torstai 14. heinäkuuta 2016

Jean-Christophe Rufin: Globalia



"Etkö sinä ole oppinut löytämään iloasi sieltä missä olet?"

Rufin, Jean-Christophe: Globalia
Julkaistu: 2006
Alkuperäinen julkaisu: 2004
Alkuperäinen nimi: Globalia
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Erkki Kirjalainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 529

Globalia on lasikuvun alla suojassa lepäävä maailmanlaajuinen ihanneyhteiskunta, jonka tunnuksina ovat vapaus, turvallisuus ja vauraus. Kuvun alla vallitsee ihanteellinen sää, ihmiset ovat ikinuoria ja kaikki toimii täydellisesti. Kate ja Baikal ovat kuitenkin eri mieltä. He yrittävät karata kuvun toisella puolella sijaitseville epävyöhykkeille, jossa huhutaan Globaliaa uhkaavien terroristienkin majailevan. Etenkin Baikal on kyllästynyt keinotekoiseen maailmaan, jossa lintujen äänet tulevat kaiuttimista ja ihmisten liikkumista ja puheita valvotaan. Erikoista on myös, että kaikki puhuvat samaa kieltä, eläimillä on yhtäläiset oikeudet kuin ihmisillä, kasveja ei saa vahingoittaa, kiroileminen on kiellettyä ja tavarat ovat huonolaatuisia ja helposti hajoavia. Lisäksi joka päivä on juhlapäivä jonkin asian kunniaksi, esimerkiksi veden. Ajanlaskuakin on muutettu, sillä Globaliassa vuodet lasketaan nollasta kuuteenkymmeneen. Historiaa voi ihastella - ilman vuosilukuja tietenkin - museoissa, joissa saa muun muassa haistella entisen maailman hajuja. Kukaan ei saa enää edustaa omaa kulttuuriaan kuin tietyissä rajoissa. Lehdistö muokkaa julkisuuteen oman totuutensa vallitsevista tapahtumista. Politiikka on pelkkää teatteria, ja äänestysprosentit pohjalukemissa. Hollywood suoltaa elokuvia luomaan hyvää tunnelmaa. Ekologisuus on pelkkää silmänlumetta. Globaliassa ei arvosteta avioliittoa, vaan vapautta ja irtosuhteita sekä hetkessä elämistä. Lapset ovat pahin kirosana, sillä he muistuttavat ihmisiä siitä, että he eivät ole oikeasti enää nuoria. Kaikki teot on siloteltu, esimerkiksi kukaan ei puhu enää potkujen antamisesta, vaan urakehityksen nopeuttamisesta. Ihmisten elämä on teennäistä, tylsää ja yksitoikkoista. Mitä enemmän yhteiskunnasta saa tietää, sitä kierommalta ja hullummalta se kuulostaa.

"Menneisyys oli suunnaton vahingollisten ajatusten varasto. - Niinpä Globalian kaltaisessa maailmanlaajuisessa ja täydellisessä demokratiassa oli välttämätöntä alistaa muisti erikoisryhmän valvontaan." (s.311)

"On meneteltävä samaan tapaan kuin aina ennenkin. - Tärkeintä on valita toinen puoli vääräksi. - Sitten julistetaan että se puoli on paha. Sillähän ei ole väliä, onko se todella väärässä vai oikeassa. - On käytettävä kaikki keinot pahan puolen mustaamiseksi, sitä pitää syyttää kuvaruuduissa varkauksista, raiskauksista, ryöstöistä ja niin edelleen. Toinen, hyvä puoli saadaan tuota pikaa näyttämään täydelliseltä uhrilta. Ei ole järin vaikeaa tilata muutamaa herkullista reportaasia kärsivistä naisista ja lapsista." (s.312-313)

"Toinen nojaili ovenpieleen ja nyökkäsi paljastaen hänkin moitteettoman hammasrivin. Heidän ikäänsä oli mahdotonta arvioida. Kumpikin oli jo kauan sitten lapsuuden ja aikuisiän sivuutettuaan saavuttanut sen pitkän elämänvaiheen, jolloin kaikki elimet vuorollaan vaihdetaan uusiin. Ruumiista tulee häkellyttävä yhdistelmä uusia varaosia, jotka loistavat komeina vaikka perustasta jo paistaakin tietty kuluneisuus." (s.65)

"Globalia - on ihanteellinen demokratia. Täällä jokainen saa tehdä mitä haluaa. - Vapauden pahin uhka on vapaus itse. Miten vapautta voi puolustaa itseään vastaan? Takaamalla kaikkien turvallisuus. Turvallisuus on vapautta. Turvallisuus on suojelua. Suojelu on valvontaa. Valvonta on vapautta. - Suojelu on rajojen asettamista. Rajat ovat vapautta." (s.66)

"Pelko - on elintärkeä aines. Vapaassa yhteiskunnassa se on ainoa mikä pitää ihmiset yhdessä. Jollei ole uhkaa, vihollista ja pelkoa, miksi kannattaisi totella, miksi tehdä työtä, miksi hyväksyä vallitseva järjestys? Asia on niin, että kunnon vihollinen on tasapainoisen yhteiskunnan avain." (s.93)

Kirja on oikeastaan pelkkää yhteiskunnan kuvailua. Kirjailija on ilmeisesti halunnutkin pitää sen pääosassa. Olisin kuitenkin toivonut päähenkilöihin edes jonkinlaista panostusta, sillä ne eivät millään tavalla koskettaneet eivätkä olleet uskottavia. Katen ja Baikalin välinen rakkaustarina ei vaikuttanut niin eeppiseltä, mitä kirjassa väitetään. Ainoa henkilö, joka herää eloon, on Jyrsijä. Pystyin näkemään hänet selvästi silmissäni. Kirja on mielestäni ennen kaikkea kritiikki tälläkin hetkellä vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan.

"Globalian järjestelmä kaivoi kaikkiin vastustuskyvyttömiin uhreihinsa ammottavan tyhjiön, ainaisen nälän ja pohjattoman kyltymättömyyden kuilun, joka auliisti nielaisi kaikki mahdolliset kaupallisen koneiston tarjoamat tuotteet saamatta koskaan tarpeekseen." (s.511)


Helmet lukuhaaste 2016: 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!