tiistai 17. huhtikuuta 2018

Retki Rikhardinkadun kirjastoon



Kävin retkellä Rikhardinkadun kirjastossa. Päivä oli aurinkoisen keväinen. Ihmisiä oli paljon liikkeellä kaduilla, mutta sisällä kirjastossa oli aika hiljaista. Varsinkin lastenosasto kaikui tyhjyyttään. Kiinnitin huomioni siihen, kuinka kirjasto oli yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kirjasto oli kaunis sekä ulkoa että sisältä. Olisin halunnut istua punaisten verhojen peittämien ikkunoiden eteen lukemaan kirjaa, mutta olin kirjastossa oikeastaan vain piipahtamassa.





Kiinnitin huomiota tabletteihin, joita sai lainata kirjastokäyttöön, sekä hyllyyn, johon oli koottu helmet lukuhaasteen kirjoja liittyen mereen. Lainasin niistä yhden, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Kyseessä oli Helena Wariksen Linnunsitoja.



Lastenosastolta löytyi erikoista taidetta, muumitalo sekä kirjoja satudiplomia varten.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Anna-Mari Kaskinen: Enemmän kuin ymmärrän



"Kiitoksen aika on nyt."

Kaskinen, Anna-Mari: Enemmän kuin ymmärrän
Julkaistu: 2011
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa
Sivumäärä: 48


Kirjaan on koottu runoja, jotka jollain tavalla liittyvät kiitokseen. Tartuin runokirjaan, koska se oli esillä kirjaston aulassa ja koska muistin, että minun pitäisi lukea kotimainen runokirja helmet lukuhaasteeseen. Kirja oli houkuttelevan värinen ja aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Sitä ei oltu myös pilattu liian suurilla sivumäärillä. Sisältö osoittautui lukemisen jälkeen kovin suppeaksi käsittäen kiitokset vain lapsia, puolisoa ja Jumalaa koskien.

"Hyräily mustarastaan
kiitosta on tulvillaan" (s.7)

Jostain syystä en saanut runokirjasta mitään irti. Yksikään runo ei puhutellut minua. Ne tuntuivat kaukaisilta ja vanhanaikaisilta. En saanut niistä mitään irti. Toivoin, että olisin tarttunut johonkin toiseen runokirjaan. Jospa ensi kerralla olisi parempi onni.


Helmet lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää



"Kuka meidän elämästämme oikein päätti?"

Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 253


Kirai ajelehtii ruuhessa jokea pitkin kohti tuonpuoleista. Paitsi että hän ei ole oikeasti kuollut. Hänen kansansa on julistanut hänet kuolleeksi ja lähettänyt hänet pois luotaan. Kirai ei kohtaa perillä portinvartijoita, vaan Asisin ja Rein, joiden vanhemmat työskentelevät alkutuotannossa. Heidän maailmassaan koneet hoitavat lähes kaiken ja keskusvalvomo päättää heidän ammattinsa, puolisonsa ja asuinpaikkansa. Heidän pitkälle kehittynyt teknologiansa kiitureineen, älykankaineen ja laserhologrammeineen tarvitsee niin paljon luonnonvaroja, että kaikki on oikeastaan jo kulutettu. Uusia esiintymiä on löydetty kaukaisilta alueilta, joissa ihmiset elävät alkukantaista elämää omine uskomuksineen. He joutuvat jälleen kerran kohtaamaan etelässä asustavan jättiläisen, joka tuhoaa kaiken, mihin astuu. Jälki ei ole tälläkään kertaa kaunista.

"Heillä ei ole tuntevaa sydäntä, heidän koneensa hallitsevat heitä. Luonto ei hallitse heitä, he hallitsevat luontoa." (s.164)

Toivo laitetaan aina nuoriin, sillä he tutkivat maailmaa uusin silmin. He kyseenalaistavat, ottavat hölmöjä riskejä ja toimivat tunteella oikeaksi pitämiensä asioiden puolesta. He eivät ole vielä menettäneet uskoaan ihmiskuntaan tai muutoksen mahdollisuuteen. Asis ja Rei joutuvat elämään maailmassa, jossa kaikki päätetään heidän puolestaan. Heille annetaan käyttöön vain sellaista tietoa, mikä on hyväksi heille, kuten ammatin harjoittamista koskevaa kirjallisuutta. Heillä ei ole mielipidevapautta, vaan toisinajattelijat vangitaan. He eivät saa kyseenalaistaa mitään. Käytännössä ihmisistä puristetaan kaikki hyöty irti inhimillisyydestä välittämättä. Kaikkea perustellaan sillä, että yhteiskunta huolehtii kaikista ja toimii kaikkien parhaaksi. Ei siis ole ihme, että Kirain tapaaminen saa etenkin Asisin kyseenalaistamaan kaiken ympärillään.

"Minä olen uskonut saavani sen tiedon, mitä tarvitsenkin ja ne ohjeet, jotka auttavat minua selviämään elämästä juuri oikein." (s.177)

"- miten pelottavan helposti tyytyväisyys saatiin aikaan suurissa ihmisjoukoissa." (s.136)

Erilaisia ihmisiä kohdellaan huonosti. Ihmiset tyytyvät helposti osaansa - varsinkin, kun heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. On niin helppoa sulkea silmänsä toisten kärsimyksiltä, kun itsellä kaikki on hyvin. Toisten auttaminen vain sotkisi omaa elämää - jopa peruuttamattomasti. Kuka haluaisi riskeerata oman elämänsä sellaisen puolesta, jota ei edes tunne? Kannattaako edes yrittää vaikuttaa, jos siitä on loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä?

"- ymmärsin hetki hetkeltä selvemmin, että tein mitä tahansa, olisin aina jättimäisen koneiston pikkuriikkinen siru, huomaamaton hahtuva, osanen, jota ilmankin rattaanpyörät pyörisivät ja koneisto toimisi sulavasti. Jos minä en asettuisi jonkun prosessin johtoon, joku muu asettuisi." (s.130-131)

Kirja saa kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan ja tarkastelemaan ihmisoikeuksien toteutumista. Keitä me olemme? Kuka meidät määrittelee? Mikä meidän paikkamme on maailmassa? Mitä vapaus ja turvallisuus ovat? Mitä me haluaisimme, jos meillä olisi kaikki vapaus?

"Hän on akvaariokala. Varmaankin hän on tyytyväinen, eihän hän tiedä mitään merestä. Hänen tietämättömyytensä luo hänen maailmansa rajat." (s.195)

"Minäkin aloin muuttua koneeksi." (s.157)


Helmet lukuhaaste 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

YA-lukuhaaste: Lyhyt kirja
 

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Lasse Lehtinen; Risto Volanen: 1918



"Mitä siis tapahtui todella?"

Lehtinen, Lasse: Volanen; Risto: 1918 Kuinka vallankumous levisi Suomeen
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 191

Mitkä tapahtumat johtivat vuoden 1918 vallankumoukseen ja sotaan Suomessa? Kirja pyrkii kattavaan kuvaukseen syistä ja seurauksista todeten myös vieläkin selittämättömät mustat aukot. Se haluaa etenkin todeta, kuinka Väinö Linnan teos Täällä Pohjantähden alla antaa ihmisille väärän kuvan tilanteesta. Aihe on arka, monitulkintainen ja hankala, joten kirjakin on väistämättä aiheesta toiseen polveileva ja ajoittain vaikeaselkoinen.

"Sotiin lähdöt ja vallankumoukset ovat kautta aikojen syntyneet suotuisissa oloissa voimakkaiden tai heikkojen yksilöiden yllytyksestä. Ihmiset tempautuvat mukaan, jos suostuttelijat ovat tarpeeksi taitavia." (s.7)

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Aluksi Venäjä harjoitti hyväksyntäpolitiikkaa ja salli Suomen suuriruhtinaskunnalle oman uskonnon ja lait. Pahaksi onneksi Saksa yhdistyi vuonna 1871, minkä Venäjä koki sodan uhkaksi itseään kohtaan ja muutti politiikkansa yhtenäistämiseksi eli venäläistämiseksi. Suomalaisille koitti siis sortokaudet. Kaikki muuttui Venäjän maaliskuussa 1917 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen. Keisarivalta kukistettiin ja väliaikainen hallitus astui valtaan. Se nimitti Suomeen Tokoin senaatin 26.3.1917. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä ja Suomenkin maaperällä oli paljon venäläisiä sotilaita. Venäjän oikeusministeri Kerenski saapui Suomeen saadakseen suomalaiset Venäjän puolelle. Lenin palasi maanpaosta Venäjälle ja julkaisi huhtikuussa 1917 teesinsä siitä, kuinka kapitalismi olisi kumottava, vanha valtio lakkautettava ja maat jaettava maattomille. Hän ajatteli, että vähemmistökansalaiset eroavat Venäjästä vallankumouksen kautta liittyäkseen Neuvostoliittoon. Lenin pakeni heinäkuussa Suomeen ja piilotteli siellä lokakuuhun asti kirjeitä, artikkeleita ja kirjaa kirjoittaen. Venäjällä kärsittiin sotatappioista, ruokapulasta, poliittisesta hajanaisuudesta ja bolsevikkien kannatuksen noususta.

"Maailmansota käytiin aseiden ja viljan voimalla. - Suomen senaatti kamppaili suuren viljaerän ostamiseksi Yhdysvalloista. - Suomen senaatti maksoi ennakolta 50 000 tonnin viljaerästä - Yhdysvaltojen elintarvikehallinnon johtaja Herbert Hoover kirjoitti: ´Dear Mr. Polk, keskustelumme mukaisesti olen pysäyttänyt viennin Suomeen ja suunnannut sen Ranskaan. Meidän on yksinkertaisesti valittava kahden välillä.´ - Holsti palasi asiaan huhtikuussa 1919 Pariisin rauhanneuvotteluissa - presidentti Wilsonilta hyväksynnän - suorittaa viljakauppa." (s.103)

Suomessa oli ruokakriisi ja elintarvikekriisi. Talous oli riippuvainen Venäjästä. Työväestö keskittyi teollisuuteen ja linnoitustöihin. Suomalaiset perustivat uusia yhdistyksiä ja puolueita, joihin ilmestyi myös radikaaleja vallankumouksellisia. Senaatti yritti järjestellä Suomen valtiollista asemaa, sillä enää ei ollut tahoa, joka olisi tehnyt keisarille kuuluneet päätökset. Ajatuksissa oli siis itsenäistyminen. Venäjä souti ja huopasi Suomen oikeuksia koskevien lakien kanssa ja toteutti laittomiakin toimintatapoja määräämällä lakien ohitse. Ruplan arvo romahti, mikä johti keinotteluun. Keisarivallan romahdettua suomalaisilla ei ollut enää poliisia tai armeijaa turvanaan. Venäjän armeija aiheutti enemmänkin levottomuuksia ja ammuskelua kuin oli auttamassa rauhan ylläpidossa. Osa heistä myös tuki työväen mielenosoituksia ja menivät aseineen työnantajien tapaamisiin. Ihmiset tekivät ryöstöretkiä, lakkoilivat ja mellakoivat. Jossain vaiheessa poliisipäällikkö otti avukseen urheiluseurojen miehiä, joille annettiin aseita ja valkoiset käsivarsinauhat. Myöhemmin SDP perusti omia järjestysmiehiään ja työväenkaarteja. Poliisitoiminta siirtyi merkittävästi työväenliikkeen määräysvaltaan. Kaartit olivat sotilaallisesti järjestäytyneitä. Suojeluskunnat ja poliisikoulutus leimattiin porvariston etuja ajaviksi lahtarikaarteiksi. Ne varautuivat vallankumoukseen. Tavalliset ihmiset seurasivat tilannetta lehdistä, jotka eivät esittäneet kaikkia näkökulmia.

"Torpparit olivat monin paikoin mukana, mutta epäyhtenäisemmin ja vähitellen pidättyvämmin kuin myöhemmin on romantisoitu." (s.69-70)

Syksyllä 1917 Suomessa käytiin vaalitaistelua lokakuun eduskuntavaaleja ajatellen. Venäjän hallitus antoi kaiken vallan pääministerilleen kukistaakseen sotilasvallankaappauksen. Se julisti Venäjän tasavallaksi. Bolsevikit vakiinnuttivat asemiaan armeijassa, etenkin Suomen maaperällä olevissa. Porvarilliset puolueet menestyivät Suomen eduskuntavaaleissa, mikä kiristi ennestään puolueiden välejä. Marraskuussa 1917 järjestettiin suurlakko, minkä aikana kaartit ottivat hallintaansa pääosan kaupungeista ja tehdaspaikkakunnista. Venäjän lokakuun vallankumouksessa pidätettiin väliaikainen hallitus, mikä johti Suomen puolella riitaan siitä, mikä eduskunta on laillinen ja kuka saa tässä uudessa tilanteessa päättää. Lenin kannusti puolestaan vallankumoukseen ja tukemaan Venäjää sodassa. Eduskunta päätti ottaa vallan, joka aiemmin kuului keisarille. Se vahvisti kahdeksantuntisen työaikalain ja kunnallislain. Seuraavana päivänä alkoi vallankumous, joka peruttiin melkein heti. Parin päivän päästä se alkoi uudestaan aiheuttaen muutamia surmia ja vangitsemisia sekä valtaamisia. Vallankumoukselliset eivät kuitenkaan vieneet vallanottoa loppuun asti oltuaan tyytyväisiä jo saavutettuihin asioihin. Suomeen koottiin oikeistosta ja keskustasta uusi Svinhufvudin hallitus. SDP:n puoluekokous pohti suhtautumistaan vallankumoukseen. Paikalla ihmisten kanssa keskusteli myös Stalin. Joulukuun 4.päivänä Svinhufvud luki eduskunnalle itsenäisyysjulistuksen, joka hyväksyi sen. Asia vietiin eteenpäin matalalla profiililla. Katse käännettiin kohti Saksaa, mutta se ei suostunut tekemään mitään ennen Venäjää. Venäjä tunnusti itsenäisyyden 31.12.1917, minkä jälkeen muita valtioita seurasi sen esimerkkiä. Itsenäisyysjuhla järjestettiin 13.1.1917 Kansallisteatterissa Helsingissä. Suomen itsenäisyys tunnustettiin lopullisesti Pariisin rauhankonferenssissa huhtikuussa 1919.

"Mitä siis pitäisi ja uskaltaisi tehdä suursodan jatkuessa, bolsevikkien kaapattua vallan naapurissa ja kun maassa oli kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita?" (s.143)

Tammikuussa 1918 Venäjältä aseita saaneet punakaartit olivat puoluejohdon sijasta kumouksellisten vallassa. Ne lähtivät liikekannalle 25.päivä. Tapahtui murhia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä. Eduskunta kaavaili samaan aikaan armeijan perustamista ja järjestysvallan luomista, mihin vasemmisto vastasi kieltävästi, totesi sen tukevan vain porvareita ja syytti hallitusta vallankaappauksesta. Mannerheim määrättiin Vaasaan hoitamaan armeijaa. Vallankumous alkoi punakaartien ja venäläisten sotilaiden yhteistyöllä 28.1.1918.

"Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisella osalla on ollut suuri merkitys vuoden 1918 kärsimysten esiin tuojana, mutta samalla sen yleistäminen Suomen vallankumouksen selitykseksi on johtanut vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven." (s.112)

"Vuoden 1918 kärsimysten kirjallisuus on tärkeä osa suomalaista kulttuuria, mutta on ollut väärin antaa sen hämärtää kokonaiskuvaa siitä, mistä oli kysymys. Kysymys oli demokraattisesti valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan tehdystä vallankumousyrityksestä, jonka demokraattinen hallitus torjui aseellisin keinoin." (s.181)

Kirjan alussa on lista siinä esiintyvistä henkilöistä. Tekstin seassa viitataan erilaisiin tapahtumiin, lehtijuttuihin, kirjeisiin ja ihmisten puheisiin. Kirjan loppupuolella on myös muutamia kuvia kuvateksteineen. Olen nyt siis lukenut siitä, mitkä tapahtumat johtivat sotaan. Seuraavaksi pitäisi lukea, mitä itse sodan aikana tarkalleen ottaen tapahtui. Minua alkoi kiinnostaa myös kirjassa ohimennen mainitut 1910 ja 1920 -luvuilla käydyt heimosodat, joista en muista aiemmin kuulleeni mitään. Tästäkö sitten alkoi kiinnostukseni lukea sotakirjallisuutta? Tämä kirja oli nimittäin ensimmäinen sota-aiheinen kirja, jonka olen koskaan lukenut. Kiitos kuuluu täysin 1918 -lukuhaasteelle!

  
Helmet lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

1918 -haaste