lauantai 11. maaliskuuta 2017

Victoria Aveyard: Lasinen miekka



"Jos minä olen miekka, olen lasista tehty, ja tunnen jo hajoavani sirpaleiksi."

Aveyard, Victoria: Lasinen miekka
Kirjasarja: Punainen kuningatar / Red Queen, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Glass Sword
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jussi Korhonen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Aula & Co
Sivumäärä: 526


Salamatyttö Mare Barrow on paennut purppurakaartin mukana salaiseen tukikohtaan. Hän päättää keskittyä muiden kaltaistensa eli uusveristen etsimiseen ja auttamiseen. Samalla hänen tavoitteensa on taistella hopeisten sortoa vastaan, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Valtansa menettänyt prinssi Cal seuraa Marea synnyttäen hämmentäviä tunteita jo valmiiksi särkyneeseen sydämeen. Kuninkaaksi kruunattu Maven vaanii aivan parin kannoilla hirviömäisine suunnitelmineen. Maren elämä on kaikella tavalla epävakaata, sillä hän ei voi luottaa kehenkään - ei edes raakojen kokemusten muovaamaan itseensä.

"´Suosit toisia enemmän kuin toisia. Metsästät itsesi kaltaisia suojellaksesi ja kouluttaaksesi heidät, saadaksesi heidät taistelemaan omaa sotaasi. Et siksi, että he haluaisivat sitä itse, vaan siksi, etä sinä tarvitset heitä. Entä sotaan lähetetyt lapset? Et välitä heistä tippaakaan. Vaihtaisit heidät kaikki uuteen kävelevään, vinkuvaan sytytystulppaan.´" (s.378)

Kirjaa oli aivan turhaan pitkitetty. Mielenkiintoni laski loppua kohden, sillä tuntui siltä kuin samoja asioita olisi käyty yhä uudestaan läpi. Menetin myös ajoittain hermoni hahmojen kanssa, sillä en jaksanut teinien ajatusmaailmaa. Mare oli toki kovia kokenut tyttö, joka joutui sulattelemaan elämää suurempia asioita omiin kykyihinsä, vastuulliseen asemaansa sekä kokemuksiinsa väkivaltaan liittyen, mutta en silti ymmärtänyt hänen ylimielistä asennettaan tai tunteettomuuttaan perhettään kohtaan. Hän otti turhia riskejä eikä oppinut virheistään. Hänen ajatuksensa itsestään olivat naivit, teatraaliset ja eeppisen mahtipontiset. Minua hämmensi myös jatkuva toisto ja nuorten samankaltaiset reaktiot, esimerkiksi tilanteessa, kun joku laski lohduttavasti kätensä toisen olkapäälle, niin käsi haluttiin ravista irti. Mielestäni nuoret olivat suurimmaksi osaksi uppiniskaisia hölmöjä. Maven oli kuvattu oudon epäinhimillisesti. Elättelin koko ajan toiveita, että poika olisi vain kuningattaren lumouksen alaisena, ja pian kaikki saisivat taas elää onnellisesti yhdessä, mutta hän ilmeisesti oli oikeasti täysi hirviö. Loppujen lopuksi sain todeta, että nuoret kävivät läpi omaa muuttunutta identiteettiään. Mare pyrki suhtautumaan kaikkeen tunteettoman rauhallisesti, jotta hän pystyi suorittamaan välttämättömät tehtävänsä. Väkivaltaisten kokemusten myötä hän muuttui ja oli yhä enemmän impulsiivinen, oikukas ja synkkämielinen. Hän sai karvaasti kokea, että mikään maailmassa ei ollut reilua.

"´Kaikki ei pyöri teidän ympärillänne, neiti Barrow. Maailma ei kulje radallaan teidän tahtonne mukaan.´" (s.96)
"Tunnen itseni typeräksi kalaksi, joka ui koukusta toiseen eikä opi koskaan mitään." (s.121)

Voin suositella kirjaa nuorille, jotka kaipaavat elämäänsä fantasiaa, toimintaa, jännitystä ja suhdedraamaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!