keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä feminismistä



"Olen päättänyt, etten pyytele enää anteeksi naisellisuuttani."

Adichie, Chimamanda Ngozi: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2012, 2014
Alkuperäinen nimi: We Should
All Be Feminists
Suomentanut: Sari Karhulahti
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 45


Hyvää naistenpäivää!

Feminismistä puhuminen sopii mielestäni hyvin tähän päivään. Feminismi tarkoittaa henkilöä, "joka uskoo sukupuolten yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon". Kaikkia aatteita toteutetaan monella eri tavalla, jolloin usein käy niin, että ääriajatukset saavat enemmän näkyvyyttä. Feminismistä on tämän vuoksi liikkeellä ennakkoluuloja muun muassa feministien miesvihasta, huumorintajuttomuudesta ja pahantuulisuudesta. Kirjassa esitellään Nigeriaan sijoittuvia esimerkkejä naisten erilaisesta kohtelusta suhteessa miehiin. Adichie kuuluttaa kaikille, että tyttäret ja pojat pitäisi kasvattaa nykymaailmassa eri tavalla kuin ennen. Hänen mukaansa "sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme. Kuvitelkaa, miten paljon nykyistä onnellisempi jokainen meistä olisi - miten paljon vapaampi olemaan oma itsensä - ellemme joutuisi kantamaan sukupuoleen liittyvien odotusten taakkaa". Adichie ehdottaa, että kasvatuksessa kiinnitettäisiin huomiota lapsen kykyihin ja kiinnostuksen kohteisiin sukupuolen sijasta. Hänen mukaansa sukupuoli aiheuttaa ongelmia, joihin naisten ja miesten on yhdessä keksittävä ratkaisuja.

Olen itse kokenut lukuisia kertoja syrjintää sukupuolen perusteella. Olen myös huomannut, kuinka sekä naisia että miehiä syrjitään heidän sukupuolensa vuoksi. Minusta on erityisen ikävää, että naisia tai miehiä pilkataan jonkin sukupuoleen liittyvän biologisen ominaisuuden perusteella. En välttämättä oikein ymmärrä, miksi sukupuoleen edelleen liitetään tietyt säännöt koskien käyttäytymistä, pukeutumista ja työtehtäviä. Törmään joka päivä kahlitseviin käsityksiin siitä, mitä naisten tai miesten kuuluu tai ei kuulu tehdä. Pieni esimerkki, kuinka taannoin näin, kun pojat leikkivät legoilla. Legoukkojen joukossa oli yksi akka, jota pojat alkoivat joukolla haukkua. He nälvivät poikaa, joka ei ollut paikalla, sillä hän oli kuulemma leikkinyt legoakalla. Pojat naureskelivat ja heittivät legon koppaan inhoa osoittaen. Tämän kirjan luettuani jäin pohtimaan poikien käytöstä. Pojat eivät missään nimessä halunneet leikkiä legoakalla, mutta tytöt kyllä leikkivät poikahahmoilla siinä missä tyttöhahmoillakin ilman mitään ongelmia. Oletan, että pojat yrittivät maksimoida miehisyytensä. Heille ei ollut sallittua edes yrittää samaistua naisiin. Se on harmi, sillä leikin kautta voisi oppia ymmärtämään toista sukupuolta - tai sitten sitä vain tulisi ammennettua toiseen kliseisiä ennakkoluuloja. Tähän väliin sopisi syvä ja epätoivoinen huokaus. Miksi naiset ja miehet pitää asettaa toisiaan vastaan? Miksi he eivät voi toimia yhdessä? Miksi toinen aina asetetaan toisen edelle, oli se kumpi sukupuoli tahansa? Milloin ryhdytään kiinnittämään huomiota ihmisten osaamiseen ja mielenkiinnon kohteisiin ja annetaan kaikille samat mahdollisuudet? Biologista sukupuolta ei tarvitse unohtaa tai peittää, vaan sen kuuluisi olla luonnollinen ja arvostettu asia elämässä. Minusta olisi mukavaa elää maailmassa, jossa kaikkia arvostetaan sellaisina, kuin he ovat.


Helmet lukuhaaste 2017: 13. Kirja "kertoo sinusta"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!