lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harry Potter -lukumaratonin eteneminen



Osallistun Harry Potter -lukumaratoniin! Aion lukea lauantaista 30.7.2016 klo 21.00 sunnuntaihin 31.7.2016 klo 21.00. Kirjana minulla on Harry Potter ja feeniksin kilta, sillä olen lukenut jo neljä aiempaa kirjasarjan osaa. Luin ensimmäisen Potterini viime syksynä. En ole jostain syystä aiemmin tuntenut tarvetta lukea kyseistä kirjasarjaa.

lauantai klo 21.00

Nyt se alkaa! 24 tuntia pelkästään Harry Potteria! Tietenkin myös taukoja ja nukkumista.

Olen pitänyt aiemminkin Potter aiheisen lukumaratonin. Päätin lauantaina 6.2.2016, että olisi hauskaa pitää ekstempore lukumaraton itsekseen. Valikoin siihen kolme kirjaa, mutta päädyinkin lukemaan vain Harry Potteria. Tulokseksi sain 342 luettua sivua. Saa nähdä yllänkö samaan tällä kertaa.

Olen jo kuluneen viikon aikana aloittanut Harry Potter ja feeniksin kilta -kirjan lukemisen, sillä en uskonut, että pystyn lukemaan kirjaa kokonaan maratonin aikana. Huomioin, että kirjan tunnelma on synkempi kuin edellisten ja sitä on paikoitellen raskasta lukea. Harryn pinna on erittäin kireällä, sillä hän ei ymmärrä muiden suhtautumistapaa häneen ja vallitsevaan tilanteeseen. Velhot tuntuvat muutenkin näkevän maailman eri tavalla kuin ihmiset. Mielestäni feeniksin kilta on jännittävä kokoelma toinen toistaan erikoisempia velhoja ja Sirius Mustan kotitalo on mystinen paikka. Mieleen on jäänyt myös velhojen kuvitelmat siitä, että he ovat parempia kuin muut olennot ja että he voivat kiusata jästejä. Onneksi kirjassa on hauskuutta Fredin ja Georgen myötä sekä uusi oppilas Luna.

klo 23.00

46 sivua luettu

Lukeminen etenee hitaasti, sillä pysähdyn jatkuvasti ajattelemaan kirjassa esitettyjä asioita. Kouluvuosi alkaa muutoksilla, joista tärkein luultavasti on se, että taikaministeriön palveluksessa oleva Pimento aloittaa uutena opettajana. Harry on erittäin hermostunut ja riitaisa, sillä hän ei ollenkaan siedä sitä, että muut puhuvat hänestä pahaa. Muutenkin oppilaiden keskinäiset välit ovat korostuneet: on kiusaajia, suosittuja ja hyljeksittyjä. Sankarit ja muiden puolesta uhrautujat joutuvat kokemaan epäoikeudenmukaista kohtelua muiden osalta. Tilanne vaikuttaa ankealta, vaikka juuri nyt kaikkien pitäisi pitää yhtä. Kaiken lisäksi tämä kouluvuosi on kaikkein tärkein, sillä se määrittää, mihin töihin oppilaat suuntaavat koulun jälkeen. Alkaa jo itseäkin stressata!

klo 00:15

78 sivua luettu

Rankka vuosi edessä. Hermione ja Ron riitelevät. Harry saa kiukkukohtauksia. Hänen pitäisi ymmärtää olla varovainen. Miksi aikuiset eivät opasta häntä? Cho Chang ilmestyy tyhjästä juttelemaan Harrylle. Milloin stressi ja kiukku helpottavat? Onko koko kirja tällaista?

sunnuntai klo 12.00

104 sivua luettu

"Seuraava päivä koitti aivan yhtä lyijynraskaana ja sateisena kuin edellinenkin." (s.313)

Professori Pimento on järkyttävän kamala. Hermionen S.Y.L.K.Y innostukseen menee hermot. Huispauskaan ei jaksa kiinnostaa, sillä se tuntuu vanhan toistolta, vaikka siihen tuleekin uusia ulottuvuuksia uuden jäsenen myötä. Harryn negatiivisuus tarttuu.

klo 15.00

168 sivua luettu

Harmillista lukea perheenjäsenten sisäisistä huonoista väleistä. Tilanne näyttää jakavan perheiden lisäksi kaikki muutkin ryhmittymät kahtia. En oikein pidä Harry Potterin asenteesta enkä myös Sirius Mustasta. Ainoa hahmo, joka on edes yhtään mukava, on professori McGarmiwa.

klo 17.30

214 sivua luettu

Uusia sääntöjä, ihastumisia ja oikeuden ottamista omiin käsiin. Lukeminen alkaa jo hieman puuduttaa. Olen pitänyt vähän väliä taukoja.

klo 21.00

307 sivua luettu

Dobby! Hagrid! Tarina muuttuu jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi. Lukeminen sujuu paremmin.

Maraton on nyt ohi! Olen tyytyväinen tulokseen, vaikka sivumäärä olikin pienempi kuin edellisen maratonin.


Olen aiemmin lukenut kirjat:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari

Lue lisää:

Lukujonossa -blogi: Harry Potter -lukumaraton




perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tove Jansson: Muumipappa ja meri



"Verkon laskeminen tuntui juuri sellaiselta kuin pitikin, se oli miehekästä ja rauhallista puuhaa."

Jansson, Tove: Muumipappa ja meri
Julkaistu: 1985
Alkuperäinen julkaisu: 1965
Alkuperäinen nimi: Pappan och havet
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 182


Syksyn lähestyessä muumipappa tuntee itsensä turhautuneeksi ja tarpeettomaksi. Hän ei kelpaa enää edes suojelemaan perhettään. Hän kaipaa muutosta ja haluaa aloittaa uuden elämän muualla. Muumimamma tukee miestään tämän identiteettikriisissä olemalla passiivinen ja ymmärtäväinen, vaikka onkin sisimmässään hieman epäileväinen muutoksista. Muumipappa yrittää päästä irti masentavista tuntemuksistaan ja uneksii tulevasta. Muumipeikko ei oikein tiedä, kuinka hänen pitäisi suhtautua vanhempiinsa. Pikku Myy sen sijaan ei hätkähdä vähästä ja toimii yhtä suorasukaiseen tyyliinsä kuin ennenkin. Koko perhe kokoaa omaisuutensa laivaan ja matkustaa majakkasaarelle. Kaikilla on siellä paljon uutta puuhaa: Muumipappa tutkii merta yrittäen ymmärtää sitä, Muumimamma rakentaa puutarhaa kivikkoiselle pihamaalle ja maalaa kuvia, Pikku Myy tutustuu mystiseen kalastajaan ja Muumipeikko ihailee merihevosia ja tapailee Mörköä. Uusi elämä ei kuitenkaan ala ongelmitta, sillä majakan valo ei suostu syttymään ja ympärillä syysmyrskyjen kourissa pauhaava meri on arvaamaton.

"Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin - ilman mitään syytä." (s.71) 

"Minä en halua korjata, ajatteli isä. Minä en halua nyppiä meriheinää... Minä tahdon rakentaa suurta ja kestävää, tahdon tehdä kauhean paljon monenlaista ja mielelläni - mutta en  tiedä... on hirveän vaikeata olla isä!" (s.85)

Muumit ovat pohjimmiltaan positiivisia. Heidän mielestään on tärkeää ajatella hauskoja asioita. Välillä positiivisena pysyminen on vaikeaa jopa Muumeille. Muumiperheessä jokainen vaikuttaa yksinäiseltä. Kaikki etsivät omaa paikkaansa perheen sisällä sekä muuttuneessa maailmassa. Muumipappa ja Muumimamma tasapainoilevat perheen isän ja äidin rooleissa. Isä haluaisi tehdä miehisesti kaiken perheen puolesta suojellen sitä, jolloin äidin rooliksi jää alistettuna ja tottelevaisena oleminen. Muumimamma poteekin kovaa koti-ikävää ja vaipuu syvälle omiin ajatuksiinsa. Hän yrittää opettaa muille, kuinka äiditkin kaipaavat välillä vaihtelua, itsensä toteuttamista ja omaa aikaa. Muumipeikko on vahvasti itsenäistymisen kynnyksellä. Hän kokee uusia asioita ja oppii, että niitä ei kannata pelätä. Hän ymmärtää kantapään kautta, kuinka mitään ei saa ottaa väkivalloin ja muita vahingoittaen itselleen. Muumit saavat todeta, kuinka meri ei välttämättä ole sinisempää aidan toisella puolella.

"Sitten hän otti esille myrskyn. Voi, tuuli aivan Hirmuisesti autiolla, kallioisella rannikolla, joka muistutti aika paljon saarta. Rannalla juostiin edestakaisin ja väänneltiin käpäliä - joku oli joutunut ulapalla Merihätään..." (s.114)

Tove Janssonin Muumi -kirjat ovat ihastuttavia, mutta tämä oli jotenkin todella surumielinen. Pidin kuitenkin sen filosofisuudesta ja Pikku Myyn huvittavista kommenteista.


Helmet lukuhaaste 2016: 32. Kirjassa on myrsky

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruoat



"Mitähän herkkua alamme valmistaa..."

Keene, Carolyn: Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruoat
Julkaistu: 1996 
Alkuperäinen julkaisu: 1993 
Alkuperäinen nimi: Mystery on the Menu 
Mistä maasta: Yhdysvallat 
Suomentanut: Anu Havia
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi 
Sivumäärä:111

Paula Drew, George Fayne ja Bess Marvin päättävät osallistua Wolfen kulinaarisen instituutin jälkiruokakurssille. Tytöt saavat nauttia goottilaisen kartanon upeista puitteista uutuuttaan kiiltävine keittiöineen, kasvihuoneineen ja mehiläistarhoineen. Lisäksi heillä on menestyneiden ravintoloiden kokit opettajinaan. Päivärytmi etenee aamiaispöydästä jälkiruokien opetteluun ja illalliselle. Välillä tytöt ratkovat heidän eteensä tupsahtavaa mysteeriä, sillä instituutti joutuu useiden hyökkäysten kohteeksi; salaatista löytyy myrkkyä, mehiläisiä on piilotettu kaappiin ja veitset viuhuvat ilmassa.

"Bess kikatti hermostuneesti. - Minun lempiruokaani on isän tekemä tonnikalalaatikko. Hän murentaa koko komeuden päälle perunalastuja ennen kuin panee sen uuniin. Ja ihan hirveästi pidän suklaakakkutaikinasta, jossa on oikeita suklaapaloja - siis ennen kuin se on paistettu.
Pitkään aikaan kukaan ei sanonut mitään. Salaattilautaset korjattiin pois ja pääruoka tuotiin tarjolle: pizzaa, jossa oli fetaa, kinkkua ja ananasta." (s.97)

Punapää Paula Drew saa alituiseen todistella olevansa osaava salapoliisi siitä huolimatta, että hän on nuori ja tyttö. Ehkä siksi hänestä on kasvanut niin taitava, peloton ja itsevarma nuori nainen - täydellinen roolimalli. Paula on välillä ehkä liiankin osaava, sillä hän omaa monia taitoja hiihtämisestä ruoanlaittoon ja biljardinpeluuseen. Hänellä on myös ensiluokkaiset ensiaputaidot ja kyky toimia hätätilanteissa. Paula syö ja pukeutuu täydellisesti. Hänellä on myös upeita vaatteita ja ilmeisesti paljon varallisuutta. Joskus tuntuu siltä, että Paula hakeutuu tarkoituksella liian vaarallisiin tilanteisiin menettäen alituiseen tajuntansa. Lyhythiuksinen George Fayne on poikamainen ja urheilullinen tyttö, kun taas hänen serkkunsa vaaleahiuksinen Bess Marvin on pulleahko ja herkkuja rakastava himoshoppaaja. Tarinaan on onneksi helppo uppoutua, mutta välillä Neiti Etsivä -kirjojen lukijaa valistava tyyli rasittaa.

Neiti Etsivä -kirjasarjassa on hieman yli sata kirjaa, joiden kirjoittajina ovat toimineet lukuisat eri yhdysvaltalaiset kirjoittajat. He käyttävät yhteisenä salanimenään Carolyn Keeneä. Pidin varhaisnuorena paljon näistä kirjoista. Ne olivat jännittäviä ja sopivan pituisia. Näin aikuisena oli mukavaa uppoutua kirjojen nostalgiseen tunnelmaan.


Helmet lukuhaaste 2016: 1. Ruuasta kertova kirja


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Osallistun Pottermaratoniin



Osallistun sunnuntaina 31.7.2016 Harry Potter -lukumaratoniin!

Tarkoitukseni on jatkaa Harry Potter kirjojen lukemista eteenpäin ja lukea Harry Potter ja feeniksin kilta nimistä kirjaa niin pitkälle kuin ehdin.

Olen aiemmin lukenut kirjat:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari

Pottermaratonin säännöt:
  1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu Harry Potter -kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. Voi aloittaa mistä kirjasta vain. 
  2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa. (Esim. aloitus 31.7. klo 18:00 ja lopetus 1.8. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 30.7., kunhan osa maratonista luetaan 31. päivän puolella. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
  3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai Pottermaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa). Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
  4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa, ja millä kielellä tahansa, kunhan lukee Pottereita! 
  5. Pottermaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Ainakin tulosartikkeli linkitetään Pottermaratonin lähtölaukauspostaukseen.
  6. Maratonin hashtagina somessa on #pottermaraton.
Ihanaa päästä tämän varjolla viimein taas jatkamaan Potterien lukemista!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Françoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla



"Näin Pablon käsittelevän ihmisiä kuin keiloja, heittävän toista pallolla saadakseen toisen kaatumaan."

Gilot, Françoise; Lake, Carlton: Elämä Picasson rinnalla
Julkaistu: 2009 
Alkuperäinen julkaisu: 1964 
Alkuperäinen nimi: Life with Picasso 
Mistä maasta: Ranska 
Suomentanut: Ei mainintaa 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 428

Espanjalainen taiteilija Pablo Picasso (1881-1973) eli Françoise Gilot´n kanssa Ranskassa vuodesta 1943 vuoteen 1953. Parille syntyi kaksi lasta, Claude ja Paloma. Erikoista heidän suhteessaan oli se, että Françoise oli Pabloa 40 vuotta nuorempi. Lisäksi hän piti kaiken aikaa yhteyttä elämänsä muihin naisiin, joita olivat Olga Koklova (jonka kanssa hän sai Paulo pojan), Marie-Thérèse Walter (jonka kanssa tytär Maya) ja Dora Maar.

"Olin saanut nähdä, ettei Pablo suostunut heittämään pois mitään, ei edes vanhaa tulitikkulaatikkoa, jos hän katsoi sen vielä kelpaavan johonkin tarkoitukseen. Vähitellen opin ymmärtämään, että hän menetteli samoin ihmisten suhteen. Vaikka hän ei olisi enää tuntenutkaan mitään jotakuta kohtaan, hänestä oli sietämätöntä ajatella, että joku hänen naisistaan alkaisi elää omaa elämäänsä. Ja niin jokaisen oli pysyttävä - hänen valtakuntansa sisäpuolella." (s.280)
 
"Minusta alkoi tuntua, että jos kurkistaisin johonkin komeroon, löytäisin sieltä puoli tusinaa hirtettyä entistä vaimoa. Tunnelma oli pelkkää pölyä, rappeutuneisuutta ja autiutta, ja minua alkoi viluttaa." (s.184)

Sodan aikana Pablo Picasso oli natsien tuomitsemien maalarien joukossa, joten hänen taulujaan ei saanut laittaa minnekään esille. Hän oli oikeastaan jatkuvassa vaarassa jäätyään Ranskaan. Sodan jälkeen hänen töitään oli lukuisissa eri museoissa, joista osa oli nimetty Picasso museoiksi. Hän teki maalausten lisäksi myös muun muassa veistoksia ja keramiikkaa sekä kuvitti kirjoja. Pablon töiden aiheina olivat etenkin hänen elämänsä naiset. Hän suhtautui omalaatuisesti naisiin ja siihen, kuinka heitä tuli kohdella. Suhteen alkuvaiheilla Pablo kosiskeli pitkään Françoisea ja oli tyytymätön naisen käytökseen. Hän ilmeisesti rakasti leikitellä toisilla. Françoisen päättäessä tosissaan ryhtyä taiteilijaksi, hänen isänsä hakkasi hänet melkein henkihieveriin ja uhkasi passittaa hänet mielisairaalaan. Hän joutui läpikäymään useat psykologiset testit todistaakseen olevansa mieleltään terve. Isä uhkasi myös vaikeuttaa Françoisen rahatilannetta. Lopulta Pablo ja Françoise muuttivat yhteen. Françoise kuvasi heidän välejään luonteviksi, sillä he olivat samanlaisia luonteita. He kokivat tarvetta olla yhdessä. Françoise toimi lukuisten taloustöiden ja lasten hoidon ohella Pablon mallina ja apulaisena sekä maalasi myös omia tauluja. Pablo puhui filosofisesti ja opetti hänelle paljon taiteen tekemisestä ja teoriaa erilaisista tyylisuunnista. Hän oli etenkin sitä mieltä, että taide ei saanut olla vapaata, vaan sen tarkoitus oli taistella ja ylittää esteitä.

"Katsos, maalaaminen on minulle dramaattista toimintaa, jonka kestäessä todellisuus särkyy. Minulla tämä dramaattinen toiminta ylittää kaikki muut näkökohdat. Pelkkä muodontaminen on minulle toisarvoinen seikka. Se, mikä merkitsee, on tuon muodontamisen draama, hetki, jolloin maailmankaikkeus tulee ulos itsestään ja kohtaa tuhonsa." (s.61)

"´Et tiedä, mitä merkitsee olla nainen, ennen kuin olet saanut lapsen. - Olen nähnyt sen tehoavan ennenkin ja olen varma, että tulet täydellisesti muuttumaan. Älä viitsi inttää vastaan, ennen kuin olet edes yrittänyt.´" (s.156)


Marie-Thérése Walter tyttönä peilin edessä vuodelta 1932

Pablo Picasson ateljeessa riitti vilinää ja vilskettä, sillä etenkin sodan aikana se oli ainoa paikka, jossa hänen töitään pystyi nähdä. Françoise tapasi Pablon kanssa lukuisia taiteilijoita, kirjailijoita ja runoilijoita. He myös matkustivat Ranskassa lomamatkoille. Pablo oli ilmeisesti rikas, kuuluisa ja vaikutusvaltainen mies, joka vuokrasi lukuisia asuntoja ympäri Ranskaa. Sodan jälkeen Pablo liittyi kommunistiseen puolueeseen, mikä aiheutti riitoja joidenkin ystävien kanssa. Hän sai siitä johdosta myös huonoa mainetta. Pablon suhtautuminen muutenkin ystäviin oli omalaatuista, sillä hän koetteli ystäviään, vaati heiltä tiettyjä käyttäytymismalleja, teki heistä pilaa  - jopa uhkaili - ja oli hyvin mustasukkainen. Pablo olisi halunnut olla kaikkien elämän keskipiste. Hän vaati mahdottoman suuria ystävyyden osoituksia, mutta samalla itse kohteli toisia huonosti. Sitten hän ihmetteli, miksi kukaan ei halunnut olla enää hänen ystävänsä. Puhumattakaan taulukaupoista! Niissä Pablolla oli erityisen dominoiva ja toisia alentava tapa toimia. Hän pompotteli ostajia mielensä mukaan useita päiviä tai kuukausia, minkä jälkeen osa ostajista joutui kuitenkin poistumaan tyhjin käsin. Toisinaan Pablo saattoi lahjoittaa ilmaiseksi joitain taulujaan ihmisille, jotka tekivät syystä tai toisesta häneen vaikutuksen. Taiteilija Matisse oli poikkeus tässä sirkuksessa, sillä Pablo ihaili Matissea ja hänen töitään ja tuli hänen kanssaan erinomaisesti toimeen.

"´Kun olin lapsi, äidilläni oli tapana sanoa minulle: ´Jos sinusta tulee sotilas, päädyt kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, päädyt paaviksi.´ Mutta minustapa tuli maalari ja päädyin Picassoksi.´" (s.62)

"Kaikki saatavilla oleva pronssi, myös monet Pariisin puistojen ja aukioiden veistokset menivät Saksan sotakoneiston ruoaksi." (s.362)

Pablo oli Françoisen kuvailujen mukaan ylimielinen, oikukas, utelias, taikauskoinen, aggressiivinen, väkivaltainen, dominoiva ja ailahteleva. Hän oli itsekeskeinen, epäkohtelias ja omahyväinen. Hän rakasti kuunnella juoruja. Hän toimi arkiaskareissaan omien rituaaliensa mukaan. Pablo toi esille ylemmyytensä, ei halunnut sitoutua kehenkään ja halusi vaikuttaa irstaalta. Hän nautti siitä, kun naiset kilpailivat hänestä. Pablo ajoi osan naisista jopa hulluiksi. Françoisen ystävättären mukaan Pablo melkein pakotti hänet sänkyyn kanssaan ja myöhemmin väitti naisen yrittäneen vietellä hänet. Kaiken takana oli Pablon inho naista kohtaan ja halu karkottaa hänet pois itsensä ja Françoisen luota. Vihastuessaan Françoiseen hän yritti lyödä naista, mutta Françoise keksi vain nauraa päin Pablon naamaa. Françoise kuvaili saaneensa ankaran kasvatuksen, minkä vuoksi hänestä oli tullut peloton ja vaaroista nauttiva luonne. Pablon kanssa oli hankalaa elää myös sen vuoksi, että hän vaihtoi alituiseen mielipidettä eikä osannut tehdä yksinkertaisia päätöksiä. Françoisen tehtävänä oli suurimman osan aikaa maanitella Pabloa hyvälle tuulelle.

"´Sinulla pitäisi olla musta maahan asti ulottuva puku - ja huivi päässäsi niin että kukaan ei näkisi kasvojasi. Sillä tavalla kuuluisit vielä vähemmän toisille. He eivät omistaisi sinua edes silmillään.´ Hän oli näet sitä mieltä, että jos joku on sinulle hyvin kallis, sinun on pidettävä tämä joku yksin itselläsi, koska satunnaisetkin kosketukset ulkomaailmaan jollakin tavoin tahraavat hänet ja vähentävät hänen arvoaan sinun kannaltasi katsoen." (s.92)

"Sanoin usein ajatelleeni, että hän oli paholainen; nyt tiesin, että hän oli. Hänen silmänsä siristyivät. ´Ja sinä... sinä olet enkeli´, hän sanoi pilkallisesti, ´mutta kuuman paikan enkeli. Koska olen paholainen, sinä kuulut alamaisiini. Taidan painaa sinuun polttomerkin.´ Hän otti palavan savukkeensa ja painoi sen poskeani vasten." (s.118) 

"Menin kotiin ja kerroin Pablolle, mitä lääkäri oli sanonut. Kysyin, voisiko Marcel kyyditä minut sairaalaan. Pablo närkästyi. ´Tarvitsen Marcelin tänään´, hän vastasi. ´Tiedäthän, että minun on mentävä rauhankongressiin. Sitä paitsi olen luvannut hakea Paul Robesonin.´ Sanoin ymmärtäväni, että Marcelin lainaaminen minulle aiheutti hankaluuksia, mutta hankala oli minunkin tilanteeni, lisäsin. ´No´, hän vastasi. ´jos tarvitset auton, keksi jokin muu ratkaisu. Miksi et soita ambulanssia?´"  (s.264)


Pablo Picasso ja Françoise Gilot

"Palomasta oli minulle vähän vaivaa. Hän oli, niin kuin Pablo usein huomautti, mallikelpoinen tyttölapsi. - ´Hänestä tulee täydellinen nainen´, Pablo sanoi. ´Passiivinen ja alistuva. Sellainen tytön pitää olla.´" (s.298)

Lopulta Françoise niin sanotusti tuli järkiinsä ja jätti Pablon. Hän menetti omaisuutensa ja ystävänsä, mutta löysi itsensä ja oppi selviytymään. Hän meni myöhemmin naimisiin Luc Simonin kanssa ja sai Aurélia nimisen tyttären.

Picasson elämään tutustuminen naisen näkökulmasta oli mielenkiintoista ja puhuttelevaa. Syvennyin tämän erikoislaatuisen miehen persoonallisuuteen ja tapoihin, ja opin lisäksi paljon taiteesta, vaikka paikoitellen kaikenlaisten työmenetelmien kuvailu oli tylsää luettavaa. Kaiken kaikkiaan sain todeta, että Pablo Picasso oli lahjakas taitelijaluonne, joka keksi uusia taiteen teon menetelmiä ja loi uusia suuntauksia.

Lopuksi: Niin se aika muuttuu. Nykyään taitaa olla toisin päin:

"Kuten odottaa saattoi, näytelmän naiset oli vaatetettu siveästi - ja ikävästi - leuasta lattiaan asti. Miehet sen sijaan hypähtelivät kuin pienet opperarotat hyvin lyhyissä tukikoissa, jotka tekivät täyttä oikeutta heidän säärilleen ja takamuksilleen." (s.40)


Helmet lukuhaaste 2016: 43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Päättele kuvista, mikä kirja! (1)

Kuva-arvoitus päivän piristykseksi!

Tuleeko paikasta mieleen kirjan tapahtumapaikka? Tai esineestä kirjan kohtaus?

Päättele kaikkia kolmea kuvaa katsomalla, mikä kirja on kyseessä, ja kerro arvauksesi kommenteissa! Haetaan siis yhtä kirjaa, joihin nämä kolme kuvaa sopivat.







Vihje: Kirja löytyy kurkistamalla lukemiini kirjoihin.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi



"Kongressit järjestetään yleensä viiden tähden hotelleissa. Somerniemen viisi tähteä loistavat yötaivaalla."

Utrio, Kaari: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa
Julkaistu: 2008
Mistä maasta:  Suomi
Kustantaja:  Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 342

Kaari Utriolla on taito kirjoittaa kolumneja lennokkaasti, kärjistetysti ja ajatuksia herättävästi. Hän kertoo saaneensa paljon tunnepitoista kritiikkiä arkaluonteisia aiheita käsittelevistä kirjoituksistaan, jotka ovat käsitelleet muun muassa naisen asemaa sodassa ja yhteiskunnassa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kirjaan kootut kolumnit on julkaistu lehdissä vuosien 1984-2008 aikana. Mieleeni jäivät etenkin kolumnit koskien naisten asemaa ja perhettä sekä vertailut menneisyyden ja nykyajan välillä. Joukossa oli harvoja tylsiä kolumneja, mutta joitakin tekstejä oli ahdistavaa lukea.

Maailma tuntuu olevan pelkästään paha paikka. Yksi huolenaiheista on naisten asema. Mielestäni naisten tulisi tukea toisia naisia. Naisten välinen kilpailu on luonnollista, mutta siitä pitäisi pyrkiä oppimaan pois. Mielestäni olisi myös hienoa, jos kaikki miehet uskaltaisivat tukea naisia. Naisten tukeminen ei ole heiltä itseltään pois. Mielestäni miehet, jotka pelkäävät tukea naisia, ovat heikkoja. Varsinkin miehet, jotka alistavat naisia ja kohtelevat heitä väkivaltaisesti. Joskus ongelma menee myös toiseen suuntaan. Naiset pääsevät vähemmällä tai saavat joitain asioita helpommin kuin miehet. Mistä löytyy keskitie? Miksi miehet ja naiset asetetaan aina vastakkain? Miksi he eivät voi kulkea elämän tietä rinnakkain? Lasten leikkejä seuratessa kuulee herkästi lauseita kuten ´pelataan jalkapalloa tytöt vastaan pojat´. Miksi sukupuolten täytyy kilpailla keskenään? Kiveen hakatut sukupuoliroolit pitäisi murtaa ja antaa kaikille vapaus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Kaikkien pitäisi tukea toisiaan riippumatta sukupuolesta tai mistään muustakaan.

Minua hätkähdyttäneet lainaukset:

"Mahti kuihtuu ja valtiaat katoavat. Valtakunnat sortuvat ja rikkaudet rapisevat tyhjään. Imperiumit hajoavat, uskonnot unohtuvat. Mutta taide pysyy." (s.92)

"2000-luvun alussa taiteilijan sukupuoli saattaa vaikuttaa työhön, mutta se ei ole taiteen tekemisen ehto kuten ennen. Naiset taiteen yleisönä näyttävät olevan suurempi ongelma." (s.97)

"Naisten tehtävänähän on kustantaa kulttuuri, ei kommentoida. Tommy Taberman sentään muisti huomauttaa maksajasta, keski-ikäisestä naisesta, joka ostaa kirjat ja täyttää teatterin ja konserttien katsomot ja taidenäyttelyt -." (s.118)

"Yleisöä voi halveksua sen vuoksi, että se on väärän ikäistä tai väärää sukupuolta, se oleilee väärässä paikassa tai on puketunut väärin, esimerkiksi kukkahattuun ja mekkoon. Herää kiintoisa kysymys: minkälainen on oikea yleisö? Pitääkö yleisöllä olla kivekset? Muuttuvatko taiteilijan työt huonommiksi, jos yleisöllä onkin munasarjat?" (s.98)

"Yhteiskunta miettii kuumeisesti keinoja, joilla naisten työssäkäyntiä voitaisiin vaikeuttaa. Maksetaan naisille kurjaa palkkaa, estetään uralla eteneminen, huolehditaan ettei päivähoitopaikkoja ole tarpeeksi, säädetään vuosikausien hoitovapaita. Kaiken takana lienee tiedostamaton toive, että aikaa voitaisiin kääntää taaksepäin, saada naiset jälleen kotiin perhettä palvelemaan." (s.125)

"Naiset tekevät omaisiaan ja kotiaan hoitaessaan yhteiskunnalle ilmaista työtä, jonka arvo on vuosittain 40 % bruttokansantuotteesta. Kaikki maailman kulttuurit joutuvat nojaamaan tähän tosiasiaan: millään yhteiskunnalla ei toistaiseksi ole varaa maksaa tästä työstä. Toisaalta, jos se jätetään tekemättä, yhteiskunta romahtaa. - Toinen puoli väestöstä on tottunut saamaan lähes rajattoman määrän ilmaistyötä väestön toiselta puolelta." (s.126)

"´Ei koskaan olemassa´ koitui monen naistaiteilijan kohtaloksi. Käsikirjoituksia ei julkaistu, tauluja myytiin isän tai veljen nimellä, jotta ne olisivat menneet kaupaksi. Naisen pyrkimys toteuttaa omaa lahjakkuuttaan - on vuosituhansien aikana ollut ylivoimaisen vaikeaa." (s.136)

"Porilaista yleisöä huvitetaan alkeellisella navanalushuumorilla ja loppuun kalutuilla naista pilkkaavilla teinisukkeluuksilla. En lakkaa ihmettelemästä suomalaisen naisen loputtoman korrektia käytöstä ja kohteliaisuutta. Vääristyneesti hymyillen, kimeästi nauraen hän nyökkäilee, kun hänen ruumiinsa poljetaan lokaan, hänen älyään syljetään, hänen työtään halveksitaan, hänen synnytyksilleen nauretaan. Ei koskaan, ei missään, sotaisinkaan feministi pysty häpäisemään miestä sillä tavalla kuin naista häpäisevät ne sivistyneinä itseään pitävät herrat, jotka huvikseen alentavat äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä ihmisarvon suuren yleisön edessä kerätäkseen kiitokseksi muutaman hihityksen. Naista saa pilkata miten paljon tahansa, mutta auta armias, jos tulee sanoneeksi poikkipuolisen sanan miehestä. - Mies ei kestä sitä, mitä hän itse naiselle sanoo." (s.139-140)

"Maailmassa on massiivisesti ja jatkuvasti pahoinpidelty väestönosa, jonka kärsimystä on kauan pidetty joko ansaittuna tai itsestään selvyytenä. Se on naiset - kaikkialla, kaikissa kulttuureissa, kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikkina aikoina." (s.150)

"Naisten syyllistäminen asiasta kuin asiasta on globaalia urheilua, johon osallistuvat sekä miehet että naiset. Jos et anna, olet pihtari. Jos annat, olet huora. Jos et ansaitse itse leipääsi, olet loinen. Jos elätät itsesi, olet huono äiti. Jos siivoat, olet tiukkapipo. Jos et siivoa, olet epäsiisti hutsu. Jos huolehdit olemuksestasi, olet turhamainen. Jos et piittaa ulkonäöstäsi, olet variksenpelätti. - Teet niin tai näin, teet aina väärin." (s.158-159)

"Onko suomalainen nainen teidän mielestänne ansainnut tällaisen kohtelun? Hän joka pelasti kotirintaman? Hän, joka painaa kahta työpäivää?" (s.181)

"Seksiobjektiksi treenaamista parempi palvelus lapsille on opettaa naisten kunnioittamista ja hyvää käytöstä." (s.209)

"Lapsen oikeuksien julistukseen pitäisi kuulua lapsen oikeus oppia ne käytöstavat, joita hänen oma yhteisönsä kunnioittaa." (s.212)

"Jos oppilaalla alun perin oli jonkinlainen itseluottamus, koulu kyllä nujersi sen." (s.218)

"Kukaan ei ole vielä järkevästi selittänyt minulle, miksi nainen olisi huonompi kuin mies. Minun näkemykseni mukaan nainen ei ole parempi kuin mies, mutta ei myöskään huonompi." (s.174)


Helmet lukuhaaste 2016: 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja

torstai 14. heinäkuuta 2016

Jean-Christophe Rufin: Globalia



"Etkö sinä ole oppinut löytämään iloasi sieltä missä olet?"

Rufin, Jean-Christophe: Globalia
Julkaistu: 2006
Alkuperäinen julkaisu: 2004
Alkuperäinen nimi: Globalia
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Erkki Kirjalainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 529

Globalia on lasikuvun alla suojassa lepäävä maailmanlaajuinen ihanneyhteiskunta, jonka tunnuksina ovat vapaus, turvallisuus ja vauraus. Kuvun alla vallitsee ihanteellinen sää, ihmiset ovat ikinuoria ja kaikki toimii täydellisesti. Kate ja Baikal ovat kuitenkin eri mieltä. He yrittävät karata kuvun toisella puolella sijaitseville epävyöhykkeille, jossa huhutaan Globaliaa uhkaavien terroristienkin majailevan. Etenkin Baikal on kyllästynyt keinotekoiseen maailmaan, jossa lintujen äänet tulevat kaiuttimista ja ihmisten liikkumista ja puheita valvotaan. Erikoista on myös, että kaikki puhuvat samaa kieltä, eläimillä on yhtäläiset oikeudet kuin ihmisillä, kasveja ei saa vahingoittaa, kiroileminen on kiellettyä ja tavarat ovat huonolaatuisia ja helposti hajoavia. Lisäksi joka päivä on juhlapäivä jonkin asian kunniaksi, esimerkiksi veden. Ajanlaskuakin on muutettu, sillä Globaliassa vuodet lasketaan nollasta kuuteenkymmeneen. Historiaa voi ihastella - ilman vuosilukuja tietenkin - museoissa, joissa saa muun muassa haistella entisen maailman hajuja. Kukaan ei saa enää edustaa omaa kulttuuriaan kuin tietyissä rajoissa. Lehdistö muokkaa julkisuuteen oman totuutensa vallitsevista tapahtumista. Politiikka on pelkkää teatteria, ja äänestysprosentit pohjalukemissa. Hollywood suoltaa elokuvia luomaan hyvää tunnelmaa. Ekologisuus on pelkkää silmänlumetta. Globaliassa ei arvosteta avioliittoa, vaan vapautta ja irtosuhteita sekä hetkessä elämistä. Lapset ovat pahin kirosana, sillä he muistuttavat ihmisiä siitä, että he eivät ole oikeasti enää nuoria. Kaikki teot on siloteltu, esimerkiksi kukaan ei puhu enää potkujen antamisesta, vaan urakehityksen nopeuttamisesta. Ihmisten elämä on teennäistä, tylsää ja yksitoikkoista. Mitä enemmän yhteiskunnasta saa tietää, sitä kierommalta ja hullummalta se kuulostaa.

"Menneisyys oli suunnaton vahingollisten ajatusten varasto. - Niinpä Globalian kaltaisessa maailmanlaajuisessa ja täydellisessä demokratiassa oli välttämätöntä alistaa muisti erikoisryhmän valvontaan." (s.311)

"On meneteltävä samaan tapaan kuin aina ennenkin. - Tärkeintä on valita toinen puoli vääräksi. - Sitten julistetaan että se puoli on paha. Sillähän ei ole väliä, onko se todella väärässä vai oikeassa. - On käytettävä kaikki keinot pahan puolen mustaamiseksi, sitä pitää syyttää kuvaruuduissa varkauksista, raiskauksista, ryöstöistä ja niin edelleen. Toinen, hyvä puoli saadaan tuota pikaa näyttämään täydelliseltä uhrilta. Ei ole järin vaikeaa tilata muutamaa herkullista reportaasia kärsivistä naisista ja lapsista." (s.312-313)

"Toinen nojaili ovenpieleen ja nyökkäsi paljastaen hänkin moitteettoman hammasrivin. Heidän ikäänsä oli mahdotonta arvioida. Kumpikin oli jo kauan sitten lapsuuden ja aikuisiän sivuutettuaan saavuttanut sen pitkän elämänvaiheen, jolloin kaikki elimet vuorollaan vaihdetaan uusiin. Ruumiista tulee häkellyttävä yhdistelmä uusia varaosia, jotka loistavat komeina vaikka perustasta jo paistaakin tietty kuluneisuus." (s.65)

"Globalia - on ihanteellinen demokratia. Täällä jokainen saa tehdä mitä haluaa. - Vapauden pahin uhka on vapaus itse. Miten vapautta voi puolustaa itseään vastaan? Takaamalla kaikkien turvallisuus. Turvallisuus on vapautta. Turvallisuus on suojelua. Suojelu on valvontaa. Valvonta on vapautta. - Suojelu on rajojen asettamista. Rajat ovat vapautta." (s.66)

"Pelko - on elintärkeä aines. Vapaassa yhteiskunnassa se on ainoa mikä pitää ihmiset yhdessä. Jollei ole uhkaa, vihollista ja pelkoa, miksi kannattaisi totella, miksi tehdä työtä, miksi hyväksyä vallitseva järjestys? Asia on niin, että kunnon vihollinen on tasapainoisen yhteiskunnan avain." (s.93)

Kirja on oikeastaan pelkkää yhteiskunnan kuvailua. Kirjailija on ilmeisesti halunnutkin pitää sen pääosassa. Olisin kuitenkin toivonut päähenkilöihin edes jonkinlaista panostusta, sillä ne eivät millään tavalla koskettaneet eivätkä olleet uskottavia. Katen ja Baikalin välinen rakkaustarina ei vaikuttanut niin eeppiseltä, mitä kirjassa väitetään. Ainoa henkilö, joka herää eloon, on Jyrsijä. Pystyin näkemään hänet selvästi silmissäni. Kirja on mielestäni ennen kaikkea kritiikki tälläkin hetkellä vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan.

"Globalian järjestelmä kaivoi kaikkiin vastustuskyvyttömiin uhreihinsa ammottavan tyhjiön, ainaisen nälän ja pohjattoman kyltymättömyyden kuilun, joka auliisti nielaisi kaikki mahdolliset kaupallisen koneiston tarjoamat tuotteet saamatta koskaan tarpeekseen." (s.511)


Helmet lukuhaaste 2016: 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja


tiistai 12. heinäkuuta 2016

William Shakespeare: Myrsky



"Mitä täällä tapahtuu?"

Shakespeare, William: Myrsky
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1623
Alkuperäinen nimi: The Tempest
Mistä maasta: Iso-Britannia

Suomentanut: Matti Rossi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 157

Merellä seilaava miesjoukko haaksirikkoutuu myrskyssä ja ajautuu Ariel nimisen hengen saattelemana saarelle. He vaikuttavat menettäneen järkensä nähdessään erilaisia henkien heille esittämiä näkyjä. Kaiken takana on kuitenkin Prospero, joka on ajautunut asumaan saarelle sen jälkeen, kun hänen veljensä anasti häneltä vääryydellä Milanon herttuan aseman. Prospero on käskenyt Arielin piinata miehiä rangaistakseen heitä. Näytelmä ei ole pelkästään murheellinen, sillä se sisältää myös hauskoja keskusteluja miesten kesken sekä romantiikkaa Mirandan ja Ferdinandin välillä.

"Gonzalo: Olen täysin samaa mieltä, teidän korkeutenne, minä puhuin antaakseni näille herroille tilaisuuden nauraa, heillä kun on niin herkät ja vetreät keuhkot, että he ovat aina valmiit nauramaan tyhjälle.
Antonio: Teille me nauroimme.
Gonzalo: Minulle, joka tällaisessa iloisessa ilveilyssä olen teille pelkkää ilmaa. Niin että voitte jatkossakin nauraa tyhjälle.
Antonio: Olipa se sivallus!"
(s.71-72)

Prospero vaikuttaa katkeralta tyrannilta, joka käyttää ilmeisesti saaresta ammentamiaan taikakeinoja muille kostamiseen ja palauttaakseen entisen elämänsä loistokkaampana takaisin. Hänen tyttärensä Miranda on elänyt koko elämänsä suojattua elämää ja on luultavasti sen vuoksi lapsellinen ja avuton. Heidän palvelijanaan työskentelee Caliban, jonka elämä ei todellakaan ole helppoa. Ei riitä, että hän on syntynyt - ainakin kirjan henkilöiden näkemyksen mukaan - epäsikiöksi, vaan sen lisäksi hän joutuu sietämään isännältään kurjaa kohtelua sekä sanallisesti että ruumiillisesti. Toisaalta hän ei ilmeisesti alun perinkään ole osannut toimia tai puhua muuten kuin raakalaismaisesti ja ansaitsee Prosperon mielestä sen vuoksi kohtalonsa. Mutta toisaalta taas Caliban saattaa olla vain eri maalainen ihminen, joka puhuu eri kieltä kuin Prospero itse. Taianomainen Ariel saa sympatiani puolelleen, sillä on ikävää, että henkiolento joutuu olemaan vankina ja toimimaan toisen mielitekojen mukaan.

Näytelmässä pohditaan erilaisia yhteiskuntamalleja, vallankaappauksia ja uusien maiden valloittamista. Alaviitteessä mainitaan 1500-luvun inhottavasta tavasta vangita jollain lailla erilaisia ihmisiä, kuten intiaaneja, ja laittaa heidät maksua vastaan näytteille. Näytelmää lukiessa ajatukset harhailevat menneiden aikojen löytöretkiin, uskontojen ja taikuuden värittämään maailmaan, kuninkaallisten elämään, keskiajan sairauksiin ruttoineen, eläinten olemattomiin oikeuksiin, eri ammattien erilaiseen arvostukseen, naisten asemaan ja keskiaikaiseen maailmankuvaan. Kaikkien oli toimittava heille syntymän kautta saadun aseman mukaan - halusivat he sitä tai eivät. Marjo Kaartinen pohtii esipuheessaan, että näytelmä kertoo onnesta ja epäonnesta, minuudesta, vieraudesta, hirviöistä, outoudesta, elämänjanosta, petoksesta ja vankeudesta. Siinä on sanomaa valloittamisesta, vapaudesta ja kaiken katoavaisuudesta.

"Olkaa rauhallinen, juhlat ovat päättyneet. Nuo näyttelijät, kuten kerroin, olivat vain henkiä ja sulautuivat ilmaan, silkkaan ilmaan, ja niin kuin tuon näyn olematon kudelma, myös pilviin ulottuvat tornit, suurenmoiset palatsit ja juhlalliset temppelit ja koko tämä suuri pallo tulevine asukkaineen katoavat aineettoman kuvitelman tavoin, usvan henkäystäkään ei siitä jää. Meidän tomustamme kudottuja ovat unelmat, ja uni saartaa pientä elämäämme." (s.124)

Pidin näytelmän lopusta, joka oli tavallaan onnellinen ja sopuisa, mutta myös melankolinen.


Helmet lukuhaaste 2016: 12. Näytelmä


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaratonin eteneminen



Osallistun blogistanian kesälukumaratoniin! Tarkoitukseni on lukea lauantaista 9.7.2016 klo 11.00 sunnuntaihin 10.7.2016 klo 11.00. Lukupinostani löytyy seuraavat kirjat: Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa, Francoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla ja William Shakespeare: Myrsky. Päivitän tähän postaukseen tunnelmista.

lauantai klo 11.00

Nyt se alkaa! 24 tuntia pelkkää lukemista! Mukana tietenkin taukoja ja nukkumista. Päätin aloittaa lukumaratonin William Shakespearen Myrskyllä.

klo 12.00

34 luettua sivua. Näytelmän tekstiin syventyminen helpottui, kun pääsin oikeanlaiseen lukurytmiin. Tarina on minulle ennestään tuttu, mutta en ole koskaan lukenut näytelmätekstiä alusta loppuun. Saarelle asumaan joutunut Prospero vaikuttaa inhottavalta tyrannilta ja hänen tyttärensä Miranda lapselliselta ja avuttomalta. Minua säälittää palvelija Calibanin elämä ja etenkin henki Arielin kohtalo. Lueskelin tunnin aikana myös muiden lukumaraton postauksia. Muutama muukin näyttää aloittavan maratonin näin aikaisin.

klo 13.00

61 luettua sivua. Tässä välissä piti tehdä myös hieman kotitöitä. Sitten seurasi näytelmän tähän mennessä hauskin kohta, sillä haaksirikkoutuneiden miesten välistä sanailua oli huvittavaa lukea.

"Gonzalo: Olen täysin samaa mieltä, teidän korkeutenne, minä puhuin antaakseni näille herroille tilaisuuden nauraa, heillä kun on niin herkät ja vetreät keuhkot, että he ovat aina valmiit nauramaan tyhjälle.
Antonio: Teille me nauroimme.
Gonzalo: Minulle, joka tällaisessa iloisessa ilveilyssä olen teille pelkkää ilmaa. Niin että voitte jatkossakin nauraa tyhjälle.
Antonio: Olipa se sivallus!"
(s.71-72)

Antonio ja Gonzalo keskustelevat uudenlaisen yhteiskunnan luomisesta, vallankaappauksista ja saaren valloittamisesta. Henki Ariel luo läsnäolollaan taianomaista tunnelmaa. Alaviitteessä mainitaan 1500-luvun inhottavasta tavasta vangita jollain lailla erilaisia ihmisiä, kuten intiaaneja, ja laittaa heidät maksua vastaan näytteille.

klo 14.00

87 luettua sivua. Nuorta palavaa rakkautta sekä Stefanon ja Trinculon päätöntä menoa. Ajatukset harhailevat menneiden aikojen löytöretkiin, uskontojen ja taikuuden värittämään maailmaan, kuninkaallisten elämään, keskiajan sairauksiin ruttoineen, eläinten olemattomiin oikeuksiin, eri ammattien erilaiseen arvostukseen, naisten asemaan ja keskiaikaiseen maailmankuvaan.

klo 15.00

Lukumaraton keskeytyi, sillä siivosin kaappia. Siivosin kaappia?! Keskellä lukumaratonia? Kaikki alkoi siitä, kun huomasin, että minun pitää askarrella kortti huomiseksi valmiiksi ja tarvitsin siihen liimaa. No tietenkin liimapuikko oli perimmäisenä ja alimmaisena kaapissa. Se oli siis tavallaan pakko siivota. Tavallaan.

klo 16.00

111 luettua sivua. Näytelmän lukeminen jatkuu. Tässä kohtaa tapahtumissa puhutaan paljon erilaisista hengistä ja jumalista. Prospero teettää Arielilla paljon töitä ihmisten rankaisemiseksi.

"Olkaa rauhallinen, juhlat ovat päättyneet. Nuo näyttelijät, kuten kerroin, olivat vain henkiä ja sulautuivat ilmaan, silkkaan ilmaan, ja niin kuin tuon näyn olematon kudelma, myös pilviin ulottuvat tornit, suurenmoiset palatsit ja juhlalliset temppelit ja koko tämä suuri pallo tulevine asukkaineen katoavat aineettoman kuvitelman tavoin, usvan henkäystäkään ei siitä jää. Meidän tomustamme kudottuja ovat unelmat, ja uni saartaa pientä elämäämme." (s.124)

klo 17.00

Tik tak tik tak. Huomaan, kuinka aika kulkee kiihtyvää tahtia. Panikoin, etten ehdi lukea mitään. Olen puuhastellut kaikkea muuta.

132 luettua sivua. Sain Myrskyn luettua! Siirryn seuraavaksi lukemaan Kaari Utrion Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa nimistä kirjaa.

klo 18.00

Minua kiinnostaa sittenkin lukemista enemmän kirjoittaa lukemistani kirjoista ajastettuja postauksia. Ja nyt laittamaan ruokaa!

klo 19.00

Lukutauko on ohi, joten aloitan nyt viimein uuden kirjan.

klo 20.00

167 luettua sivua. Kaari Utrio aloittaa lennokkaasti vuonna 2008 julkaistun kirjansa. Hän kertoo saaneensa paljon tunnepitoista kritiikkiä arkaluonteisia aiheita käsittelevistä kirjoituksistaan, joiden aiheina ovat olleet muun muassa naisen asema sodassa ja yhteiskunnassa sekä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.

"Ihmisen on pyrittävä elämään niin, ettei hän tarpeettomasti loukkaa toista ihmistä. - Toisen ihmisarvoa ei saa misään tilanteessa alentaa. Ihminen ei saa minkään syyn nojalla syrjiä eikä vainota ketään toista ihmistä, joka ei vahingoita lähimmäistään eikä yhteistä hyvää. Ihmisen tulee kykyjensä mukaan auttaa lähimmäisiään. Ihmisen pitää yrittää olla rehellinen sekä itselleen että muille. Ihmisen tulee tehdä parhaan kykynsä mukaan työ, jonka hän on ottanut tehdäkseen. Ihmisen kannattaa pestä hampaansa kaksi kertaa päivässä." (s.20)

Ihana Kaari Utrio!

klo 21.00

Tahaton lukutauko, sillä puhelin soi ja puheripuli iski. Nyt taidan kirjoittaa yhden ajastetun postauksen loppuun.

klo 22.00

Postaukset ajastettu! Luku-urakka jatkuu!

klo 22.45

184 luettua sivua. Mielenkiintoista lukea kolumneja kirjailijan työstä ja kirjoittamisesta. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!


sunnuntai klo 11.00

198 luettua sivua! Urakka on ohi! Olen tavallaan tyytyväinen, sillä sain Helmet lukuhaastetta eteenpäin, mutta toisaalta taas luettu sivumäärä on todella pieni. Mutta oli hauska olla mukana!


Lue lisää blogistanian kesälukumaratonista.



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 2016



Osallistun blogistanian kesälukumaratoniin. Ajatuksenani on lukea lauantaista klo 11.00 sunnuntaihin klo 11.00. Tavoitteenani on edetä Helmet lukuhaasteen kirjalistassani eteenpäin. Lukupinostani löytyy sen vuoksi seuraavat kirjat: Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa, Francoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla ja William Shakespeare: Myrsky. Kirjoja on vain kolme, sillä olen erittäin hidas lukija - ainakin omasta mielestäni. Päivitän lukumaratonin aikana tunnelmia omaan postaukseensa.



Kesälukumaratonin säännöt ovat:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton

Jännittävää! En malta odottaa, että pääsen aloittamaan ja lukemaan muiden tunnelmista! Hauskaa kesälukumaratonia!


Spice Girls: Girl Power!



"You believe in yourself and control over your own life"

Spice Girls: Girl Power!
Julkaistu: 1997
Mistä maasta: Iso-Britannia

Kieli: Englanti
Kustantaja: Zone/Chameleon Books
Sivumäärä: 75


Tänään tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun Spice Girls yhtye julkaisi debyytti singlensä Wannabe! Yhtyeeseen kuului Baby Spice Emma Bunton, Ginger Spice Geri Halliwell (nyk. Horner), Posh Spice Victoria Adams (nyk. Beckham), Scary Spice Melanie Brown ja Sporty Spice Melanie Chisholm. Päätin juhlapäivän kunniaksi muistella teinivuosiani ja lukea bändin virallisen kirjan, jonka löysin Pasilan kirjavarastosta. Kirjan avaaminen oli nostalgista, sillä tuntui kuin olisin astunut aikakoneeseen. Sivujen kuvat ja tekstit hyppäsivät vauhdilla silmilleni kuin olisin palannut takaisin 90-luvulle. Erilaisista kuvien ja tekstien asetteluista, fonteista ja tekstin kokoeroista ei ollut pulaa.

Kirja on tyttövoiman sekä yhtyeen jäsenten persoonallisuuden ja eloisuuden ylistystä. Sivuilla korostetaan tyttöjen nuoruutta ja halua pitää hauskaa omilla ehdoillaan. He kertovat tyttövoiman lisäksi toisistaan ja itsestään sekä mielipiteistään. Tytöt jakavat myös kommelluksiaan ja lapsuusmuistojaan. Kirjassa kerrotaan kappaleiden sanoituksista, kiireisestä aikataulusta, äitien arvostuksesta, poikaystävistä ja vaatteista.



Ajatuksia tyttövoimasta ja elämästä: Sinä pystyt kaikkeen eikä mikään pysäytä sinua! Ole ylpeä itsestäsi. Pidä yhtä ystäviesi kanssa. Pidä heistä huolta. Toivo toiselle hyvää. Usko itseesi ja hallitse omaa elämääsi. Ota kohtalosi omiin käsiisi. Tee sitä, mistä pidät välittämättä muiden mielipiteistä. Ole oma itsesi ja usko itseesi ja ajatuksiisi. Saat pukeutua omalla tyylillä. Ihmiset saavat olla erilaisia. Miesten ja naisten välillä tulisi vallita tasa-arvo. Kaikki saisivat tehdä kaikkea. Unelmoi ja tue toisen unelmia. Arvosta muita ihmisiä. Saat tehdä virheitä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Ole rehellinen ja huoleton. Tytöillä on oikeus ilmaista itseään. Mies ei saa dominoida naisen elämää. Parisuhteessa kummankin tulee tukea toista. Ihmiset eivät ole aina sitä, mitä voisi luulla.

Sain Spice Girls yhtyeen Spice albumin joululahjaksi vuonna 1996. Ihastuin musiikkiin ja eloisaan meininkiin. Tytöt olivat niin iloisia, rohkeita ja itsevarmoja. Heillä vaikutti myös olevan ihailtavan hyvä yhteishenki. Lisäksi he pukeutuivat ja poseerasivat näyttävästi ja olivat energisiä lavaesiintyjiä. Pidin ajatuksesta, että tytöt kannustavat toisiaan ja että jokainen voi rohkeasti toteuttaa omaa mielenkiinnon kohdettaan. Aloin kerätä aiheesta lehtijuttuja ja fanitavaroita, sillä halusin tietää yhtyeestä lisää. Kaikki huipentui toukokuussa 1998, jolloin pääsin yhtyeen konserttiin. Muistan vain tuijottaneeni herkeämättä suosikkejani Emmaa ja Geriä ja toivoneeni, etten unohda kokemusta ikinä. Bändin musiikin kuunteleminen sekä vanhojen haastattelujen ja esiintymisten katsominen saavat minut nostalgisen hyvälle mielelle.