keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

K. K. Alongi: Ansassa



"Jokainen on tässä elämässä omillaan."

Alongi, K. K.: Ansassa
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 297


Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret asuvat Oliverin isoäidin maatilalla Hollolassa. Heitä ahdistaa karmeat kohtaamiset mätänevien ruumiiden sekä aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten kanssa. Nuoret tuntevat jatkuvaa pelkoa heidän kimppuunsa mahdollisesti hyökkäävistä ihmisistä ja eläimistä. Heidän mielessään on aiemmin ollut vain turvapaikkaan selviytyminen, mutta maatilalle asetuttuaan he saavat huomata, että nyt todelliset vaikeudet vasta alkavat: pitäisi huolehtia ruoan ja veden saannista, työvuoroista sekä vartioinnista. Tilannetta ei paranna paikalle ilmestyvät kutsumattomat vieraat: Rafi ja Janessa.

"Onko sodassa tällaista. Ainaista varuillaoloa ja kyttäämistä. Valmistautumista pahimpaan. Silloin oli sentään tiennyt, kuka vihollinen oli. Nyt siitä ei ikinä voi olla varma." (s.198-199)

Tarinassa keskitytään eniten nuorten väliseen kanssakäymiseen ja kunkin omaan sisäiseen maailmaan. Jokainen pohtii omaa rooliaan suhteessa entiseen ja nykyiseen maailmaan sekä omaan sukupuoleensa ja ulkonäköönsä. Jade miettii aggressiivisuuttaan ja masennustaan, Susette pinnallisuuttaan, Sara kiusatun asemassa olemista, Ali maahanmuuttajataustaisuuttaan, Tomi miehistä johtajanasemaansa, Oliver vammaisuuttaan sekä Jesse lihavuuttaan ja epäsosiaalisuuttaan. Kukin myös suree ja käsittelee rankkoja kokemuksia eri tavalla. Nuoret toimivat päämäärättömästi, epäjärjestelmällisesti ja shokkitilassa. Heiltä puuttuu välillä itsesuojeluvaistokin.

"Jos tämä heidän elämänsä olisi elokuva, se olisi K-18. Mikä tekee heistä kaikista kolme vuotta liian nuoria siihen." (s.254)

Kirja jää erittäin jännittävään kohtaan. Halkean saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pitääkö nuorten teoria paikkansa siitä, että terroristit ovat järjestäneet kuolemanaallon, joka on aiheuttanut osalle ihmisistä aivojen toimintahäiriön. Mietin myös, kuinka laajalle aalto on yltänyt ja onko maailmassa enää yhtään aikuista elossa.

"Mitä jos elämä on nyt tässä? Mitä me oikein tehdään?" (s.37)

Voin suositella kirjaa kaikille dystopiasta pitäville, mutta en kuitenkaan kovin herkille ja laukkaavan mielikuvituksen omaaville, sillä synkkä metsä, väkivaltaiset ihmiset ja kaikkialla lojuvat ruumiit saattavat olla joillekin liikaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa

100 suomalaista kirjaa: 14/100

2 kommenttia:

  1. Luin sarjan ensimmäisen osa viime keväänä, ja voi että, miten se tosiaan jäi mieleeni pyörimään itkäksi aikaa! Miehenikin oli pakko lukea tämä, koska puhuin tapahtumista ääneen myös hänelle. Tämäkin osa täytyy lukea.

    VastaaPoista
  2. En lue nuortenkirjoja. Paitsi juuri äsken (erehdyksessä) esp. Mantelitorttua rakkaudella. Kirja antoi hyvän kuvan esim. siitä miten somen eri kanavat nykynuoria pyörittävät ja myös miten julmia nuoret ovat jos joku ei istu joukkoon. Kirjassa oli koulukiusattu ylipainoinen tyttö, ikävää todellisuutta monenkin kohdalla, ja syömishäiriöt senkun vaanivat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!