tiistai 9. toukokuuta 2017

Joe Sugg: Username: Evie



"Never forget that you are loved."

Sugg, Joe: Username: Evie
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Hodder & Stoughton An Hachette UK Company

Kuvitus: Amrit Birdi
Väritys: Joaquin Pereyra
Kirjoitusasu: Mindy Lopkin
Sivumäärä: 183


Nuoret katselevat YouTube videoita ja seuraavat tubettajien tekemisiä. Päätin viimein viime vuonna selvittää oikein urakalla, mistä on kysymys. Samoihin aikoihin huomasin kirjablogeissa arvosteluja Zoe Suggin kirjoittamasta kirjasta Girl Online. Sain sen kirjastosta luettavaksi ja huomasin kirjoittajan olevan tubettaja. Tutustuin hänen videoihinsa, mistä ajauduin katsomaan myös hänen veljensä videoita. Heidän koko ystäväpiirinsä näytti olevan YouTubessa, ja monet ovat julkaisseet kirjan. Joe Sugg kertoo videollaan, kuinka hän on aina harrastanut piirtämistä. Lainasin mielenkiinnosta hänen sarjakuvakirjansa, sillä on aina hienoa, kun joku pääsee toteuttamaan unelmiaan. Kansilehdestä luin ennakkoaavistusteni mukaisesti, kuinka Joe on ollut vain luomassa tarinaa ja hahmoja sekä ohjaamassa projektia. Hän ei siis päässytkään itse piirtämään. Tubettajien kirjoja ostavat heidän faninsa, jotka jonottavat niihin kirkuen nimikirjoitusta. Mutta miksi jos tubettaja ei ole edes itse kirjoittanut kirjaansa, vaan heidän avullaan vain myydään niitä? Toisaalta on kai hyvä asia, että nuoret saadaan lukemaan kirjoja?

"It had been a long while since I walked like this with my head up high. Wherever I encountered people, I just smiled and they smiled right back at me. My confidence crew with every step as did my wonder for this world." (s.61)

Sarjakuvakirjassa seikkailee koulukiusattu tyttö nimeltään Evie, joka asuu kahdestaan kuolemansairaan isänsä kanssa. Tarinassa käsitellään tilanteen aiheuttamia tuntemuksia. Ikävä kyllä on olemassa ihmisiä, jotka levittävät vihaa ja negatiivisuutta kaikkialle, minne menevätkin. Pienillä negatiivisilla tai positiivisilla teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Kiusatut joutuvat rakentamaan itsetuntoaan pala palalta takaisin. Heidän on etsittävä sitä varten turvapaikka, jossa he voivat luottaa itseensä, toivoa parasta ja oppia kulkemaan leuka pystyssä kohti uusia elämän vaaroja. Tilannetta vierestä seuraavat ihmiset eivät uskalla erottua joukosta ja puuttua epäkohtiin. Kiusaaja pystyy siten viljelemään yhä enemmän pelkoa ja levottomuutta. Kiusattu tarvitsee vain hieman rakkautta maailman murtuessa ympärillä. Ihannetilanteessa hän lopulta pystyy käsittelemään ikävät kokemuksensa ja oppii näkemään maailman uudessa valossa.

"I wanted to create a place where you can be yourself. An environment that brings out the best in you." (s.47)

Joen videot toimivat selkeästi viihdykkeenä ja piristyksenä nuorille. Sarjakuva puolestaan pyrkii herättämään ajatuksia nuoria koskettavista aiheista.


2 kommenttia:

  1. Minäkin olen yrittänyt päästä sisään tubettajien maailmaan, mutta en ole oikein innostunut. Random-tyyppien lätinät eivät kiinnosta enkä ole oikein löytänyt sellaisia "vloggaajia" (tai tubettajia tai millä nimellä niitä nyt pitäisi kutsua), joiden tarjoama sisältö kiinnostaisi. Oikeastaan kirjavideot ovat ainoita, joita jaksan katsella (tai lähinnä kuunnella). Joitakin urbex-videoita olen katsonut joskus, mutta ainakin tuolloin olivat lähinnä puuduttavia, koska niitä ei ollut editoitu mitenkään.

    Mielenkiintoinen kirjoitus tämä ja hienoa, että olet ottanut asiasta selvää!

    (striimikommentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videoita on tosiaan monenlaisia. Useimmat niistä ovat aika tyhjänpäiväisiä. Tykkään sellaisista, missä näkyy minulle uusia asioita jostain vieraasta maasta esim kauppoja, kahviloita, nähtävyyksiä. Ja tietenkin kirjavlogeista.

      Kiva, kun tykkäsit! Minussa elää pieni tutkija, joka haluaa selvittää, mistä missäkin on kyse.

      Poista

Kiitos kommentista!