sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lukuisaa uutta vuotta 2018!



Haluaisin kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta 2017!

Tämä vuosi on ollut erilaisten lukuhaasteiden aikaa. Osallistuin Helmet lukuhaasteeseen ja 100 suomalaista kirjaa -haasteeseen sekä Viini lasissa kuin veistos -runohaasteeseen. Luin kirjoja myös Ajattomia satuja ja tarinoita sekä Halloween -lukuhaasteisiin. Ensi vuoden puolelle jatkan 1918 -lukuhaastetta. Tammikuussa osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tartun myös innolla uuteen Helmet lukuhaasteeseen!

Luin vuoden aikana 73 kirjaa, mikä on melkein yhtä paljon kuin viime vuonna, jolloin luin 75 kirjaa. Paras lukemani kirja oli Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Koin sen kauniin tunnelmalliseksi, ajatuksia herättäväksi ja haikeaksi. Kirja kosketti ja jäi pitkäksi aikaa mieleen. Yksi parhaimmista kokemuksista oli päästä kirjabloggaajan asemassa Helsingin kirjamessuille. Toinen mieleenpainuva kokemus oli olla mukana Kirjablogit ja 101 kirjaa -projektissa, johon luin Aino Räsäsen kirjan Näkemiin, Helena.

Ennustin viime vuonna tähän aikaan, että saattaisin tarttua aivan uusiin lukuhaasteisiin, joten se ainakin piti paikkansa. Luin kirjoja monipuolisesti sekä paljon kotimaista kirjallisuutta. Tulevana vuonna toivoisin lukevani enemmän historiasta kertovia kirjoja. Haluaisin myös edelleen pitää lukemiseni monipuolisena, missä Helmet lukuhaaste on ainakin suurena apuna.

Onnellista ja lukuisaa vuotta 2018!

torstai 28. joulukuuta 2017

100 suomalaista kirjaa -haasteen koonti



Osallistuin Kirjat kertovat -blogin 100 suomalaista kirjaa -haasteeseen. Tarkoituksena oli lukea ja blogata sata suomalaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Tavoitteenani oli lukea edes puolet, sillä se olisi minulle erittäin kova tulos, koska en yleensä lue kovin paljon kotimaisia kirjoja. Sain vuoden aikana luettua yhteensä 42 kirjaa, mikä on melkein sen verran kuin olin toivonut. Olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Minusta tuntuu oudolta, että haaste on nyt päättynyt, sillä se on kulkenut mukanani niin kauan. Aion kuitenkin jatkaa kotimaisten kirjojen lukemista.

Haasteeseen lukemani kirjat:

1. Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä
2. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
3. Salla Simukka: Jäljellä
4. Salla Simukka: Toisaalla
5. Niina-Matilda Juhola: Niina-Matilda näkijä
6. Tove Jansson: Taikatalvi
7. Tove Jansson: Taikurin hattu
8. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
9. Paperi T: Post-alfa
10. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

11. Elena Mady: Vaihdokas
12. Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit
13. Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä
14. Elena Mady: Varjo
15. Aino Räsänen: Soita minulle, Helena
16. Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki
17. Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle
18. Petri Tamminen: Suomen historia
19. Minna Rytisalo: Lempi
20. Aino Räsänen:...ja Helena soittaa

21. Anne Leinonen: Kirjanoita
22. Tove Jansson: Näkymätön lapsi
23. Mila Teräs: Noitapeili
24. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
25. Timo Parvela: Kepler 62: Kirja yksi: Kutsu
26. Aino Kallas: Sudenmorsian
27. Timo Parvela: Kepler62: Kirja kaksi: Lähtölaskenta
28. Aino Räsänen: Näkemiin, Helena
29. Maija Haavisto: Adeno
30. Timo Parvela: Kepler62: Kirja kolme: Matka

31. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
32. Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö
33. Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani
34. Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa
35. Mauri Kunnas: Koiramäen talossa
36. Terhi Kuusisto: Hiekkamandala
37. Tuija Takala: Kierrän vuoden
38. Jan Salminen: Äidinmaa
39. Timo Parvela: Kepler62: Kirja neljä: Pioneerit
40. Timo Parvela: Kepler62: Kirja viisi: Virus

41. Timo Parvela: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus
42. Karolina Kouvola: Soturit


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Runohaasteen koonti



Osallistuin Reader, why did I marry him? -blogin Viini lasissa kuin veistos -runohaasteeseen. Tarkoituksena oli lukea 100-vuotiaan Suomen kunniaksi itsenäisyyden aikana julkaistuja suomalaisten runoilijoiden runoja. Osallistuin haasteeseen, sillä en oikeastaan koskaan lue runoja. Aluksi näytti siltä, että haasteen saldo olisi ollut vain yksi runokirja, mutta loppuvuodesta sain luettua lisäksi kaksi kirjaa. Minusta oli mukavaa osallistua haasteeseen ja mennä omalle epämukavuusalueelle.


Haasteeseen lukemani kolme kirjaa:

Paperi T: Post-alfa

Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö

Tuija Takala: Kierrän vuoden

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017: Luukku 20



"Herätkää - herätkää - joukot uljaat"

Hoffmann, E.T.A.: Pähkinänsärkijä
Julkaistu: 1982
Alkuperäinen julkaisu: 1816
Alkuperäinen nimi: Nussknacker und Mauseköning
Mistä maasta: Saksa
Suomentanut: Salme Setälä

Suomennoksen tarkistanut: Hanno Vammelvuo
Kuvittanut: Matti Kota
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 79


Drosselmeierin setä antaa jouluaattona Marialle lahjaksi pähkinänsärkijän, johon tyttö ihastuu ensi silmäyksellä. Todellisuus ja tarina sekoittuvat, kun Maria saa selville, että pähkinänsärkijä on oikeasti sedän noiduttu serkunpoika, jonka tehtävänä on voittaa hiirikuningas taistelussa. Maria on viattoman herkkä ja suloinen tyttö, joka uhrautuu urhoollisesti pähkinänsärkijänsä puolesta. Hän tukee uskollisesti taistelua luopumalla osasta omaa hyvinvointiaan ja itkee katkerasti, kun hänen vanhempansa eivät usko hänen mielikuvituksekasta suruaan. Maria sulkeutuu omaan haavemaailmaansa, kulkee halki satumaiden ja nousee viimein kuningattarena valtaistuimelle.

"Sinä yksin saatat pelastaa hänet. Ole vain kestävä ja uskollinen!" (s.52)

Romantisoidussa sodankäynnissä komeasti puetut miehet ovat rohkeita ja urhoollisia. Naiset ojentavat sotilaille nauhan osoittaakseen kannustusta ja suosiotaan. Sotilaat saavat näin lisää voimia koitokseen. Kauniisti koristautuneet naiset puolestaan pyörtyilevät joko onnesta tai mielenliikutuksesta. Kaikkien unelmoimassa sodan voittaneessa kaupungissa riittää mielin määrin herkkuja. Siellä jokaisella on oma paikkansa. Kaupunkia hallitsee kuningas, jonka ympärillä pyörivät herkullisia ruokia valmistavat prinsessat sekä murjaanit ja hovipojat. Kaduilla kulkevat eri maiden kansalaiset, upseerit, sotilaat, papit, paimenet ja ilveilijät sekä suurmoguli suurmiehineen ja orjineen.

"Jokainen ajattelee itsekseen: Mikä onkaan ihminen ja mitä hänestä voi tulla?" (s.69)

Kirjan luettuani minun teki hirveästi mieli marsipaania, vaikka en edes pidä siitä. Muutenkin tarina jätti ristiriitaisen olotilan. Toisaalta se oli kauniin tunnelmallinen ja ihanan vanhanaikainen joulutarina, mutta toisaalta se symbolisoi Saksan ja Ranskan välistä surullista sodankäyntiä. Henkilöiden ajatusmaailmaan oli vaikea samaistua, joten heihin suhtautui vain aikansa satuhahmoina. Minua hämmensi etenkin Drosselmeierin tyyli kiusoitella Marian kustannuksella ja Fritz veljen into leikkiä pelkästään sotaleikkejä. Marian tarinoihin suhtauduttiin pelkkinä lapsellisina hupsutuksina - sen sijaan, että niitä olisi otettu vakavasti ja vaikka kirjattu ylös.

"Maria ei uskaltanut enää puhella kenenkään kanssa seikkailuistaan, mutta tuon ihmeellisen maan kuvat seurasivat häntä laineiden loiskinnassa ja kaunista soittoa kuullessa." (s.76)

Kävin katsomassa Suomen kansallisbaletissa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas nimisen baletin. Istuin parvella ja ihastelin näkymiä. Olin käynyt salissa kerran aikaisemmin, kun siellä järjestettiin avointen ovien tapahtuma. Kävin tuolloin kulissien takana ja balettitanssijoiden harjoituksissa. Näin myös esityksen siitä, millaisia valaistuksia näyttämölle voidaan saada aikaan. Haaveilin etenkin tuon päivän jälkeen oikean esityksen näkemisestä. Kuuntelin jännittyneenä Tsaikovskin musiikkia, jota upea orkesteri tulkitsi, ja seurasin, kuinka esirippu hiljalleen aukeni. Takaa paljastui henkeäsalpaava näkymä. En voinut uskoa silmiäni. Ihastuin kulisseihin niin paljon, että voisin väittää, etten ole ensimmäisen kohtauksen kulisseja upeampia nähnyt koskaan aiemmin. Jossain vaiheessa näytti siltä kuin ihmiset olisivat olleet valkokankaassa ja heränneet sieltä eloon kulkiessaan lähemmäs. Kaikki oli jouluisen tunnelmallista.

© Suomen kansallisooppera ja -baletti


Pidin myös korkeasta salista, jossa järjestettiin tanssiaiset ja lapset vastaanottivat joululahjansa. Rakastan kelloja, joten mieleeni jäi kohtaus, jossa Drosselmeierin setä ilmestyi kellosta ja vääristi todellisuutta hiirien vipeltäessä esille koloistaan. Hiiriksi pukeutuneiden tanssijoiden eleet olivat hiirien olemusta kuvaavia korvien rapsutuksia myöten. Tanssijat olivat upean fyysisiä eleissään ja liikkeissään. Välillä lavalla oli niin paljon toimintaa, ettei tiennyt, minne silmänsä olisi laittanut. Olin myös niin keskittynyt tarinaan, että hyppäsin kirjaimellisesti kattoon, kun taistelukohtauksen ase pamahti.

© Suomen kansallisooppera ja -baletti


Väliajan jälkeen tunnelma rauhoittui ja keskityttiin toiminnan täyteistä tarinaa enemmän kauniiseen tanssiin. Ihastelin tanssijoiden taitoja sekä upeaa puvustusta. Huomasin jossain vaiheessa silmieni sumenevan, kun herkistyin ilon kyyneliin. Mielestäni esitys oli jotain niin kaunista! Juuri sitä, mitä kaipasin joulukuuhun! Kävin esityksen jälkeen kuuntelemassa muutaman sanan tanssijoiden ajatuksista, kun lapset saivat kysyä heiltä kysymyksiä. Lapset pohtivat etenkin puvustusta: miksi hiirikuningas otti pään pois loppukumarruksessa, miksi yksi tanssijoista oli maalattu vihreäksi ja miksi lapsilla oli loppukohtauksessa pelkät paidat yllään. Minulle jäi mieleen, kuinka eräs tanssijoista kertoi tanssineensa kyseisen baletin jo reilusti yli sata kertaa. Kysymysten jälkeen pienet balettifanit jonottivat innokkaina nimikirjoituksia. Ajattelin, että ehkä heidän joukossaan oli kenties joku, joka tulevaisuudessa tulisi itse tanssimaan kansallisbaletissa.

© Suomen kansallisooppera ja -baletti

Joulun tunnelman voi löytää tarinoista. Rauhallista joulun aikaa!

© Niina Tolonen, Yöpöydän kirjat -blogi


Eilinen luukku (19): Ja kaikkea muuta
Huominen luukku (21): Sivujen välissä
 

tiistai 19. joulukuuta 2017

Karolina Kouvola: Soturit



Kirja on saatu arvostelukappaleena Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta.

"Miksi ihmiset sotivat?"

Kouvola, Karolina: Soturit - assassiineista samuraihin
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: SKS
Sivumäärä: 300


Keitä olivat mystiset soturit, joita nykyajan kirjoissa, peleissä ja elokuvissa esiintyy? Kirjassa kerrotaan sotimisesta sekä kuudesta eri soturiryhmästä. Kaukaisista tapahtumista on välillä vaikeaa saada tarkkaa tietoa, sillä niistä saattaa olla erilaisia näkemyksiä eri lähteissä. Tietoja on voitu vääristää esimerkiksi kuvattaessa vihollisten toimintaa. Tiedossa on, että ihminen ei nauti kivun tuottamisesta, vaan kärsii siitä aiheutuneesta unettomuudesta tai masennuksesta. Taisteluintoa nostatetaankin panostamalla yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Apuna voi olla uskonto, laulut, tanssit sekä tarut sotivista jumalista ja sotasankareista. Olen koonnut tähän kirjan mielenkiintoisimmat tiedot jokaisesta soturiryhmästä.

"Laulun kautta soturit tunsivat itsensä näiden sankarien veroiseksi ja yhtä urhoollisiksi." (s. 15)

Eläimellisen raivon valtaan itsensä saattavat berserkit olivat pohjoisessa vaeltavia viikinkiajan sotureita, jotka toimivat noin 800 luvulta 1300 luvulle asti. He olivat ryöstäjiä, kauppiaita, maanviljelijöitä ja kalastajia. He kulkivat lohikäärmekeulaisilla laivoilla, ryöstelivät ja ottivat ihmisiä orjiksi (kuten muutkin aikakauden ihmiset). Berserkit uskoivat, että korppeina esiintyvät valkyyriat veivät heidät kuoleman jälkeen Heliin tai parhaassa tapauksessa Valhallaan. Kristinusko karsi lopulta kaikki ei-kristilliset piirteet pois, jolloin bersekkinä toimiminen julistettiin laittomaksi.

"Sudet edustivat varhaisen Skandinavian tarustossa ja tarinoissa elämää yhteisön ulkopuolella. Myös nykyään puhutaan jostakusta oman tien kulkijasta yksinäisenä sutena." (s.52)

Assassiinit eli nizarit olivat islamilaisia yhteisöjä, jotka toimivat Syyrian ja Iranin (entisen Persian) alueella 1000 luvulta 1200 luvulle asti. He tekivät poliittisia salamurhia ja pitivät tietojaan salassa. He eivät kuitenkaan salamurhanneet temppeliherroja tai Johanniittain ritarikunnan jäseniä, sillä lopputulos olisi ollut merkityksetön. Nizarit toimivat vuoristossa sijainneiden linnojen verkoston kautta. Mongolit tuhosivat heidän kirjastonsa, minkä seurauksena kaikki tieto katosi.

"Marco Polon kertomuksiin kannattaa suhtautua yhtä historiallisina dokumentteina kuin Grimmin veljesten kansansatuihin: hänen matkakertomuksensa yksityiskohdat on kyseenalaistettu useasti." (s.66) / Oma huomio: Kertomuksen totuudenmukaisuuden puolesta on tehty dokumentteja. Mihin kirjan väite perustuu?

Temppeliherrain ritarikunta toimi noin 1100 luvulta 1200 luvulle asti. Sen perusti rankalainen ritari Hughes de Payens. Ajatuksena oli suojella Pyhälle maalle matkanneita kristittyjä. Heitä pyhiinvaelsi etenkin Jordan-joelle, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, ja Pyhän haudan kirkolle, jonka kohdalla Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin. Ritarikunnalla oli tilat Salomonin temppelin päälle rakennetussa moskeijassa Jerusalemissa. Myös Johanniittain ritarikunta suojeli pyhiinvaeltajia. Ritarit olivat ylhäisöperheistä. Heidän koulutuksensa aloitettiin lapsena, ja heidät siunattiin tehtävään papin toimesta. Heidän innoittajanaan ja esirukoilijanaan toimi Neitsyt Maria. Ritarikunnan toiminta levisi Englantiin, Skotlantiin ja Espanjaan. He perehtyivät asetaitoihin ja syvällisesti uskontoon. Heidän arkielämänsä muistutti benediktiiniläisten munkkien elämää. Heillä ei saanut olla salaisuuksia eikä vaimoja. Temppeliherrat osallistuivat orjakauppaan, kuten muutkin aikakauden ihmiset. He olivat myös mukana ristiretkillä, joiden ajatuksena oli Pyhän maan vapauttaminen ei-kristityiltä. Retkien epäonnistuminen, häviöt taisteluissa, Ranskan kuninkaan velkaantuminen sekä temppeliherrojen syyttäminen harhaoppisuudesta ja kiduttaminen johtivat siihen, että he eivät enää olleet paavin suojeluksessa, vaan tuomittuina kuolemaan.

"Ristiretkien tarkoitus ei ollut koskaan levittää kristinuskoa eli tehdä käännytystyötä muslimien joukossa." (s.124)

Samurait olivat japanilaisia sotureita. Ensimmäiset klaanit syntyivät 700-luvulla ja viimeiset päättyivät 1800-luvulla Japanin eristyneisyyden päättyessä kauppakumppanuuksien myötä. Tuolloin valtio halusi kiriä kehityksessä länsimaiden tasolle ja antoi kaikki keisarin hallintaan, määritteli uskonnoksi sintolaisuuden ja opetteli uusia länsimaisia keksintöjä kuten rautatien ja höyrylaivan. Lopulta luokkahierarkia poistettiin, jolloin myös samurai-luokka hävisi. Alun perin samurait olivat linnanherrojen palvelijoita, jotka toimivat poliisin tai palkkasoturin tavoin. He ovat kuuluisia hara-kirista, joka on itsemurha, joka liittyy kunniaan ja uskontoon. Ninjat olivat vakoilijoita, salamurhaajia tai kaksoisagentteja. Tärkeänä pidettiin myös teeseremonioita ja ikebanaa eli kukkien asettelua.

"Yksilö on olemassa niin kauan, kun joku muistaa hänet. Jos uhrasi itsensä jonkun omaa itseään suuremman syyn takia - sai kunnioitusta tulevien sukupolvien silmissä ja oma nimi muistettiin pidempään eikä siitä vaiettu häpeissään." (s.154)

Lakotat eli tasankointiaanit vaelsivat Pohjois-Amerikassa monissa eri ryhmissä. He puhuivat yli 500 kieltä, söivät biisoneita, omasivat monia johtajia ja asuivat tiipiissä. Miehillä sai olla useita vaimoja ja heidän piti olla näyttämättä tunteita ja olla hyveiltään urheita. Heillä oli tapana vahingoittaa itseään muun muassa aurinkotanssissa. Lakotat uskoivat, että maailmaa säätelee Suuri Henki. Heidän oli mahdollista nähdä näkyjä hikimajassa. Näyissä esiintyviä esineitä koottiin rohtokääröihin, jotka toimivat rituaaliesineinä. Piipunpolton avulla oli mahdollista rukoilla Suurta Henkeä. Näkyjä nähneet uneksijat saivat parantaa sairaita ja valmistaa sotavarusteita maalaamalla niihin suojaavia kuvioita. Intiaanien joukossa oli poliisi, siviili ja soturiseuroja. Naisten tehtävä oli tehdä käsitöitä. Lakotat pitivät tärkeänä tarinankerrontaa, tansseja ja lauluja. He soittivat rumpuja, huiluja ja helistimiä. Lakotat irrottivat viholliselta päänahan. He keräsivät coupeja eli tavallaan pisteitä taisteluissa, jolloin heidän ansionsa kasvoivat. Sulkien määrä päähineessä kertoi menestyksestä. Lakotat saivat ranskalaisilta tuliaseita ja espanjalaisilta hevosia 1700-1800 -luvuilla. Valkoiset tavallaan huijasivat heiltä maata. Lopulta lakotat ohjattiin asumaan reservaatteihin. Heidän kohtalokseen koitui valkoisilta saadut taudit ja valkoisten harjoittama biisoneiden joukkotuho. Intiaanit ja valkoiset myös sotivat keskenään. Rajakiistoja aiheuttivat muun muassa kultaesiintymät. Intiaaneilta kiellettiin oman uskonnon harjoittaminen 1883. Moni kääntyi kristinuskoon. Valkoiset opettivat heitä lukemaan ja ohjasivat töihin maatiloille. Intiaanien parissa syntyi henkitanssijoiden leiri, jossa yhdistyi kristinusko ja vanhat perinteet. Tilanne kärjistyi 1890 verilöylyyn, minkä jälkeen intiaanit antautuivat valkoisille.

"Seurojen alkuperä oli lähes aina unissa ja näyissä. Niitä pidettiin konkreettisina tapahtumina, ei samalla tavalla mielikuvituksen tai alitajunnan tuotteina kuin miten me ne ajattelemme." (s.214)

Tugeenit olivat Intiassa toimivia hinduja tai muslimeja, jotka palvoivat Kali-jumalatarta. He houkuttelivat arvaamattoman matkustajan luottamaan itseensä ja kuristivat hänet hengiltä, minkä jälkeen uhrin jäänteet haudattiin ja ryöstösaalis jaettiin. Hindut kauhistelivat asiaa, sillä heidän tapojensa mukaan ruumis kuului tuhkata. Maanomistajat pitivät huolta tugeenien perheistä ja saivat osan ryöstösaaliista. Tugeenit katsoivat luonnosta enteitä ennen ryöstöretkelle lähtöä. He valitsivat vain tietynlaisia uhreja ja suunnittelivat surmat tarkkaan. Joskus heillä oli mukana naisia, jotka toimivat viettelijöinä ennen kuristamista. Tugeeneilla oli tapana kommunikoida elein ja käsimerkein. Iso-Britannian siirtomaa-aikana tugeenit tuomittiin teoistaan. Emämaahan levisi mystifioituja tarinoita vähäpukeisista naisista ja barbaarisista miehistä. Tekstiä lukiessani mieleeni nousi Matka maailman ympäri 80 päivässä -piirrossarja, jossa prinsessa aiottiin polttaa elävältä kuolleen aviomiehensä rinnalla. Kirjan mukaan leskien tapa heittäytyä elävältä rovioon eli lesken itsemurha eli sati kiellettiin 1829.

"Jos Kali ei olisi saanut uhrejaan, hän raivostuisi ja tuhoaisi koko ihmiskunnan, sillä hän on jatkuvasti nälkäinen ja hamuaa jatkuvasti uusia kuolleita." (s.280)

Kirjan lukeminen herätti innostuksen lukea lisää historiaan liittyviä kirjoja. Totesin blogissani pari vuotta sitten, että haluaisin lukea intiaaneista, joten nyt sekin tavoite viimein toteutui. Nyt minua kiinnostaisi tietää lisää muun muassa mongoleista ja Aasian maista. Kuninkaallisista ja historiallisista naisista lukeminen on myös kiinnostavaa.


100 suomalaista kirjaa: 42/100

maanantai 18. joulukuuta 2017

Isomäki; Uusitalo: Aivotaidot



Kirja on saatu arvostelukappaleena Gummerus Kustannus Oy:ltä.

"Käytä päätäsi paremmin"

Isomäki, Heli; Uusitalo, Nina: Aivotaidot
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 261


Kirjassa kerrotaan, mitä ovat aivot ja aivotaidot. Lopuksi tutustutaan omien aivotaitojen kehittämiseen testien ja harjoitusten kautta. Mieleeni jäi, että aivot tarvitsevat huoltoa ja hyvänäpitoa kuten unta ja joutenoloa sekä virikkeellistä tekemistä. Tärkeää on myös monipuolinen ravinto, liikunta, rentoutuminen ja mielihyvän saaminen. Liikunta liittyy siihen, kuinka aivot kaipaavat hyvää verenkiertoa. Jokaisen on hyvä kannustaa toisia sekä olla ystävällinen ja auttavainen, jolloin ihmisen hyvinvointi paranee.

"Pyri tekemään asioita, jotka ovat omien arvojesi ja asenteidesi kanssa sopusoinnussa." (s.57)

Aivotaidot opitaan vuorovaikutuksessa. Ihminen peilaa omia ajatuksiaan toiseen ihmiseen ja tarkkailee, kuinka toinen reagoi. Mielipeilin avulla ihminen katsoo mielen sisään ja näkee ajatukset ja tunteet. Se liittyy itsensä tuntemiseen, ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Ihminen myös tulkitsee toisen mieltä. Jokaisella herää tiettyjä tunteita ajatellessa tiettyjä asioita. Jokainen on myös oppinut ajattelemaan automaattisesti tietyistä asioista tietyllä tavalla. Ihmisen olisi hyvä tiedostaa, että kaikilla on erilaisia tapoja ajatella, kokea, tuntea ja toimia. Puhutaan siis kyvystä asettua toisen asemaan. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo lisää mielipeilaamiseen vaadittavia taitoja. Myötätuntoisuus, elämään tyytyväisyys, muistisuoritukset ja suorituskyky paranevat. Ajatuksena on esimerkiksi hengitysharjoituksen avulla rauhoittua ja huomata asioita. Ihminen oppii tuntemaan itsensä ja muita ja tiedostamaan, että oma näkökulma ei ole ainoa oikea.

"Viisaus on sitä, että ihmisessä vaikuttaa samanaikaisesti järki ja tunne." (s.124)

Keinulautamallissa kuvataan aivoja tyynnyttäviä ja kuormittavia asioita. Ne liittyvät aisteihin, tunteisiin, ajatuksiin itsestä, ihmissuhteisiin ja ympäristöön. Keinulauta keinuu koko ajan, mutta ei saisi mennä kallelleen kumpaankaan suuntaan. Jokaisen olisi hyvä oppia muuttamaan oman aivojen säätelypuheen tyynnyttäväksi. Ihmisen on tärkeää löytää tasapaino järjen ja tunteiden välillä. Liialliset tunteet kuten suru vaikuttavat aivojen toimintaan. Erilaisten harjoitusten kautta ihminen oppii ennakoimaan, miten tulee ajattelemaan tai tuntemaan tietyssä tilanteessa, jolloin tilanteen hallinta on helpompaa. Muiden mieleen tutustumisessa kannattaa kiinnittää huomiota sanattomaan viestintään, mikä auttaa olemaan empaattisempi.

"Kykyä nauttia elämästä tässä ja nyt." (s.261)

Mielestäni aivoihin liittyvät kirjat ovat hyvin mielenkiintoisia. Kirjan esittämät asiat kuulostavat järkeviltä ja hyödyllisiltä. Suosittelen jokaista välillä pysähtymään, elämään pienen ajan hetkessä ja tarkastelemaan omaa sisintä. Kannattaa myös ottaa hetki ja suunnata tuntosarvet toiseen ihmiseen. Varsinkin tänä aikana, jolloin monet kamppailevat joulustressin kourissa. Kannattaa hengähtää hetki ja miettiä omaa keinulautaa, mikä sillä hetkellä on todella tärkeää - miten voisi tasapainottua.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus



"Oliko se... kuningas?"
 
Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus
Kirjasarja: Kepler62, osa 6
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 189

Salaisuudet alkavat viimein paljastua. Kepler62 planeetalle asumaan asettuneet lapset ovat saaneet jo selville, että maapallo on Scorpion verkkopelin hallinnassa, sillä se on levittäytynyt hallitsemaan kaikkia maailman verkkoon asennettuja laitteita. Tärkeät ja rikkaat ihmiset on tarkoitus pelastaa uudelle planeetalle, kunhan sen alkuperäiset asukkaat on ensin raivattu pois tieltä lapsiin istutetun tarttuvan taudin avulla. Kuningas on viimein herännyt, ja koittaa viimeinen taistelu lasten ja pahisten välillä. Lasten ei auta muuta kuin toivoa parasta.

"Outo juttu, miten me ihmiset ensin tykkäämme jostain ja vähän ajan päästä kyllästymme. Koko ajan pitää saada jotain uutta. Oikeastaan se on tosi sairasta." (s.48) 

Kirjassa aiheina ovat pelko, sota, toisinajattelijoiden vangitseminen ja toisten manipuloiminen lääketieteellisin keinoin sekä perhe, ystävyys ja rakkaus. Pidän siitä, että lapsille suunnattu kirjasarja käsittelee rankkoja aiheita seikkailun lomassa. Kepler62 kirjasarja on ehdottomasti lastenkirjallisuuden kärkeä mielenkiintoisine juonineen ja upeine kuvituksineen. Kirjan loppu jää tavallaan avoimeksi, sillä ei voi täysin tietää, kuinka kaikkien lopulta käy. Toisaalta pidän loppuratkaisusta, mutta toisaalta olisin halunnut tietää vielä lisää. Tavallaan rakastan avoimia loppuja, sillä ne jättävät tilaa omalle mielikuvitukselle. Mikään tarina ei oikeastaan koskaan pääty, vaan elämä jatkaa kulkuaan aina seuraavaan suuntaan.

"Tuntuu kuin osa minusta kuolisi. - Kaikki kaunis ja todellinen tuhoutuu ympäriltäni." (s.138) 


100 suomalaista kirjaa: 41/100


torstai 14. joulukuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja viisi: Virus



"HÄN on heräämässä"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja viisi: Virus
Kirjasarja: Kepler62, osa 5
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4

Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 189


Lapset ovat asettuneet asumaan Kepler62 planeetalle. Ari ja Marie yrittävät omin päin selvittää sen sisältämiä salaisuuksia, sillä he eivät luota joukon ainoaan aikuiseen, Oliviaan. Heitä hämmentää planeetalta löytynyt tabletti, joka on selvästi kotoisin maapallolta, ja karhumaisten kähisijöiden osuus tapahtumiin. Tutkimuksia hankaloittaa alati vaihteleva säätila, sillä paratiisimainen kesä kääntyy yhdessä yössä myrskyiseksi syksyksi ja hyytävän runsaslumiseksi talveksi. Suurin arvoitus on avaruusaluksen mukana matkustanut ylimääräinen kapseli. Onko sen sisällä joku?

"Siinä he töllistelivät näkyä. Kolme ihmislasta. Mitään sanottavaa ei ollut. Värikylläisyyden käsittäminen vei kaiken aivokapasiteetin." (s.41)

Kirjassa huomaa lasten pikku hiljaa kasvavan, sillä he kokevat ensimmäisiä ihastumisia ja alkavat kapinoida auktoriteetteja vastaan. He eivät suostu tietämättömyyteen, vaan haluavat osallistua täysivaltaisina jäseninä päätöksentekoon. Toisaalta he itsekin pitävät salaisuuksia sisällään. Lapset haluavat luoda oman näkemyksensä maailmasta - mikä on oikein ja mikä väärin.

"Minä toivon, että HÄN astuisi jo esiin ja ottaisi ohjat, mutta HÄN nukkuu yhä kuin irvokas Ruusunen odottamassa herättävää suudelmaa." (s.42)


100 suomalaista kirjaa: 40/100

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja neljä: Pioneerit



"Perillä ollaan"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja neljä: Pioneerit
Kirjasarja: Kepler62, osa 4
Muut osat: Osa 1, osa 2  ja osa 3

Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi, Norja
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 133


Ari, Joni, Marie ja Olivia astuvat Kepler62 planeetalle. Pian heitä seuraavat myös Min-Jun, Lisa, Svetlana ja Albert. Ympäristö vaikuttaa paratiisimaiselta vehreine niittyineen, sinisine vesineen ja taivaita hipovine vuorineen. Kaikki on kuitenkin outoa ja tutkimatonta. Ihmiset sentään tietävät maapallolla, mitä varoa: Voi joutua kissapedon hampaisiin tai myrkyllisen käärmeen puremaksi. Uudella planeetalla ei voi tietää, mikä olento on ystävä ja mikä vihollinen. Kaiken lisäksi Jonin sairastelu pahenee.

"Tunnen itseni Robinson Crusoeksi. Hänkin luuli olevansa yksin, mutta kävi ilmi, että autiosaarella oli myös muita." (s.34)

Kirja saa pohtimaan eri lajien selviytymistä. Onko ihmisellä oikeus levittäytyä toisten lajien alueelle ja tuoda mukanaan omat ongelmansa? Onko hyväksyttävää käyttää toisia hyväkseen tai tappaa muut lajit selviytyäkseen itse?

"Oho! Tällainen minä näköjään sittenkin olen: hetkeäkään epäröimättä turvaudun aseeseen heti kun näen jotain uutta ja tuntematonta. Ehkä olento halusi vain ystävystyä meidän kanssamme. Uusia ystäviä on hankala saada pistooli kädessä." (s.40)

Olen aivan haltioissani tästä lapsille suunnatusta kirjasarjasta, sillä rakastan erilaisia tarinoita tulevaisuuden maailmasta. En yleensä ihastu tarinoihin, joissa tapahtumat sijoittuvat avaruuteen. Olen rakastunut etenkin vaikuttavaan kuvitukseen. Mielestäni kirjan upeimmat kuvat sisältävät kauniita maisemia.


100 suomalaista kirjaa: 39/100

maanantai 11. joulukuuta 2017

Jan Salminen: Äidinmaa



"Näin julman unen"

Salminen, Jan: Äidinmaa
Julkaistu: 2012
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 392


Eletään Maan Äitien hallitsemassa tulevaisuuden Suomessa, jossa kannatetaan yhteisomistajuutta, palvotaan naiseutta ja orjuutetaan koiraita. Heimoissa asuvat naiset uskovat Jumalattareen, pystyttävät suurnaisten patsaita ja pyrkivät väkivallattomaan elämään. Maassa vallitsee tarkat käytössäännöt. Papittaret opettavat tyttöjä ja ajavat sisaruuden, samuuden ja samanarvoisuuden aatetta. Naisten keinotekoisesti synnyttämät koiraslapset kuuluvat valtiolle ja kellään ei ole oikeutta omaan seksuaaliseen koskemattomuuteen. Tyttölapset elävät heimossa, kunnes varttuvat hedelmälliseen ikään ja etsivät oman heimonsa. Heteroseksuaalisuus ja kaikki koirasvallan aikainen naisen alistamiseen pyrkivä toiminta kuten meikkaaminen ja koristautuminen koruilla on kiellettyä. Historiankirjoitus on luonnollisesti sensuroitua, ja kaikki koiraiden kirjoittama kirjallisuus on tuhottu. Koiraisiin pistetään säännöllisin väliajoin antiandrogeenejä, jotka estävät heitä ajattelemasta sopimattomia ajatuksia. He ovat alistettuja ja pilkattuja ja joutuvat asumaan huonoissa olosuhteissa ja tekemään raskaita töitä. Osa naisista toimii koiraiden vahteina polttopiiskoineen. Ei siis ole ihme, että koiraiden tekemät itsemurhat ovat yleisiä. Naisten elämä järkkyy, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja kun pariseksuaalit alkavat osoittaa mieltä vallitsevaa järjestelmää vastaan.

"Missä ovat heidän du Châtelet´nsa, heidän Kunitzinsa ja Curiensa ja Bourgeousinsa, heidän de Beauvoirinsa ja Atwoodinsa? Heidän näkymättömien totuuksien paljastajansa? Mitä muuta heillä on kuin verenkipeitä sotalordeja ja ihmisten kaasuttajia?" (s.125)

Benjamin toimii kotipalvelijana oltuaan ensin vuosia työläisenä. Hän muistaa vielä hämärästi ajan ennen kuin Suomi oli Äidinmaa. Hän ajattelee isäänsä, joka piti naisia heikkoina ja puutteellisina. Isä vislaili naisille ja kävi maksullisissa naisissa. Benjamin tapaa kodittoman koiraan, joka hänen mielestään osoittaa puheillaan, kuinka mieheys on joskus ollut pelkoa ja heikkoutta. Se on ollut niin haurasta, että sitä on yritetty peitellä valloittamisella ja alistamisella. Pehmeän puolen esille tuovaa miestä on haukuttu neidiksi. Benjamin pohtii, kuinka ennen hänenkin on oletettu kykenevän tappamaan vain siksi, koska hän on mies. Kirjan sukupuoliroolit, miehen ja naisen välinen rakkaus sekä raskaus on kuvailtu luonnottomiksi sekä menneisyyden että nykyisyyden tapahtumissa.

"Heidän lävitseen ulvoi historia; heidän lävitseen huusivat kaikki äänet, jotka epäoikeudenmukaisuus oli yrittänyt vaientaa. He jatkoivat huutoa, joka oli alkanut toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Kun yksi huuto loppui, toisaalla nousi aina uusia ääniä kuin leijonankitoja maan läpi. Kun jossain yksi huutaja teloitettiin, lukittiin vankilaan tai tuomittiin vihollisena, jossain muualla toisen keuhkot vetivät henkeä." (s.188)

Kirjan lukeminen kesti minulla noin kolme-neljä kuukautta. Koin sen aiheeltaan raskaaksi ja hidaskulkuiseksi. Väkivaltaa tihkuva teksti toisti paljon itseään ja oli paikoitellen epäuskottava. Pidin kirjassa ainoastaan filosofisesta pohdinnasta. Kirjan takakannessa kysytään, olisiko maailma parempi paikka, jos naiset olisivat vallassa. Teksti ei anna siihen vastausta, vaan käsittelee valtiota, jota hallitsevat miehiä vihaavat sadistiset lesbot. Olisin halunnut saada näkökulman siihen, millainen maailma olisi ilman naisia alistavia käytänteitä. Sen sijaan jouduin jälleen kerran lukemaan, kuinka naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi ja alistetaan vallitsevien tiukkojen normien alaisuuteen. Luin miehiä sortavia tapoja, jotka oli poimittu suoraan naisia koskevasta nykymaailmasta ja vain käännetty miehiä koskeviksi. Esimerkkinä lasten leikeistä tytöt käyvät huorittelemassa poikia ja tirskuvat heille, minkä jälkeen äidit saapuvat paikalle ja toteavat vain, että tytöt ovat tyttöjä. Olisin toivonut tekstiin enemmän omaperäisyyttä.

"Poikuus oli jotain pahaa, heikkoa, arvotonta. Minä vihasin tyttöjä sen vuoksi, että he osoittivat arvottomuuteni, mutta vielä enemmän vihasin tätä hyödytöntä, typerää poikaa, jonka halusin leikata pois itsestäni. Minä halusin olla tyttö." (s.139-140)

Mietin kirjan sanomaa ja päädyin masentavaan ratkaisuun, että maailma on paha riippumatta siitä, kuka on vallassa. Hyvillä tarkoitusperillä varustettu hallitsija voi saada aikaan huonoa jälkeä. Joku saattaa olla hyvillään vallitsevasta järjestelmästä, kun taas toinen kärsii. Kaikilla on omat henkilökohtaiset näkemyksensä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Huomioon on otettava peruskysymys siitä, onko elämä hyvää, jos suurin osa ihmisistä hyötyy vallitsevasta tilanteesta vähemmistön kustannuksella. Koskaan ei pidä luopua paremman maailman toivosta.

"On ollut toisin - voi olla toisin taas. Ei niin kuin ennen, ei niin kuin nyt, vaan jotain parempaa. Oli olemassa mahdollisuus." (s.116)

Kirjan maailma on kamala, sillä siellä alistetaan loppujen lopuksi kaikkia sukupuolesta riippumatta. Yhden asian kuitenkin toisin sieltä meidän maailmaamme, nimittäin seppeleiden laskun synnytyksessä kuolleiden naisten kunniaksi. Kaunis ajatus.

"Ja jonain päivänä, kun tämä maailma ahmitaan laajenevaan aurinkoon, me kohtaamme taas, kietoudumme toisiimme ja sulaudumme yhteen. Jonain päivänä syöksymme räjähtävän tähden valona suunnattoman pimeyden läpi" (s.344)


100 suomalaista kirjaa: 38/100

perjantai 8. joulukuuta 2017

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 2



"Kaikki yrittävät päästä televisioon."

Mercer, Sienna : Siskoni, vampyyri n:o2: Vampurilaisia
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: My sister the vampire, book two: Fangtastic!
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 209


13-vuotiaat kaksoissiskot Olivia ja Ivy joutuvat vastakkain tähtireportteri Serena Starin kanssa. Hän on päättänyt ottaa selvää, mikä kammottava salaisuus vallitsee Franklin Grovessa. Olivia ja Ivy tekevät kaikkensa, jotta vampyyrit eivät paljastuisi. Tehtävä on haastava, sillä koulun jengi Pedot asettaa kaiken aikaa vampyyrinhampaita rattaisiin ja Toby varjostaa Serenan käskystä goottien kuningattareksi väitettyä Ivya. Kaiken keskellä siskokset yrittävät edelleen salata sisaruutensa ja etsiä oikeita vanhempiaan.

"´Nyt rauhoitutaan. Ehkä me voimme yrittää vakuuttaa Serenalle, että Franklin Grovessa on ihmissusia - tai jotain muuta yhtä typerää.´
Ivy ja Sophia vilkaisivat toisiinsa levottomina.
Olivia räpytteli silmiään. ´Älkää vain sanoko, että Franklin Grovessa on ihmissusia!´
Ivy kohotti kulmiaan juuri, kun kello soi ensimmäiselle tunnille.
´Kello pelasti!´ Sophia tokaisi. Hän ja Ivy pakenivat veskistä. Olivia jäi seisomaan monttu auki." (s.29)

Minun piti lukea kirja alun perin Halloween lukuhaasteeseen, mutta se jäi roikkumaan puoliksi luettuna kirjahyllyyn. Kirja on sarjan toinen osa ja muistuttaa ensimmäisen osan tavoin aika paljon amerikkalaisia teinielokuvia. En ole aivan varma, pidänkö kirjan vampyyreista vai en. Kirjan maailmassa vampyyriksi voi tulla vain syntymällä. He vanhenevat opiskelijoiksi asti, minkä jälkeen he ikääntyvät hitaasti. Vampyyrit paranevat supernopeasti ja heitä on vaikea tappaa. He juovat veripankin verta, eivätkä pure ihmisiä. He syövät myös tavallista ruokaa, mutta eivät siedä valkosipulia. Vampyyrit käyttävät aurinkosuojaa ihollaan. Heidän ihonsa on kalpea ja silmänsä keltaiset, vihreät tai lilat. He näkyvät peileissä ja valokuvissa. Heihin ei voi vaikuttaa vihkiveden, ristin tai Raamatun avulla millään tavalla. He nukkuvat öisin arkuissa. Vampyyrien sääntöjen mukaan he eivät saa paljastaa olevansa vampyyreja. Mielestäni kirjan vampyyreista on tehty liian kilttejä ja harmittomia. Kaksoissiskojen tarina on kuitenkin vetävä ja kiehtoo varmasti nuoria tyttöjä.

"´Voidaanko vaihtaa puheenaihetta? Jutellaan jostain sellaisesta, mikä ei usuta minua iskemää hampaitani omaan kurkkuuni.´" (s.98)


maanantai 4. joulukuuta 2017

Suoritin Helmet lukuhaasteen (50/50)!



Olen nyt suorittanut HelMet lukuhaasteen 2017!

Voitin toistamiseen itseni suorittamalla haasteen loppuun asti! Olen iloinen saavutuksestani enkä malta odottaa uuden haasteen alkamista! Olen siis aivan koukussa tähän haasteeseen!

Helmet lukuhaaste oli tänä vuonna helpompi kuin viime vuonna, sillä haasteen kohtiin sopi monenlaiset kirjat. Minun ei oikeastaan tarvinnut suunnitella lukemiani kirjoja muuten kuin aivan lopussa.

Luin aika paljon nuorten kirjoja sekä kotimaisia kirjoja. Mukaan mahtui kaksi runokirjaa sekä kirjoja, joihin en olisi muuten tarttunut. Parasta helmet lukuhaasteessa on oikeastaan juuri se, kun tutustuu aivan uudenlaisiin kirjoihin ja pääsee katsomaan lukuharrastusta uudesta näkökulmasta.

Onnea kaikille haasteen suorittaneille! Hyvää loppukiriä, jos kirjoja on vielä lukematta!



Haaste:

Järjestäjä: HelMet
Kesto: Vuosi 2017
Säännöt: Lue vuoden aikana 50 kirjaa, jotka sopivat sivulta löytyvän listan aiheisiin (saa soveltaa)
Tutustu myös: HelMet lukuhaaste 2016: lukemani kirjat

Marras- ja joulukuussa haasteeseen lukemani kirjat:

3. Suomalainen klassikkokirja
Mauri Kunnas: Koiramäen talossa

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Tuija Takala: Kierrän vuoden

33. Kirja kertoo Intiasta
Terhi Kuusisto: Hiekkamandala

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
P. L. Travers: Maija Poppanen



Kaikki 50 kirjaa:
  1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis / Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö
  2. Kirjablogissa kehuttu kirja / Salla Simukka: Jäljellä
  3. Suomalainen klassikkokirja / Mauri Kunnas: Koiramäen talossa
  4. Kirja lisää hyvinvointiasi / Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
  5. Kirjassa liikutaan luonnossa / Tuija Takala: Kierrän vuoden
  6. Kirjassa on monta kertojaa / K. K. Alongi: Ansassa
  7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja / Lewis Carroll: Alice peilintakamaassa
  8. Suomen historiasta kertova kirja / Petri Tamminen: Suomen historia
  9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja / Serena Valentino: Hirviön sydän
  10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis / Kiera Cass: Ainoa
  11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja / Zoe Sugg: Girl Online kiertueella
  12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja / Bandi: Syytös
  13. Kirja "kertoo sinusta" / Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
  14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella / Kimberly Belle: The Marriage Lie
  15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen / Maija Haavisto: Adeno
  16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja / Kate Atkinson: Elämä elämältä
  17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista / Niina-Matilda Juhola: Niina-Matilda näkijä
  18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa / Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
  19. Yhdenpäivänromaani / Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki
  20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö / Mats Strandberg: Risteily
  21. Sankaritarina / Timo Parvela: Kepler62: Kirja kolme: Matka
  22. Kuvitettu kirja / Tove Jansson: Taikatalvi
  23. Käännöskirja / Serena Valentino: Petetty sielu
  24. Kirjassa selvitetään rikos / Elena Mady: Vaihdokas
  25. Kirja, jossa kukaan ei kuole / Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
  26. Sukutarina / Aino Räsänen:...ja Helena soittaa
  27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja / Anne Leinonen: Kirjanoita
  28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan / Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä
  29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia / Zoe Sugg: Girl Online: Going Solo
  30. Kirjan nimessä on tunne / Darren Shan: Kauhun tunneleissa
  31. Fantasiakirja / Victoria Aveyard: Lasinen miekka
  32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta / Tove Jansson: Taikurin hattu
  33. Kirja kertoo Intiasta / Terhi Kuusisto: Hiekkamandala
  34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt / Minna Rytisalo: Lempi
  35. Kirjan nimessä on erisnimi / Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä
  36. Elämäkerta tai muistelmateos / Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
  37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta / Aino Räsänen: Soita minulle, Helena
  38. Kirjassa mennään naimisiin / Serena Valentino: Noidan peili
  39. Ikääntymisestä kertova kirja / Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani
  40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä / Darren Shan: Friikkisirkus
  41. Kirjan kannessa on eläin / Mila Teräs: Noitapeili
  42. Esikoisteos / Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
  43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään / Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit. Montpellierin legenda.
  44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta / Aino Kallas: Sudenmorsian
  45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja / Elena Mady: Varjo
  46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja / P. L. Travers: Maija Poppanen
  47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit / (31. Fantasiakirja ja 23. Käännöskirja) / Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
  48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän / Blake Crouch: Pimeää ainetta
  49. Vuoden 2017 uutuuskirja / Stephanie Garber: Caraval
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Salla Simukka: Toisaalla
Kaikki haasteeseen lukemani kirjat löytyvät myös HelMet lukuhaaste sivultani.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tuija Takala: Kierrän vuoden



"Kirjassa aurinko paistaa"

Takala, Tuija: Selkorunoja: Kierrän vuoden
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi

Kuvat: Jani Ahti
Taitto: Birgit Tulla
Kustantaja: Oppimismateriaalikeskus Opike
Sivumäärä: 109


Kirjassa on luontoon liittyviä runoja jokaiseen vuodenaikaan. Ne ovat ihanan osuvia - niin oivallisia, että huomasin naurahtelevani ilosta ääneen. Lempirunoikseni valikoituivat numerot 1, 2 ja 4. Ne liittyvät tammikuuhun, joka onkin ihan ovella.

"Pakkanen ja minä olemme työpari.
Teemme pilviä."

Kirjassa on kauniita kuvia. Ihastuttavin niistä on mielestäni kissa, joka katselee pajunkissoja. Kirjan lopussa on kysymyksiä, joihin voi pohtia vastauksia ja oppia lisää runoista. Runot auttavat ajattelemaan, saavat hyvälle tuulelle ja herättelevät uusia oivalluksia. Tämä on sellainen runokirja, jonka haluaisin omistaa, jotta voisin palata siihen uudestaan. Onneksi sen voi aina lainata kirjastosta.

"Kuulinko jotain?
Koputtiko kevät jo oveen?"



Helmet lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

100 suomalaista kirjaa: 37/100

Viini lasissa kuin veistos -runohaaste