maanantai 9. toukokuuta 2016

Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä



"Hän pelkäsi, että juuri tällaiset hetket saivat hänet jonain päivänä sekoamaan - silminnähtävä täydellisyys ja takana piilevä todellisuus, josta hän ei voisi koskaan päästä selville."

Crouch, Blake: Wayward Pines: Ei pakotietä 
Kirjasarja: Wayward Pines, osa 1
Muut osat: Osa 2 ja osa 3
Julkaistu: 2015 
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: Pines
Mistä maasta: Yhdysvallat 
Suomentanut: Ilkka Rekiaro 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi 
Sivumäärä: 330

Osittain muistinsa menettänyt salaisen palvelun agentti Ethan Burke herää Wayward Pinesin pikkukaupungissa. Hän saa huomata olleensa kolarissa ja hukanneensa kaikki henkilökohtaiset tavaransa. Ethan yrittää selviytyä ilman rahaa ja henkilöllisyystodistusta sukkuloiden hotellin, sairaalan, sheriffin toimiston ja baarin väliä. Jostain kumman syystä häntä kalvaa kaiken aikaa pelko - varsinkin tyhjältä vaikuttavassa sairaalassa tekopirteän sairaanhoitajan hoivissa ja lapsijoukon pysähtyessä tuijottamaan häntä tutkimattomin kasvoin. Hän haluaisi silti kiihkeästi selvittää, mitä kaupungissa on tekeillä. Ethan päättää häipyä kaupungista, kun kukaan ei usko hänen henkilöllisyyttään ja koska hän ei löydä tavaroitaan eikä saa yhteyttä ulkomaailmaan. Pakeneminen osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi. Alkaa henkeäsalpaava takaa-ajo. Irakissa sotineena amerikkalaisen sankarin perikuvana Ethan Burke on päättänyt selviytyä.

"Wayward Pinesin asukkaat... He eivät juttele kaupungin ulkopuolisista asioista. - Se on yksi sääntö. - He kutsuvat sitä tässä hetkessä elämiseksi. Politiikasta puhuminen on kielletty. Ja entisestä elämästä. Populaarikulttuurista ei saa puhua - ei elokuvista, kirjoista eikä musiikista. Ainakaan mistään, mitä ei ole tarjolla tässä kaupungissa. Rahakin on täällä outo juttu. - Eikä täällä ole kalentereita eikä sanomalehtiä." (s.180-181)

Juoksin hengästyneenä kirjan hetkessä läpi, sillä niin kiehtova, mukaansatempaava ja jännittävä se oli. Yritin lukiessani arvailla mysteerien ratkaisua ja janosin tietää vastauksia; mikä kaupungin tarkoitus on, miksi sieltä ei saa lähteä, kuinka aika kulkee. Kirja oli kirjoitettu elokuvamaiseen tyyliin ja se oli täynnä toimintaa; henkeäsalpaavia pakoyrityksiä, karmaisevia muistoja Irakin sodan kidutuksista ja väkivaltaisia kohtaamisia asukkaiden kanssa.

"Oli helpompi alistua siihen, mitä ei voinut muuttaa, kuin panna kaikki likoon ja tavoitella tuntematonta. Sitä mikä oli kaupungin ulkopuolella. Monet pitkäaikaisvangit tekivät itsemurhan, kun vapaus viimein koitti, tai rikkoivat lakia päästäkseen takaisin vankilaan. Eikö tilanne ollut täällä aika samankaltainen?" (s.183)

3 kommenttia:

  1. En ole lukenut mutta kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselle:D

    VastaaPoista
  2. Minusta kirja oli lähinnä hupaisa. En ole dekkareiden suuri ystävä muutenkaan, mutta jotenkin tällainen Dan Brown - Twin Peaks -kombo vain ei saanut innostumaan ollenkaan. Karmaisevahko tunnelma jotenkin kohotti tätä hiukan, mutta kirjoitustyyli oli lattea.

    Oletko katsonut tv-sarjaa? :) Itse en, mutta luulisin sen olevan vaikuttava tunnelmaltaan, varsinkin jos musiikki on onnistunut. Ei tämä missään nimessä ole ehdoton inhokki, vaan sellainen 2,5/5. :D

    VastaaPoista
  3. Tänä vuonna olen innostunut uudelleen jännittävistä tarinoista ja haluisin lukea nimen omaan sarjoja (kun en niitä aikuisiällä ole lukenut). Tämä vaikuttaa todella kiehtovalta, saisi uppoutua mysteeriin useamman osan ajan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D

    Muistan nähneeni promomainoksen sarjastakin, mutta se meni sitten ohi. :/ Onneksi on nykyisin netflixit sun muut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!