettelemaan uutta elämäänsä kahden vanhemman nymfin opastuksella. Nymfinä eläminen osoittautuu vaarallisemmaksi kuin voisi kuvitella. Voin suositella kirjaa kaikille, joita kiehtovat tarinat siitä, kuinka jonkun elämä muuttuu, kun hän saa tietää olevansa ihmisen sijasta taikaolento.

5. Tove Jansson: Taikatalvi



Muumit ovat suosittuja sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Vaikuttaisi siltä, että talviaiheiset tarinat ovat monien suosikkeja. Itse olen pitänyt eniten kesäisistä tarinoista, mutta nyt viime aikoina olen tykästynyt myös talvisiin tarinoihin. Kirja kertoo siitä, kuinka muumit nukkuvat talviunta, kun yhtäkkiä Muumipeikko herää eikä saakaan enää unta. Hän tutustuu muuttuneeseen, lumen peittämään Muumilaaksoon. Hän tapaa uusia tuttavuuksia ja kokee moninaisia tuntemuksia. Voin suositella kirjaa aivan kaikille! Muumi -kirjat saavat ajattelemaan ja tuntemaan olon yhtä aikaa sekä hartaan surumieliseksi että ilosta hersyväksi. Kirjasta löytää varmasti jokaisella lukukerralla uuden näkökulman.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hienoimmat bookstagram-tilit

Muutamissa kirjablogeissa on listattu hienoimpia kirja-aiheisia instagram-tilejä. Ensimmäisenä bongasin listan Ikuinen lukutoukka -blogista. Selasin tänään pikakelauksella kaikki seuraamani tilit ja valikoin sen perusteella mielestäni hienoimmat. Silmiäni miellyttivät tällä kertaa yhteneväiset kuvat, jotka ovat valoisia ja joissa esiintyy jokin elementti luonnosta, kuten kukkia ja oksia. Tilit ovat tässä aakkosjärjestyksessä:

anniinasbooks



beyondthechapters



bookwoods_



in_search_of_peter_pan



kirjastonkummitus



tarinannuppuja




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mitkä kirjat ovat jääneet mieleen?

Ikuinen lukutoukka -blogin Niina listasi viisi erilaista kirjaa, jotka hän muistaa vielä tänäkin päivänä. Inspiroiduin kokoamaan oman listani.

Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa / Eikä yksikään pelastunut



Tämä on varmasti paras suljetun paikan arvoitus, minkä tiedän. Se on kutkuttavan jännittävä. Kirja kestää useamman lukukerran - ainakin minulla. Siinä toisilleen entuudestaan tuntemattomat henkilöt asettuvat lomailemaan saarella sijaitsevaan kartanoon. Ruokasalin pöydälle on aseteltu kymmenen merkillistä patsasta ja seinällä komeilee vielä merkillisempi runo, joka alkaa käydä karmivalla tavalla toteen.

Suzanne Collins: Nälkäpeli trilogia



Olen tykästynyt dystopiaan. Minua kiehtovat eri tarinat siitä, mitä voisi tapahtua niin sanotussa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mielestäni aihealueen parhaimmistoa ovat Nälkäpeli trilogian kirjat, joiden maailma on yhtä aikaa äärimmäisen kieroutunut mutta täynnä valoisaa toivoa. Hahmot ovat eläviä ja samaistuttavia. Heidän kanssaan jännittää ja suree. Kirjat kertovat maasta, joka on jakautunut eri vyöhykkeisiin. Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan arvonnalla tyttö ja poika, jotka joutuvat osallistumaan nälkäpeliin, jossa lapset ja nuoret joutuvat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi jää jäljelle.

Robert Jordan: Ajan Pyörä kirjasarja



Vaarojen taival on ensimmäinen eeppinen fantasiakirja, johon olen tutustunut. Kirjasarja on minulle nostalginen, taianomainen, jännittävä ja monipuolinen. Se kertoo maailmasta, jossa vallitsee syklinen aikakäsitys. Tarujen sankarit taistelevat pahuutta vastaan ja syntyvät aina uudestaan, kun pahuus alkaa jälleen nousta valtaan. Pienen ja idyllisen kylän nuorukaiset Rand, Mat ja Perrin joutuvat pakenemaan yön selkään Egwene ja Nynaeve kannoillaan, sillä heitä jahtaavat pimeyden olennot, jotka yrittävät surmata heidät ennen kuin he ehtisivät oppia, mitä heistä on määrä jonain päivänä tulla. Alkaa pitkääkin pidempi matka halki eri maiden, ihmeellisiä kansoja, kuninkaallisia ja taruolentoja tavaten. Voimallisimpia heistä ovat kanavoimaan, eli niin sanotusti taikomaan, kykenevät Aes Sedaiksi kutsutut naiset. Olen edelleen lumoutunut!

Sirpa Tabet: Punainen metsä



Pidän kirjoista, joissa matkustetaan ajassa. Tässä kirjassa Anna joutuu yhtäkkiä menneisyyteen toisen naisen ruumiiseen ja yrittää selviytyä arkielämästä jäämättä kiinni. Se on vaikeaa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka entisaikoina tehtiin taloustöitä alkeellisissa olosuhteissa. Lisähaasteena mukaan astuu myös sulhanen, jonka kanssa hänen tulisi mennä naimisiin.

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna



Naiset kuvataan usein kärsijöinä ja uhrautujina sekä kohtaloonsa alistuneina. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia ja kotia surullisina ja onnettomina. He kokevat miestensä hoivaamisen epämiellyttävänä ja kohtaavat paljon väkivaltaa. Olen pohtinut, onko naisten todellisuus tosiaan ollut niin ankea ja suppea. Paavi Johanna kirjassa pohditaan tarinan muodossa, onko ollut mahdollista, että joskus maailmassa on ollut naispuolinen paavi. Mielenkiintoista vaihtelua lukea naisesta, joka on uhrautujan sijasta ollut toimija. Toki tässäkin on onnettomia aineksia mukana. Kirja tuli mieleeni, koska olen viime päivinä lukenut Karolina Kouvolan kirjoittamaa kirjaa Soturit, joka kertoo eri aikakausien taistelijoista. Siinä todetaan, että viikinkien keskuudessa ei ole ollut olemassa naissotureita, mutta samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi naissoturin luurangon löytymisestä. Minua kiinnostaisi lukea lisää erilaisista toiminnan naisista.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja



"Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa."

Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Julkaistu: 2014, 4.painos
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos
Sivumäärä: 330


Maailma on kohdannut suurkatastrofin, minkä seurauksena ikijäät ovat sulaneet, meri on vallannut maata ja skandinavia on joutunut Uusi Qian nimisen valtion harjoittaman diktatuurin alaisuuteen. Kansalaiset joutuvat säännöstelemään makeaa vettä, josta on huutava pula. Noria Kaitio harjoittelee isänsä opissa tullakseen täysivaltaiseksi teemestariksi ja salatun veden varjelijaksi. Näin ollen ammatin harjoittaminen on erittäin vaarallista, sillä vesirikollisuudesta tuomitut teloitetaan.

"Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." (s.116)

 "Nuo asiat säilyivät meissä, tekivät itselleen kodin ihomme alle, rintakehän kumahtelevaan, punatummaan avaruuteen, missä niiden taipumattomat pirstaleet raapivat pehmeää, kosteaa sydäntä." (s.264)

Maailmalla soditaan, mutta pienessä kylässä yritetään selviytyä päivä kerrallaan siitä välittämättä. Kesäaikana Noria piiloutuu hyönteishupun alle, hoitaa kasvimaata, kerää roihukärpäsiä valaistukseen, kulkee aurinkokennoilla toimivalla helipyörällä ja tonkii muovihautaa yhdessä ystävänsä Sanjan kanssa. Sanja rakentaa omia keksintöjä ja korjaa muinaisia esineitä, joiden alkuperäinen tarkoitus on kadonnut hämärän peittoon. He karttelevat vesivalvojia ja etenkin taloja, joiden oviin on maalattu sininen ympyrä merkitsemään vesirikollisuudesta syytettyä. Noria kaipaa entismaailmaa, kadotettuja talvia lumineen ja jäineen sekä tietoja siitä, miten maailma joutui vedettömään tilanteeseen. Sanjan mielestä menneitä tapahtumia ja ihmisiä on turha ajatella, sille eivät hekään ajatelleet tulevia sukupolvia tuhotessaan maailmaa. Noria päättää itsepintaisesti selvittää, pitääkö vesipula edes paikkaansa.

"Olin pitänyt itsestäänselvänä, että se, mitä yleisesti pidettiin totuutena, oli totuus, eikä muulla ollut merkitystä. Mutta entä jos niin ei ollutkaan? Entä jos tarinat, jotka säilyivät, olivat vain peilin tummuneita ja vääristyneitä sirpaleita - ja mikä pahempaa: entä jos joku oli lyönyt peilin rikki tarkoituksella muuttaakseen heijastusta?" (s.82)

Luettuani kirjan loppuun jäin sanattomana istumaan paikoilleni. Kirja sai minut täysin valtaansa, joten oloni oli hämmentynyt sen yhtäkkiä loppuessa. Koin kirjan aiheen ja tapahtumat voimakkaasti, sillä maailma tuntui niin todelliselta. Näen edelleen Norian istumassa hämyisessä teemajassa, ripottelemassa lehtiä polulle ja vaeltamassa kohti vuoria. Tapahtumapaikat piirtyvät vahvoina silmieni eteen. Tunnen itseni yhtä aikaa sekä onnelliseksi että haikeaksi. Jotain niin kaunista.

"Aloin vasta käsittää, miten vähän tiesin - koko tummasta aikuisesta maailmasta, joka levisi kuin valoton erämaa joka suuntaan ympärilläni ja häipyi horisonttiin." (s.175)

"Liian monta tarinaa katoaa kokonaan, ja liian harva, joka säilyy, on tosi." (s.189)


100 suomalaista kirjaa: 31/100