Kirsi Hiilamo & Heli Pruuki: Aina tytär, aina äiti

Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin kirjoittaman kirjan pyrkimyksenä on auttaa aikuista naista tutkimaan suhdettaan omaan äitiinsä. Ihmissuhde käydään läpi eri näkökulmista. Syyssonaatti-elokuvaa käytetään esimerkkinä äidin narsismista. Lopusta löytyy julkisuuden henkilöiden kirjeitä äidille.

"Me haluamme tietää, kuinka meidät nähdään ja mitä meistä ajatellaan. Itsetuntomme tarvitsee sitä. Kaipaamme myönteistä vastakaikua itsellemme." (s.39)

Tekstissä on monia hyviä huomioita äiti-tytär-suhteesta. Äiti, mutta myös isän suhtautuminen äitiin, toimii tyttärelle naisen mallina. Äiti, joka ei huolehdi itsestään, antaa mallin siitä, ettei ansaitse hyvää. Tytär näkee äidin katseesta itsensä. Hän oppii, kuinka hänet nähdään ja mitä hänestä ajatellaan. Hän oppii käytöstavat peilaamalla omaa toimintaa reaktioihin. Hän oppii, mitä kautta hän saa rakkautta osakseen, ja toimii oppimallaan tavalla. Teot, sanat, kosketus ja ajankäyttö kertovat, että tytär on tärkeä. Lahja merkitsee sitä, että toinen on ollut lahjan antajan mielessä. Tyttären minäkuva muodostuu hajanaiseksi, jos hän saa vanhemmalta ristiriitaista viestiä lapsena. Häiriöt kiintymyssuhteessa johtavat jatkuvaan rakkauden ja äidin kaipuuseen, mikä ilmenee ahdistuksen tunteena. Epäluottamus aiheuttaa huonoa itsetuntoa ja vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Pitkittynyt pelko voi johtaa masennukseen tai ahdistukseen. Negatiivisten tunteiden kieltäminen tai häpäisy opettaa tytärtä hylkäämään omat tarpeensa ja ansaitsemaan olemassaolonsa ahkeruudella ja suorittamisella. Hänen on vaikeaa asettaa rajoja. Syy äidin toimintaan on hänen oma pahoinvointinsa. Tytär ei tiedä sitä, vaan hän omaksuu kriittisen puheen omaksi sisäiseksi kriittiseksi puheekseen. Hän häpeää sitä, että hän on odottanut hyvää. Hän oppii, että hänellä ei ole väliä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteita. Hän häpeää, että hän ei tule rakastetuksi omana itsenään.

"Masentunut ei kykene sallimaan itselleen mitään hyvää, ei itseltään eikä muilta. Masentunut on kääntynyt vastustamaan kaikkea hyvänä ja tyydyttävänä koettua. Hän on tavallaan jäänyt kiinni kipuun ja kärsimykseen." (s.44)

Äiti on toiminut elämässään niillä voimavaroilla ja kyvyillä, mitä hän on itse saanut. Hän on elänyt tietyllä aikakaudella, jossa on ollut tietyt toimintatavat ja tunneilmaisu. Ihmisissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Elämä ei ole mustavalkoista. Äitisuhteeseen liittyvät ajatukset on hyvä käsitellä, jotta niihin ei jää jumiin. Mielestäni mielenkiintoisin ajatus on koota kuvia itsestään äidin kanssa. Krooninen kipu ja tuska voivat olla syynä hakeutua psykoterapiaan. Paranemiseen vaikuttaa, onnistuuko asiakkaan ja psykoterapeutin yhteinen terapiatyö. Aivot muovautuvat läpi elämän. Mielen ja aivojen terveyteen voi vaikuttaa omien tunteiden tunnistamisella, uuden oppimisella, uusia asioita kokemalla, nukkumalla ja liikkumalla. Jokainen on itsessään tärkeä ja itsensä puolella.

Ajattele itseäsi lapsena: "Kumarru häntä kohti ja levitä kätesi häntä varten.

Ota hänet syliin." (s.179)

Kirja on kiinnostava katsaus äiti-tytär-suhteeseen ja antaa uusia ajatuksia elämään. Mielestäni on harmi, ettei tarinoissa ole yhtään tytärtä, joka on päättänyt, ettei hänestä itsestään tule koskaan äitiä. Sen sijaan kirja korostaa sukupolvien ketjua.

Katrina Logan: Yhteinen sävel

Brittiläiset ystävykset Millie ja James kohtaavat vuoden 2010 euroviisufinaalissa saksalaisen Ingridin ja autralialaisen Noahin ja sopivat tapaavansa toisensa siitä lähtien joka vuosi euroviisuissa. Vuodet vierivät, elämää eletään ja sopimuksesta pidetään kiinni.

"Sali täynnä erilaisuutta, aitoutta, hyväksyntää ja iloa. Kukaan ei ole muukalainen tällä areenalla." (s.17)

Kirja kertoo nuoruudesta, haaveista ja ihmissuhteista. James haluaisi kirjoittaa, Ingrid esiintyä ja Noah valokuvata. Millie vielä etsii kiinnostuksenkohteitaan. Nuoret oppivat, että unelmia jahdatessa ei voi jäädä paikoilleen turvaan, vaan on hypättävä tuntemattomaan ja mentävä eteenpäin elämässään.

"Tärkeintä on, että olet onnellinen." (s.18)

Kirjassa fiilistellään euroviisuja ja ylistetään ystävyyttä, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ihmiset kohtaavat toisensa hyvässä hengessä. Millien ja Noahin kasvutarina on hidas ja vaivalloinen. Pidin eniten Jamesin ja Zacharyn tarinasta. Siinä on euroviisutaikaa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen. Ingrid jää harmillisesti muiden varjoon.

"Tästä tulee maailmankaikkeuden UPEIN ilta. Auta minua valitsemaan asu!" (s.81)

Anneli Kanto: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä

Reeti Reetinpoika, sittemmin Laurentius Bircalensis, on tudiosus kreivi Pietari Brahen Turkuun perustamassa akatemiassa. Hän kirjoittaa luomisvimmassaan näytelmän, joka pahaksi onneksi varastetaan. Laurentius kokeilee taikakeinoja kostaakseen kokemansa vääryyden, mutta hän jää kiinni itse teosta, ja hänet tuomitaan noituudesta epäiltynä. Hän pääsee pakoon sellitoverin neuvokkuudella. Laurentius aloittaa uuden vaiheen elämässään toimien teatteriseurue Komeetan yhtenä jäsenenä.

"Kaikki oli käsissämme. Liikutimme maailmaa ja sen asukkaita mielemme mukaan ja noiduimme katsojat itkemään, jännittämään, huokaamaan ihastuksesta ja nauramaan. Palkkioksemme saimme yhteen isketyt kämmenet. -- Kättentaputuksiin näytelmä päättyi ja taika raukesi." (s.296-297)

Maagisrealistinen romaani pohjaa 1640-luvun Turun yliopistoon, jossa on käyty noitaoikeudenkäyntejä opiskelijoita ja professoreita vastaan. Anneli Kanto kuvailee aikakauden ihmisten ajatusmaailmaa ja toimintatapoja elävästi. Yksinkertaiseen kansaan uppoaa mikä tahansa menevä tarina.

"Käytännön teatteritaiteellisista syistä Jumalasta tuli puolihullu naisihminen." (s.201)

Laurentius kokee elämän epäreiluuden. Hän ahdistuu siitä, että hänestä ei jää mitään jälkeen. Hän tukeutuu taiteeseen ja sen pysyvyyteen. Ihmiskohtalot unohtuvat, mutta taide puhuttelee vuosisatojenkin päästä.

"Kun minulla ei ole katselijoita, on kuin katoaisin maailmasta. Ilman heitä olen olematon." (s.296)

Kirjassa ei taida olla yhtään miellyttävää henkilöä tai mukavaa tapahtumaa. Elämä etenee kuin piru istuisi olkapäällä. Etenkin kirjan naisten elämä ei ole kaksista. Teatteriseurueen jäsenten taustat eivät ole häävit, ja kiertävän esiintyjän elämästä on hohdokkuus kaukana. Kaikesta huolimatta Komeetan ilmestyminen paikkakunnalle saa rinnan pakahtumaan tunteista. Teatterin taika väreilee ilmassa.

Raili Mikkanen: Haluan näytellä!

Aino ja Jean Sibeliuksen kolmetoistavuotias tytär Ruth Sibelius opiskelee Suomalaisessa Yhteiskoulussa Helsingissä. Siellä hän osallistuu näytelmäkerhoon. Rakkaus näyttelemistä kohtaan innoittaa häntä hakemaan Kansallisteatterin oppilaskouluun.

"Tässä vaiheessa jännitti aina ja ennen esiripun aukeamista vielä enemmän, mutta se oli hyvä tunne." (s.8)

"Näytteleminen on yhteistyötä, ja parasta se on silloin, kun kaikki kunnioittavat ja tukevat toisiaan." (s.177)

Lukija pääsee tutustumaan 1900-luvun alun taiteilijasukujen elämää Suomen suuriruhtinaskunnassa. Taiteilijapiireissä harjoitetaan suomalaisuutta, säveltämistä, näyttelemistä, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Aino Sibelius, Alexander ja Elisabeth Järnefeltin tytär, on Pietarin aatelissukua. Tytär Ruth Sibelius laulaa jouluna isä Jean Sibeliuksen säveltämiä lauluja 'En etsi valtaa loistoa' ja 'On hanget korkeat nietokset'. Sukulaisvierailuilla tyttö näkee taidemaalari eno Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa näyttelijätär Saimin. Anni Swan kirjoittaa sisaruksista sadun. Ateneumissa voi nähdä Pekka Halosen maalauksen.

"Teatterin avajaisten näytelmään Pohjolan häät oli pappa säveltänyt runon Tulen synty, lavasteet oli maalannut Halosen Pekka-setä ja enon vaimo Saimi-täti näytellyt yhtä päärooleista." (s.204)

"Ruth veti syvään henkeä ja tunsi kiitollisuutta kuuluessaan siihen pieneen osaan suomalaisia, jolla oli kaikki näin hyvin." (s.106)

Raili Mikkanen kuvailee elävästi nuoren naisen elämää sekä lapsuudenkodissa että Helsingissä. Opiskelua taukojumppineen, vapaa-aikaa Fazerin kahvilassa vieraillen ja kesälomaa kasveja keräillen. Ruth Sibelius kokee maailman muuttuvan ympärillään. Hevoset vaihdetaan polkupyöriin ja autoihin. Tosin sukupuolten välistä tasa-arvoa ei vielä saavuteta. Ruthia harmittaa etenkin tyttöjen ja poikien liikuntatuntien eroavaisuudet. Myös Suomen itsenäistymiseen liittyvistä haaveista saa korkeintaan kuiskailla.

"Tässä ystäväjoukossa pikemminkin kunnioitettiin kuin arvosteltiin ihmisten omia valintoja ja persoonallisuuksia." (s.87)

Ihana tarina unelmista, jotka käyvät toteen. Kirja sopii etenkin teatterista pitäville. Se myös innostaa vierailemaan taidemuseoissa ja tutustumaan lisää suomalaisten taiteilijasukujen elämään. Raili Mikkasen nuorille suunnatut historialliset romaanit ovat näin aikuisellekin ilahduttava löytö.

"Kirjailija Raili Mikkanen saa historian elämään niin ettei se tunnu enää historialta vaan osalta meidän elämäämme."