torstai 14. joulukuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja viisi: Virus



"HÄN on heräämässä"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja viisi: Virus
Kirjasarja: Kepler62, osa 5
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4

Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 189


Lapset ovat asettuneet asumaan Kepler62 planeetalle. Ari ja Marie yrittävät omin päin selvittää sen sisältämiä salaisuuksia, sillä he eivät luota joukon ainoaan aikuiseen, Oliviaan. Heitä hämmentää planeetalta löytynyt tabletti, joka on selvästi kotoisin maapallolta, ja karhumaisten kähisijöiden osuus tapahtumiin. Tutkimuksia hankaloittaa alati vaihteleva säätila, sillä paratiisimainen kesä kääntyy yhdessä yössä myrskyiseksi syksyksi ja hyytävän runsaslumiseksi talveksi. Suurin arvoitus on avaruusaluksen mukana matkustanut ylimääräinen kapseli. Onko sen sisällä joku?

"Siinä he töllistelivät näkyä. Kolme ihmislasta. Mitään sanottavaa ei ollut. Värikylläisyyden käsittäminen vei kaiken aivokapasiteetin." (s.41)

Kirjassa huomaa lasten pikku hiljaa kasvavan, sillä he kokevat ensimmäisiä ihastumisia ja alkavat kapinoida auktoriteetteja vastaan. He eivät suostu tietämättömyyteen, vaan haluavat osallistua täysivaltaisina jäseninä päätöksentekoon. Toisaalta he itsekin pitävät salaisuuksia sisällään. Lapset haluavat luoda oman näkemyksensä maailmasta - mikä on oikein ja mikä väärin.

"Minä toivon, että HÄN astuisi jo esiin ja ottaisi ohjat, mutta HÄN nukkuu yhä kuin irvokas Ruusunen odottamassa herättävää suudelmaa." (s.42)


100 suomalaista kirjaa: 40/100

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja neljä: Pioneerit



"Perillä ollaan"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja neljä: Pioneerit
Kirjasarja: Kepler62, osa 4
Muut osat: Osa 1, osa 2  ja osa 3

Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi, Norja
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 133


Ari, Joni, Marie ja Olivia astuvat Kepler62 planeetalle. Pian heitä seuraavat myös Min-Jun, Lisa, Svetlana ja Albert. Ympäristö vaikuttaa paratiisimaiselta vehreine niittyineen, sinisine vesineen ja taivaita hipovine vuorineen. Kaikki on kuitenkin outoa ja tutkimatonta. Ihmiset sentään tietävät maapallolla, mitä varoa: Voi joutua kissapedon hampaisiin tai myrkyllisen käärmeen puremaksi. Uudella planeetalla ei voi tietää, mikä olento on ystävä ja mikä vihollinen. Kaiken lisäksi Jonin sairastelu pahenee.

"Tunnen itseni Robinson Crusoeksi. Hänkin luuli olevansa yksin, mutta kävi ilmi, että autiosaarella oli myös muita." (s.34)

Kirja saa pohtimaan eri lajien selviytymistä. Onko ihmisellä oikeus levittäytyä toisten lajien alueelle ja tuoda mukanaan omat ongelmansa? Onko hyväksyttävää käyttää toisia hyväkseen tai tappaa muut lajit selviytyäkseen itse?

"Oho! Tällainen minä näköjään sittenkin olen: hetkeäkään epäröimättä turvaudun aseeseen heti kun näen jotain uutta ja tuntematonta. Ehkä olento halusi vain ystävystyä meidän kanssamme. Uusia ystäviä on hankala saada pistooli kädessä." (s.40)

Olen aivan haltioissani tästä lapsille suunnatusta kirjasarjasta, sillä rakastan erilaisia tarinoita tulevaisuuden maailmasta. En yleensä ihastu tarinoihin, joissa tapahtumat sijoittuvat avaruuteen. Olen rakastunut etenkin vaikuttavaan kuvitukseen. Mielestäni kirjan upeimmat kuvat sisältävät kauniita maisemia.


100 suomalaista kirjaa: 39/100

maanantai 11. joulukuuta 2017

Jan Salminen: Äidinmaa



"Näin julman unen"

Salminen, Jan: Äidinmaa
Julkaistu: 2012
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 392


Eletään Maan Äitien hallitsemassa tulevaisuuden Suomessa, jossa kannatetaan yhteisomistajuutta, palvotaan naiseutta ja orjuutetaan koiraita. Heimoissa asuvat naiset uskovat Jumalattareen, pystyttävät suurnaisten patsaita ja pyrkivät väkivallattomaan elämään. Maassa vallitsee tarkat käytössäännöt. Papittaret opettavat tyttöjä ja ajavat sisaruuden, samuuden ja samanarvoisuuden aatetta. Naisten keinotekoisesti synnyttämät koiraslapset kuuluvat valtiolle ja kellään ei ole oikeutta omaan seksuaaliseen koskemattomuuteen. Tyttölapset elävät heimossa, kunnes varttuvat hedelmälliseen ikään ja etsivät oman heimonsa. Heteroseksuaalisuus ja kaikki koirasvallan aikainen naisen alistamiseen pyrkivä toiminta kuten meikkaaminen ja koristautuminen koruilla on kiellettyä. Historiankirjoitus on luonnollisesti sensuroitua, ja kaikki koiraiden kirjoittama kirjallisuus on tuhottu. Koiraisiin pistetään säännöllisin väliajoin antiandrogeenejä, jotka estävät heitä ajattelemasta sopimattomia ajatuksia. He ovat alistettuja ja pilkattuja ja joutuvat asumaan huonoissa olosuhteissa ja tekemään raskaita töitä. Osa naisista toimii koiraiden vahteina polttopiiskoineen. Ei siis ole ihme, että koiraiden tekemät itsemurhat ovat yleisiä. Naisten elämä järkkyy, kun eräs nainen löydetään murhattuna ja kun pariseksuaalit alkavat osoittaa mieltä vallitsevaa järjestelmää vastaan.

"Missä ovat heidän du Châtelet´nsa, heidän Kunitzinsa ja Curiensa ja Bourgeousinsa, heidän de Beauvoirinsa ja Atwoodinsa? Heidän näkymättömien totuuksien paljastajansa? Mitä muuta heillä on kuin verenkipeitä sotalordeja ja ihmisten kaasuttajia?" (s.125)

Benjamin toimii kotipalvelijana oltuaan ensin vuosia työläisenä. Hän muistaa vielä hämärästi ajan ennen kuin Suomi oli Äidinmaa. Hän ajattelee isäänsä, joka piti naisia heikkoina ja puutteellisina. Isä vislaili naisille ja kävi maksullisissa naisissa. Benjamin tapaa kodittoman koiraan, joka hänen mielestään osoittaa puheillaan, kuinka mieheys on joskus ollut pelkoa ja heikkoutta. Se on ollut niin haurasta, että sitä on yritetty peitellä valloittamisella ja alistamisella. Pehmeän puolen esille tuovaa miestä on haukuttu neidiksi. Benjamin pohtii, kuinka ennen hänenkin on oletettu kykenevän tappamaan vain siksi, koska hän on mies. Kirjan sukupuoliroolit, miehen ja naisen välinen rakkaus sekä raskaus on kuvailtu luonnottomiksi sekä menneisyyden että nykyisyyden tapahtumissa.

"Heidän lävitseen ulvoi historia; heidän lävitseen huusivat kaikki äänet, jotka epäoikeudenmukaisuus oli yrittänyt vaientaa. He jatkoivat huutoa, joka oli alkanut toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Kun yksi huuto loppui, toisaalla nousi aina uusia ääniä kuin leijonankitoja maan läpi. Kun jossain yksi huutaja teloitettiin, lukittiin vankilaan tai tuomittiin vihollisena, jossain muualla toisen keuhkot vetivät henkeä." (s.188)

Kirjan lukeminen kesti minulla noin kolme-neljä kuukautta. Koin sen aiheeltaan raskaaksi ja hidaskulkuiseksi. Väkivaltaa tihkuva teksti toisti paljon itseään ja oli paikoitellen epäuskottava. Pidin kirjassa ainoastaan filosofisesta pohdinnasta. Kirjan takakannessa kysytään, olisiko maailma parempi paikka, jos naiset olisivat vallassa. Teksti ei anna siihen vastausta, vaan käsittelee valtiota, jota hallitsevat miehiä vihaavat sadistiset lesbot. Olisin halunnut saada näkökulman siihen, millainen maailma olisi ilman naisia alistavia käytänteitä. Sen sijaan jouduin jälleen kerran lukemaan, kuinka naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi ja alistetaan vallitsevien tiukkojen normien alaisuuteen. Luin miehiä sortavia tapoja, jotka oli poimittu suoraan naisia koskevasta nykymaailmasta ja vain käännetty miehiä koskeviksi. Esimerkkinä lasten leikeistä tytöt käyvät huorittelemassa poikia ja tirskuvat heille, minkä jälkeen äidit saapuvat paikalle ja toteavat vain, että tytöt ovat tyttöjä. Olisin toivonut tekstiin enemmän omaperäisyyttä.

"Poikuus oli jotain pahaa, heikkoa, arvotonta. Minä vihasin tyttöjä sen vuoksi, että he osoittivat arvottomuuteni, mutta vielä enemmän vihasin tätä hyödytöntä, typerää poikaa, jonka halusin leikata pois itsestäni. Minä halusin olla tyttö." (s.139-140)

Mietin kirjan sanomaa ja päädyin masentavaan ratkaisuun, että maailma on paha riippumatta siitä, kuka on vallassa. Hyvillä tarkoitusperillä varustettu hallitsija voi saada aikaan huonoa jälkeä. Joku saattaa olla hyvillään vallitsevasta järjestelmästä, kun taas toinen kärsii. Kaikilla on omat henkilökohtaiset näkemyksensä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Huomioon on otettava peruskysymys siitä, onko elämä hyvää, jos suurin osa ihmisistä hyötyy vallitsevasta tilanteesta vähemmistön kustannuksella. Koskaan ei pidä luopua paremman maailman toivosta.

"On ollut toisin - voi olla toisin taas. Ei niin kuin ennen, ei niin kuin nyt, vaan jotain parempaa. Oli olemassa mahdollisuus." (s.116)

Kirjan maailma on kamala, sillä siellä alistetaan loppujen lopuksi kaikkia sukupuolesta riippumatta. Yhden asian kuitenkin toisin sieltä meidän maailmaamme, nimittäin seppeleiden laskun synnytyksessä kuolleiden naisten kunniaksi. Kaunis ajatus.

"Ja jonain päivänä, kun tämä maailma ahmitaan laajenevaan aurinkoon, me kohtaamme taas, kietoudumme toisiimme ja sulaudumme yhteen. Jonain päivänä syöksymme räjähtävän tähden valona suunnattoman pimeyden läpi" (s.344)


100 suomalaista kirjaa: 38/100

perjantai 8. joulukuuta 2017

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 2



"Kaikki yrittävät päästä televisioon."

Mercer, Sienna : Siskoni, vampyyri n:o2: Vampurilaisia
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: My sister the vampire, book two: Fangtastic!
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 209


13-vuotiaat kaksoissiskot Olivia ja Ivy joutuvat vastakkain tähtireportteri Serena Starin kanssa. Hän on päättänyt ottaa selvää, mikä kammottava salaisuus vallitsee Franklin Grovessa. Olivia ja Ivy tekevät kaikkensa, jotta vampyyrit eivät paljastuisi. Tehtävä on haastava, sillä koulun jengi Pedot asettaa kaiken aikaa vampyyrinhampaita rattaisiin ja Toby varjostaa Serenan käskystä goottien kuningattareksi väitettyä Ivya. Kaiken keskellä siskokset yrittävät edelleen salata sisaruutensa ja etsiä oikeita vanhempiaan.

"´Nyt rauhoitutaan. Ehkä me voimme yrittää vakuuttaa Serenalle, että Franklin Grovessa on ihmissusia - tai jotain muuta yhtä typerä.´
Ivy ja Sophia vilkaisivat toisiinsa levottomina.
Olivia räpytteli silmiään. ´Älkää vain sanoko, että Franklin Grovessa on ihmissusia!´
Ivy kohotti kulmiaan juuri, kun kello soi ensimmäiselle tunnille.
´Kello pelasti!´ Sophia tokaisi. Hän ja Ivy pakenivat veskistä. Olivia jäi seisomaan monttu auki." (s.29)

Minun piti lukea kirja alun perin Halloween lukuhaasteeseen, mutta se jäi roikkumaan puoliksi luettuna kirjahyllyyn. Kirja on sarjan toinen osa ja muistuttaa ensimmäisen osan tavoin aika paljon amerikkalaisia teinielokuvia. En ole aivan varma, pidänkö kirjan vampyyreista vai en. Kirjan maailmassa vampyyriksi voi tulla vain syntymällä. He vanhenevat opiskelijoiksi asti, minkä jälkeen he ikääntyvät hitaasti. Vampyyrit paranevat supernopeasti ja heitä on vaikea tappaa. He juovat veripankin verta, eivätkä pure ihmisiä. He syövät myös tavallista ruokaa, mutta eivät siedä valkosipulia. Vampyyrit käyttävät aurinkosuojaa ihollaan. Heidän ihonsa on kalpea ja silmänsä keltaiset, vihreät tai lilat. He näkyvät peileissä ja valokuvissa. Heihin ei voi vaikuttaa vihkiveden, ristin tai Raamatun avulla millään tavalla. He nukkuvat öisin arkuissa. Vampyyrien sääntöjen mukaan he eivät saa paljastaa olevansa vampyyreja. Mielestäni kirjan vampyyreista on tehty liian kilttejä ja harmittomia. Kaksoissiskojen tarina on kuitenkin vetävä ja kiehtoo varmasti nuoria tyttöjä.

"´Voidaanko vaihtaa puheenaihetta? Jutellaan jostain sellaisesta, mikä ei usuta minua iskemää hampaitani omaan kurkkuuni.´" (s.98)