sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jussi Huhtala: Paarmamies



Kirja on saatu arvostelukappaleena.

"´Millaiset supervoimat? Pystynkö lentämään? Tuleeko minusta vahva kuin Teräsmies? Tai pystynkö kiipeilemään seinillä kuin Hämähäkkimies?´"

Huhtala, Jussi: Paarmamies
Julkaistu: 2015
Kustantaja: BoD - Books On Demand, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD - Books On Demand, Norderstedt, Saksa
Ulkoasu: Markus Paajala
Sivumäärä: 148

Takakannesta: "Pekka vilkaisi maahan ja huomasi leijuvansa ilmassa. Hänen jalkojensa ja maan välillä oli noin puoli metria tyhjää. - Minä lennän, Pekka huusi. - Niin lennät. Tai oikeastaan leijut. Pidä kätesi nyrkissä, isoisä sanoi. Pekalla oli tunne kuin hän olisi roikkunut valjaissa. Tai kuin olisi hypännyt trampoliinilla, ja se sekunnin murto-osan kestävä painottomuuden tunne olisi jäänyt päälle. Kuudennen luokan juuri päättänyt Pekka lähtee äitinsä kanssa mökille ja joutuu suureen seikkailuun. Radioaktiivisen paarman purema antaa hänelle yliluonnolliset voimat, joista onkin hyötyä mökin lähistölle kätketyn aarteen etsinnässä. Mutta miten tarinaan liittyvät edellisenä talvena kuollut isoisä ja geokätköjä etsivä Maarit?"

12-vuotias Pekka on seikkailuista haaveileva kaupunkilaispoika, joka rakastaa luontoa ja laskutoimituksia. Hän vajoaa usein omiin maailmoihinsa dinosauruksineen ja hyönteistutkimuksineen. Pekka matkustaa yhdessä äitinsä kanssa heinäkuuksi mökille. Hänen kesälomaansa varjostaa ikävä kuollutta isoisää kohtaan. Pian hän kuitenkin tutustuu naapurimökissä asuvaan ja geokätköjä etsivään Maaritiin, jonka harrastus johdattaa heidät seikkailuun. Pekkaa purreesta paarmasta saadut supervoimat tulevat tarpeeseen.

Kirja on kirjoitettu lapsille sopivasti ja mukaansatempaavasti, vaikka kirjasta huokuukin vanhanaikaista tunnelmaa. Minusta tuntuu siltä kuin kirja pyrkisi tuomaan esille vanhoja hyviä arvoja: kiinnostusta historiaan ja ympäristön tarkkailuun. Kirjassa käsitellään myös pintapuolisesti vaikeita asioita kuten sairauksia ja kuolemaa. Pääosassa oleva paarmanpurema on mielestäni kuitenkin aika erikoinen keksintö. Paarma on nimittäin saanut itseensä Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumista radioaktiivista ainetta, mistä Pekka saa supervoimansa. Mielestäni on aika erikoista, että ikävästä asiasta tehdään tavallaan positiivinen asia.

Olisin toivonut, että kirja olisi oikoluettu tarkemmin. Minua häiritsi jonkin verran tekstissä esiintyneet kirjoitusvirheet ja epäjohdonmukaisuudet. Esimerkiksi kirjan alussa kerrotaan, että Pekan isoisä kuoli edellisenä talvena, mutta myöhemmin taas viitattiin hänen kuolleen edellisenä kesänä. Minusta tuntui myös, että kirjaan oli laitettu liikaa asioita, joiden välttämättömyydestä en ollut aivan varma. Kirja oli hienoinen sillisalaatti, missä esitetyt asiat nivoutuivat lopussa yhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!