sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Darren Shan: Friikkisirkus



"Eikö nyt ole aika myöhä tuollaisten pikkupoikien liikuskella ulkona?"

Shan, Darren: Friikkisirkus
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Cirque du Freak
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 212


Darren Shan rakastaa hämähäkkejä, pelaa taidokkaasti jalkapalloa ja viettää aikaa parhaan ystävänsä Steven kanssa. Darren ja Steve päättävät monien mutkien kautta lähteä katsomaan salaista ja kiellettyä friikkisirkuksen esitystä keskellä yötä. He kokevat toinen toistaan pelottavampia esityksiä, joista osa on hengenvaarallisia jopa katsojille. Darrenin mielenkiinto kohdistuu etenkin harvinaiseen ja myrkylliseen hämähäkkiin, joka osaa tehdä näyttäviä temppuja. Hän kokee voivansa tehdä mitä vain saadakseen hämähäkin itselleen, mikä johtaa tietenkin eriskummalliseen tapahtumien sarjaan ja peruuttamattomiin vaikeuksiin.

"´Myydäänkö täällä popcornia?´ minä kysyin.
´Friikkisirkuksessako?´ Steve tuhahti. ´Mieti vähän! Käärmeenmunia ja liskonsilmiä, ehkä, mutta mistä vain vetoa, että popcornia ei!´" (s.51)

Kirja alkoi heti ällöttävästi, sillä inhoan hämähäkkejä. En voi sietää niitä, sillä ne ovat hankalasti hahmotettavia otuksia. Niillä tuntuu olevan jalkoja joka paikassa ja ne mahtuvat aivan liian pienistä koloista. Niillä on myös yliluonnollinen kyky keriä itsensä olemattoman pieneksi pisteeksi ja kasvaa siitä sitten joka suuntaan suurine karvaisine koipineen. Puistattavaa. Seuraavaksi teki pahaa ajatella sirkuksen väkeä, sillä entisaikoina sirkuksissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huviksi. He olivat lyhytkasvuisia, kädettömiä tai muuten epämuodostuneita. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Kirjasta tuli mieleen 3 etsivää tyyppiset kirjat. Tarinan kerrontatyyli tuntui jostain syystä hieman vanhanaikaiselta, vaikka kirjan alkuperäinen julkaisuvuosi on 2000. Ehkä se johtuu siitä, etten ole lukenut kovin paljon kirjoja, joissa pääosassa on poikajoukko. Mielenkiintoni kirjaa kohtaan kasvoi huimasti, kun pelottava vampyyri astui kuvaan. Hän ei välittänyt vihkivesistä tai risteistä, vaan teki taikoja sormia napsauttamalla ja ilmoitti ruokailevansa juomalla verta. Kirjan loppu innosti jatkamaan kirjasarjan parissa, mutta taidan silti pitää hetken taukoa.

"Vielä muutama sekunti hiljaisuutta. Sitten kolme lyhyttä trumpetin töräytystä. Matto lennähti pois häkin päältä ja ensimmäinen kummajainen paljastui.
Silloin alkoi kirkuna." (s.52)


Helmet lukuhaaste 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!