sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 1



"Aiotko kertoa minulle salaisuuden?"

Mercer, Sienna : Siskoni, vampyyri n:o1: Vaihtokaupat
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: My sister the vampire, book one: Switched
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 206


13-vuotias Olivia muuttaa uudelle paikkakunnalle ja aloittaa opiskelun uudessa koulussa. Hän pääsee heti suosittujen tyttöjen porukkaan, sillä hän on pinkkiin pukeutunut chearleader kuten hekin. Pian Olivia saa huomata, että hän viihtyy toisten selän takana ilkeyksiä puhuvan tyttöporukan sijasta paremmin gootiksi pukeutuneen Ivyn kanssa.

"´Tämä on suosittujen pöytä´, Katie kertoi Olivialle, kun he istuutuivat.
´Me istumme tässä joka päivä´, Allison jatkoi.
´Hienoa.´ Olivia hymyili. Hän pani hiljaa mielessään merkille, että he olivat ainoat pöydässä." (s.26)

Tartuin kirjaan, sillä halusin lukea jotain helppoa Halloween -lukuhaasteeseen. Luin lapsena Pikku vampyyri -kirjoja, joten halusin myös tietää, mitä muita vampyyri aiheisia kirjoja lapsille ja nuorille on kirjoitettu. Sienna Mercerin vampyyrit olivat aika erilaisia tapauksia kuin mihin olen tottunut. Kirjan juoni käsitteli kauhistuttavien tapahtumien sijasta amerikkalaisista teinielokuvista totuttuun tyyliin nuorten ystävyys- ja seurustelusuhteita, uutena oppilaana uuteen kouluun sopeutumista, vaatteita, meikkaamista sekä harrastuksia. Luin joka tapauksessa kirjan mielenkiinnolla läpi, sillä minua kiinnosti, kuinka Olivian ja Ivyn yhteisten suunnitelmien lopulta käy.

"Hän näytti ihan tikkukaramellilta hautausmaalla. Mitä jos hän ei sopeutuisi tänne koskaan?" (s.9)


Halloween -lukuhaaste

http://unelmienaika.blogspot.fi/p/blog-page.html

perjantai 20. lokakuuta 2017

Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani



"Älä lannistu muitten mielipiteistä"

Airisto, Lenita: Elämäni ja isänmaani
Julkaistu: 2017 
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy

Sivumäärä: 416

Runsaasti kuvia sisältävä kirja kertoo Lenitan sekä hänen sukulaistensa ja ystäviensä elämää historiallisiin ja poliittisiin tapahtumiin peilaten. Välillä kerronnassa on aikaloikkia. Kirjassa korostetaan, kuinka arvokasta työtä Lenita on tehnyt Suomen kehittämiseksi ja suomalaisen työn näkyvyyden edistämiseksi sekä yritystoimintansa että hyväntekeväisyystyönsä kautta. Hän on levittänyt maailmalle tietoutta Suomesta länsimaisena ja uudenaikaisena valtiona, mikä on edesauttanut kauppakumppanuuksien löytymistä. Lenita on ymmärtänyt tietotaidon omaksumisen, komean ulkonäön ja suhteiden luomisen tärkeyden menestymisen kannalta.

"Yhteistyö Donnerin kanssa sujui erinomaisesti, sillä hän on älyllisesti inspiroiva työtoveri. Donnerilla oli laajat tiedot, eikä hän komeana miehenä pelännyt jäävänsä ruudussa varjoon, päinvastoin." (s.163)

Kirjasta saa mielikuvan, että Lenita on moniulotteinen persoona. Hän elää vapaata ja itsenäistä elämää, johon kuuluvat menneisyys sotainvalideille hyväntekeväisyyttä tekevänä Suomen neitona ja ajankohtaisohjelmien tv-juontajana, bisneksen teko, railakas sinkkuelämä ja omien arvojen puolesta puhuminen. Lenita ihannoi Suomea ja suomalaisuutta sekä ajassa elävää yrittäjyyttä. Hän kannattaa naisten tekemän työn arvostuksen nousua ja toivoisi naisia halveksivien sovinistien olevan katoava luonnonvara. Tekstistä huokuu tavaton ylpeys omista saavutuksista. Lenita pitää suuressa arvossa ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet hänen elämäänsä. Lenitan persoonaa ja esiintymistyyliä on vuosien varrella arvosteltu suuntaan jos toiseenkin. Hän ei ole pidättyväinen nainen, vaan ronskin itsevarma. Lenita on selvästi tarkoituksella omaksunut provosoivan tyylin ilmaista omia mielipiteitään, jotta saisi ne paremmin esille etenkin mediassa. Hän käyttää myös taidokkaasti hyödykseen miesten ja naisten ulkoisia ominaisuuksia. Lenitaa on arvosteltu myös porvarillisista mielipiteistä.

"Oma panokseni herätti keskustelua varsinkin sen vuoksi, että 1980-luvun Suomessa ei naisia päästetty vetämään keskustelua ja väittelemään näin korkean profiilin ajankohtaisohjelmiin." (s.257)

Kirjasta huokuu arvomaailma, jossa kilpailuhenkistä menestystä pidetään itseisarvona ja miljonääriyttä jokaisen järkevän ihmisen päämääränä. Elämää katsotaan vain bisneslasien läpi, ja kannatetaan kulutushysteriaa ja muotin mukaista kauniiksi laittautumista. Ihmisen henkinen hyvinvointi kasvaa materian kautta. Lenitan elämä kuulostaa yhtä aikaa sekä vaivattomalta ja yltäkylläiseltä että rankalta raadannalta ja sisulla eteenpäin menolta. Olisin kaivannut kirjaan lisää konkretiaa ja aitoutta, sillä kokemukset tulevat liian yleismaallisesti esille. Kaikki on pelkkää kiiltävää pintaa, jota kirjan aikakauslehtimäinen ulkoasu kuvaa täydellisesti.

"Ja tässä oma julistukseni: Kaikki maailman vitaalit seniorit ja työtä pelkäämättömät muutosagentit, liittykää yhteen ja taistelkaa ikärasismia ja vähättelyä vastaan! Seniori ilmentää kokemusta, ei vanhuutta." (s. 397)

Historiaan liittyvistä kuvauksista minulle jäi mieleen, että kaikki yli 15-vuotiaat olivat sodan jälkeen työvelvollisia. Hämmentävää oli lukea taustoista, jotka vaikuttivat Lotta Svärd -järjestön lakkauttamiseen ja halventamiseen sekä sotaveteraanien paheksumiseen ja muutenkin suomalaisten syyttämiseen sotaan lähdöstä. Kirjassa väitetään, että koulussa opetettiin vääristeltyä historiaa sekä muunneltua totuutta, mikä oli propagandaa vasemmiston taholta. Mieleenpainuva asia oli myös tv-työ. Suomessa oli alun perin vain 20 television omistajaa, joille soitettiin aina, kun televisiosta tuli ohjelmaa. 70-luvun tv-ohjelmat kärsivät sensuroinnista ja olivat sisällöltään poliittisesti korrekteja.

"Naiskauneus ja iloinen musiikki yhdisti kaikki miehet yli puoluerajojen." (s.128)

Piti Lenitan persoonasta ja mielipiteistä tai ei niin yksi asia on ainakin varmaa: Lenita Airisto on toteuttanut oman unelmansa.


Helmet lukuhaaste 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 33/100

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö



"Kirkkaan yksinolon siivillä"

Kunnas, Kirsi: Kaunis hallayö
Julkaistu: 1984, 2.painos
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 75

Kaunis hallayö on sekä nimeltään että kanneltaan kaunis. Luin kirjan runohaastetta ja Helmet lukuhaastetta ajatellen. Tein saman virheen kuin viime kerralla runokirjaa lukiessani ja luin runot melkein yhteen putkeen. Minusta tuntuu siltä, että runojen merkitystä olisi pitänyt jäädä mietiskelemään hieman enemmän. Ehkä nopea lukeminen johtui suorittamisen tunteesta sekä runojen alakuloisuudesta. Minulle kirjasta välittyi haikea ja surullinen tunnelma. Voisin kuvailla runojen sisältävän suomalaista melankolista mielenmaisemaa maalaisympäristössä. Runojen aiheista mieleen painuivat luonto, koti ja yksinäisyys.

"Askeleet kuin kyyneleet" (s.35)

"Niin harvaa ainetta
että tähdet lävitseni lentävät" (s.68)


Helmet lukuhaaste 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis

100 suomalaista kirjaa: 32/100

Viini lasissa kuin veistos -runohaaste

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Voita lippu Helsingin kirjamessuille 2017!



Helsingin Kirjamessut järjestetään torstaista sunnuntaihin 26.-29.10.2017 Messukeskuksessa Helsingissä. Tapahtuma on avoinna torstaista lauantaihin kello 10-20 sekä sunnuntaina kello 10-18. Sain messuille bloggaajapassin ja lisäksi kaksi lippua arvottavaksi blogini lukijoiden kesken!

Arvon kahdelle blogini lukijalle yhden lipun Helsingin kirjamessuille. Lipun arvo on 16 euroa. Se oikeuttaa kertakäyntiin messuilla. Samalla lipulla voi osallistua myös Viini ja ruoka 2017 messuille.

Vastaa kysymyksiin tässä postauksessa olevaan kommenttikenttään niin olet mukana arvonnassa:
1. Nimi tai nimimerkki?
2. Sähköpostiosoite?
3. Mitä kautta seuraat Unelmien aika -blogia (blogger, twitter, instagram, bloglovin, facebook)?
4. Mitä odotat kirjamessuilta?

Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 22.10.2017 kello 12.00. Arvon sen jälkeen kaksi voittajaa ja lähetän kummallekin sähköisen lipun kirjamessuille.

Onnea arvontaan!



Lue lisää:
Kirjamessut Facebookissa, twitterissä @KirjamessutHKI ja instagramissa #kirjamessut #kirjanrakastaja

lauantai 7. lokakuuta 2017

Darren Shan: Kuoleman koetukset



"Jos epäonnistun, pääsen hengestäni!"

Shan, Darren: Kuoleman koetukset
Kirjasarja: Osa 5
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4

Julkaistu: 2007
Alkuperäinen julkaisu: 2002
Alkuperäinen nimi: Trials of Death
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 164


Vampyyriprinssit ja kenraalit paheksuvat vampyyri Crepsleyn tekoa verettää lapsi oppipojakseen, joten puolivampyyri Darren Shan määrätään osallistumaan vampyyrikoetuksiin, jotta hänet hyväksyttäisiin vampyyrien joukkoon. Vampyyrit rakastavat juonittelua ja taisteluja. He haastavat mielellään toisiaan ja itseään ja pitävät äärirajoilla oloa kunniakkaana. Darren on kuitenkin vasta nuori poika, jolla ei ole ollut aikaa valmistautua koetuksiin millään tavalla. Pahinta on, että epäonnistuminen tietää kuolemaa.

"Meidän elämämme on rankkaa, se ei sovi heikoille." (s.17-18)

Vampyyrivuori kuhisee siniviitta Harkat ´vasuri´ Muldsin kertomasta viestistä, joka koskee vampaneesimestarin nousua valtaan. Toiset eivät tästä syystä kiinnitä huomiota Darrenin koetuksiin, mutta toiset taas joko auttavat Darrenia valmistautumaan tai uskaltautuvat vedonlyöntiin. Kirja on täynnä kiihtyvällä vauhdilla etenevää toimintaa ja liikuttavia ystävyyden osoituksia. Suvantovaiheissa juhlitaan elävien kuolleiden juhlaa sekä tutustutaan karmiviin verenvartijoihin ja hämähäkkiluoliin. Pidän etenkin kirjan yllätyksellisestä lopusta, joka saa janoamaan tietää lisää siitä, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu. Minun on pian pakko saada seuraava osa koukuttavasta nuorten kauhukirjasarjasta käsiini!

"Auringonlaskun hetkellä vampyyrit kohottivat kasvonsa kohti kattoa ja ulvoivat kuin villit sudet." (s.71)


Halloween -lukuhaaste

http://unelmienaika.blogspot.fi/p/blog-page.html

tiistai 3. lokakuuta 2017

Darren Shan: Vampyyrivuori



"Vampyyrille elämä ei ole koskaan ollut reilua."

Shan, Darren: Vampyyrivuori
Kirjasarja: Osa 4
Muut osat: Osa 1, osa 2  ja osa 3

Julkaistu: 2009
Alkuperäinen julkaisu: 2001
Alkuperäinen nimi: Vampire Mountain

Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 156


Puolivampyyri Darren Shan ja vampyyri Crepsley matkaavat karuissa olosuhteissa kohti vampyyrivuorta. Parivaljakko on joutunut ottamaan herra Talon käskystä mukaansa kaksi siniviittaa, joista toinen on Darrenille tuttu ´vasuri´. Vampyyrivuorella järjestetään kerran kahdessatoista vuodessa suuri vampyyrien kokoontuminen, johon kuuluu voimien mittelöä, kuulumisten vaihtoa, juhlimista ja tarinoiden kertomista. Vuorella majailevat luonnollisesti myös vampyyriprinssit, joille Crepsleyn on tarkoitus esitellä uusi oppipoikansa.

"Oppilaat eivät koskaan arvosta opettajiaan silloin kun ovat vielä opissa." (s.89)

Kirjassa tutustutaan vampyyrien arvomaailmaan, johon kuuluvat olennaisena osana kunniallisuus, arvostus ja vanhojen tapojen ehdoton noudattaminen. He eivät suostu tappamaan ihmisiä ja haluavat taistella vain lähitaisteluaseilla. Vampyyrien mielipiteet jakaantuvat vampaneesien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Luin mielenkiinnolla uusista vampyyrituttavuuksista, susien ystävyydestä ja vuoren erilaisista saleista. Mielestäni oli hieman epäuskottavaa, että melkein kaikki vampyyrit ovat miehiä. Selityksen mukaan naiset eivät halua vampyyreiksi, koska vampyyrit eivät pysty lisääntymään. On hieman erikoista, että niin moni mies on kuitenkin suostunut vampyyrin elämään. Ilmeisesti Darren Shanin maailmassa ei ole syystä tai toisesta lapsettomiksi jääneitä naisia. Muutenkin kuvataan, kuinka naisvampyyrit ovat heikompia kuin miesvampyyrit. Mielestäni vampyyrien kuuluisi olla pahiksia, joita ei vertailtaisi keskenään. Onneksi kirjassa keskitytään tarinaan ja sivuutetaan seikka ohimennen, sillä pidän vampyyrikirjoissa eniten toiminnasta. Kirjasarjan osa kolme ei säväyttänyt, mutta tässä osassa pääsin taas tunnelmaan. Tämä on koukuttava nuorten kauhukirjasarja!

"´Elämä on haaste´, hän kerran sanoi, ´ja vain ne, jotka nousevat kohtaamaan sen haasteen, todella tietävät, mitä on olla elossa.´" (s.22)


Halloween -lukuhaaste

http://unelmienaika.blogspot.fi/p/blog-page.html

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kirjallinen loppuvuosi tag



Keksin kirja tagin Hardbackhoarder -youtube kanavalta.

1. Mitkä kirjat sinun täytyy lukea loppuun tämän vuoden aikana?

Haluaisin suorittaa Helmet lukuhaasteen loppuun. Minulla on lukematta enää kuusi kirjaa.

2. Minkä syksyisen kirjan ajattelit lukea loppuvuonna?

Lokakuun aikana aion lukea ainakin yhden kirjan Halloween lukuhaasteeseen. Ajattelin lukea Darren Shanin kirjan. Luin kirjasarjasta muutaman osan kesällä, joten siitä voisi olla helppo jatkaa. Muutenkin nuorille suunnattu vampyyritarina on kiehtova.

3. Odotatko uusien kirjojen julkaisua?

En enää, sillä sain juuri omakseni odotetun uuden painoksen J.R.R. Tolkienin Hobitti kirjasta. Siinä on hienoja Tove Janssonin tekemiä kuvia.

4. Mitkä kolme kirjaa haluat lukea ennen vuoden loppua?

J.R.R. Tolkien: Hobitti, Karolina Kouvola: Soturit ja Sarah J. Maas: Lasipalatsi.

5. Uskotko, että joku kirjoista voisi vielä yllättää ja kohota vuoden suosikkikirjaksi?

Voi hyvinkin olla, mutta en koskaan valitse vuoden suosikkia, sillä olen yleensä lukenut monta upeaa ja mieleenpainuvaa kirjaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että vuoden aikana lukemistani kirjoista parhaimmistoa ovat olleet Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Kate Atkinson: Elämä elämältä, Blake Crouch: Pimeää ainetta, Minna Rytisalo: Lempi ja Stephanie Garber: Caraval.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 44/50

Syyskuussa en lukenut yhtään kirjaa Helmet lukuhaasteeseen!



Luin syyskuun aikana vain kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei sopinut haasteeseen. Uskon kuitenkin, että ehdin loppuvuoden aikana lukea loput kuusi kirjaa. Tein syyskuun aikana paljon kaikenlaista, muun muassa kävin teatterissa ja aloitin muutamia harrastuksia, joten lukuaika oli minimissään.

Tämän hetken suunnitelmat haasteen loppuun:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö

3. Suomalainen klassikkokirja
Väinö Linna: Tuntematon sotilas

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
J.R.R. Tolkien: Hobitti

33. Kirja kertoo Intiasta
Terhi Kuusisto: Hiekkamandala

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Sauli Miettinen: Uskomaton Aira Samulin

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
P.L. Travers: Maija Poppanen


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kiera Cass: Perijätär



"Oloni on tosi epämukava."

Cass, Kiera: Perijätär
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 4
Muut osat: Osa 1, osa 2 ja osa 3

Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: The Heir
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Laura Haavisto
Kustantaja: Pen&Paper
Sivumäärä: 340


On kulunut vuosia siitä, kun America ja Maxon menivät naimisiin. Nyt on heidän esikoisensa Eadlynin vuoro etsiä itselleen puoliso. Valinta ajoitetaan hämäykseksi vaikeassa poliittisessa tilanteessa, sillä kastien lakkauttaminen ei ole vieläkään poistanut eriarvoisuutta. Eadlyn ei ole hyvillään, sillä hän kokee selviytyvänsä tehtävistään aivan hyvin yksin. Hän ei haaveile pojista, vaan esiintyy mieluummin tulevan hallitsijan roolissaan arvokkaana, päättäväisenä ja itsenäisenä. Eadlynin kaksoisveli Ahren varoittaa häntä, sillä hän saattaa ennemmin vaikuttaa ylimieliseltä ja välinpitämättömältä. Media kuvailee Eadlynin negatiivisessa valossa, vaikka hän tekisi mitä tahansa. Moni kokeekin, että tuleva kuningatar on hemmoteltu, herkästi ärsyyntyvä ja muita arvosteleva. Eadlyn pelkää tunteidensa näyttämistä ja haavoittuvaisena esiintymistä. Hän ei myös haluaisi, että kukaan tulisi ohjailemaan hänen elämäänsä.

"Ihmiset olettavat, että naiset eivät voi olla onnellisia ilman aviomiestä ja lapsia." (s.203)

Mielestäni Eadlynin negatiivinen suhtautuminen miehiin on hieman epäuskottavaa, sillä hän on koko elämänsä seurannut sivusta vanhempiensa kukoistavaa avioliittoa. Hänen ympärillään on myös muita onnellisia pariskuntia. Jopa hänen veljensä on palavasti rakastunut. Minusta on omituista, että hän kokee aviomiehen tulevan määräilemään häntä, jolloin hän menettäisi kaiken päätäntävallan elämässään tai työssään. Näin ei ole tapahtunut hänen vanhemmilleenkaan, jotka vaikuttavat tekevän kaiken yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa. En saa otetta siitä, mistä Eadlyn olisi voinut imeä negatiiviset käsityksensä. Minua huvitti etenkin keskustelu, jonka mukaan ihmisen täytyy saada kunnolla elää ennen kuin hän asettuu aloilleen. Aivan kuin elämä loppuisi avioliittoon. Minusta tuntuu siltä, että Eadlyn on vain niin nuori ja hakee vielä pelonsekaisin tuntein omaa suhtautumistaan asiaan. Välillä hän nimittäin muuttaa mielipiteitään suuntaan jos toiseenkin.

"Kieltäydyn esittämästä täyttä typerystä joidenkin poikien takia viihdyttääkseni ihmisiä." (s.95)

Minusta oli mielenkiintoista lukea vanhojen tuttujen hahmojen elämästä. Etenkin Marleen ja Carterin poika Kile osoittautui moniulotteiseksi komistukseksi. Eadlynin vaihtoehdot tulevaksi prinssipuolisoksi ovat kaiken kaikkiaan aika kummallisia. En ole varma, mitä mieltä olen suomalaisesta Henristä, joka tarvitsee tulkkia keskustellakseen Eadlynin kanssa. Muutenkin ehdokkaat jäävät etäisiksi eikä heihin pääse tutustumaan lähemmin. Odotan uteliaana seuraavaa osaa ja lopputuloksen kuulemista - kenestä tulee Eadlynin prinssipuoliso - ja muuttuuko maan poliittinen tilanne johonkin yllättävään suuntaan.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Klikatuimmat kirjat

Blogini täytti pari viikkoa sitten kaksi vuotta, joten ajattelin tutkia, mitä postauksia on näiden vuosien aikana klikattu eniten.

1. Zoe Sugg: Girl Online kiertueella



Brittiläisen tubettajan Zoe Suggin kirjoittaman kirjasarjan toinen osa on blogini ylivoimaisesti klikatuin postaus. Kirjat kertovat paniikkihäiriöistä kärsivästä Pennystä, joka on suosittu bloggaaja. Hän opiskelee valokuvausta ja viettää aikaansa ystäviensä kanssa. Hänen elämäänsä ilmestyy myös romantiikkaa. Voin suositella kirjasarjaa teinitytöille sekä nuorten kirjoista kiinnostuneille.

2. Stephanie Garber: Caraval



En yllättynyt yhtään löydettyäni kirjan klikatuimpien joukosta, sillä sitä on kehuttu lukemattomissa ulkomaisissa nuorten tai nuorten aikuisten instagram-tileissä ja blogeissa. Toki kirja on näkynyt myös kotimaisissa blogeissa. Kirja kertoo Scarlett Dragnasta, joka ajautuu keskelle maagista peliä, joka säkenöi rakkautta ja tuoksuu salaisuuksille. Caraval on yhtä aikaa sekä kaunis että pelottava öisine tapahtumineen, näyttävine pukuineen ja monimutkaisine arvoituksineen. Voin suositella nuorille ja nuorille aikuisille suunnattua kirjaa kaikille, jotka pitävät karnevaaleista, sirkuksesta, arvoituksista ja romantiikasta.

3. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä



Rönkkösen kirjan klikkausmäärä tuli yllätyksenä, mutta tarkemmin ajateltuna huumorilla varustettu sinkkukirja saattaa vetää puoleensa laajan yleisön. Luin kirjan, koska sitä oli kehuttu hauskaksi. En ihan lämmennyt suorasukaiselle ja räävittömälle kirjoitustyylille. Voin suositella kirjaa aikuisille, joita kiinnostaa joko muistella omia villejä eritteiden kyllästämiä sinkkuvuosiaan tai lukea siitä, millaista sensuroimaton sinkkuelämä voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla.

4. Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit



Tv-sarjanakin tunnetun Nymfit -kirjan klikkausmäärä tuli ainakin täytenä yllätyksenä. Minusta tuntui, ettei kukaan edes tiedä kirjan olemassaolosta, mutta ehkä olen väärässä. Kirja kertoo Didistä, joka saa kuulla olevansa nymfi ja joutuu opettelemaan uutta elämäänsä kahden vanhemman nymfin opastuksella. Nymfinä eläminen osoittautuu vaarallisemmaksi kuin voisi kuvitella. Voin suositella kirjaa kaikille, joita kiehtovat tarinat siitä, kuinka jonkun elämä muuttuu, kun hän saa tietää olevansa ihmisen sijasta taikaolento.

5. Tove Jansson: Taikatalvi



Muumit ovat suosittuja sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Vaikuttaisi siltä, että talviaiheiset tarinat ovat monien suosikkeja. Itse olen pitänyt eniten kesäisistä tarinoista, mutta nyt viime aikoina olen tykästynyt myös talvisiin tarinoihin. Kirja kertoo siitä, kuinka muumit nukkuvat talviunta, kun yhtäkkiä Muumipeikko herää eikä saakaan enää unta. Hän tutustuu muuttuneeseen, lumen peittämään Muumilaaksoon. Hän tapaa uusia tuttavuuksia ja kokee moninaisia tuntemuksia. Voin suositella kirjaa aivan kaikille! Muumi -kirjat saavat ajattelemaan ja tuntemaan olon yhtä aikaa sekä hartaan surumieliseksi että ilosta hersyväksi. Kirjasta löytää varmasti jokaisella lukukerralla uuden näkökulman.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hienoimmat bookstagram-tilit

Muutamissa kirjablogeissa on listattu hienoimpia kirja-aiheisia instagram-tilejä. Ensimmäisenä bongasin listan Ikuinen lukutoukka -blogista. Selasin tänään pikakelauksella kaikki seuraamani tilit ja valikoin sen perusteella mielestäni hienoimmat. Silmiäni miellyttivät tällä kertaa yhteneväiset kuvat, jotka ovat valoisia ja joissa esiintyy jokin elementti luonnosta, kuten kukkia ja oksia. Tilit ovat tässä aakkosjärjestyksessä:

anniinasbooks



beyondthechapters



bookwoods_



in_search_of_peter_pan



kirjastonkummitus



tarinannuppuja




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mitkä kirjat ovat jääneet mieleen?

Ikuinen lukutoukka -blogin Niina listasi viisi erilaista kirjaa, jotka hän muistaa vielä tänäkin päivänä. Inspiroiduin kokoamaan oman listani.

Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa / Eikä yksikään pelastunut



Tämä on varmasti paras suljetun paikan arvoitus, minkä tiedän. Se on kutkuttavan jännittävä. Kirja kestää useamman lukukerran - ainakin minulla. Siinä toisilleen entuudestaan tuntemattomat henkilöt asettuvat lomailemaan saarella sijaitsevaan kartanoon. Ruokasalin pöydälle on aseteltu kymmenen merkillistä patsasta ja seinällä komeilee vielä merkillisempi runo, joka alkaa käydä karmivalla tavalla toteen.

Suzanne Collins: Nälkäpeli trilogia



Olen tykästynyt dystopiaan. Minua kiehtovat eri tarinat siitä, mitä voisi tapahtua niin sanotussa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mielestäni aihealueen parhaimmistoa ovat Nälkäpeli trilogian kirjat, joiden maailma on yhtä aikaa äärimmäisen kieroutunut mutta täynnä valoisaa toivoa. Hahmot ovat eläviä ja samaistuttavia. Heidän kanssaan jännittää ja suree. Kirjat kertovat maasta, joka on jakautunut eri vyöhykkeisiin. Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan arvonnalla tyttö ja poika, jotka joutuvat osallistumaan nälkäpeliin, jossa lapset ja nuoret joutuvat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi jää jäljelle.

Robert Jordan: Ajan Pyörä kirjasarja



Vaarojen taival on ensimmäinen eeppinen fantasiakirja, johon olen tutustunut. Kirjasarja on minulle nostalginen, taianomainen, jännittävä ja monipuolinen. Se kertoo maailmasta, jossa vallitsee syklinen aikakäsitys. Tarujen sankarit taistelevat pahuutta vastaan ja syntyvät aina uudestaan, kun pahuus alkaa jälleen nousta valtaan. Pienen ja idyllisen kylän nuorukaiset Rand, Mat ja Perrin joutuvat pakenemaan yön selkään Egwene ja Nynaeve kannoillaan, sillä heitä jahtaavat pimeyden olennot, jotka yrittävät surmata heidät ennen kuin he ehtisivät oppia, mitä heistä on määrä jonain päivänä tulla. Alkaa pitkääkin pidempi matka halki eri maiden, ihmeellisiä kansoja, kuninkaallisia ja taruolentoja tavaten. Voimallisimpia heistä ovat kanavoimaan, eli niin sanotusti taikomaan, kykenevät Aes Sedaiksi kutsutut naiset. Olen edelleen lumoutunut!

Sirpa Tabet: Punainen metsä



Pidän kirjoista, joissa matkustetaan ajassa. Tässä kirjassa Anna joutuu yhtäkkiä menneisyyteen toisen naisen ruumiiseen ja yrittää selviytyä arkielämästä jäämättä kiinni. Se on vaikeaa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka entisaikoina tehtiin taloustöitä alkeellisissa olosuhteissa. Lisähaasteena mukaan astuu myös sulhanen, jonka kanssa hänen tulisi mennä naimisiin.

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna



Naiset kuvataan usein kärsijöinä ja uhrautujina sekä kohtaloonsa alistuneina. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia ja kotia surullisina ja onnettomina. He kokevat miestensä hoivaamisen epämiellyttävänä ja kohtaavat paljon väkivaltaa. Olen pohtinut, onko naisten todellisuus tosiaan ollut niin ankea ja suppea. Paavi Johanna kirjassa pohditaan tarinan muodossa, onko ollut mahdollista, että joskus maailmassa on ollut naispuolinen paavi. Mielenkiintoista vaihtelua lukea naisesta, joka on uhrautujan sijasta ollut toimija. Toki tässäkin on onnettomia aineksia mukana. Kirja tuli mieleeni, koska olen viime päivinä lukenut Karolina Kouvolan kirjoittamaa kirjaa Soturit, joka kertoo eri aikakausien taistelijoista. Siinä todetaan, että viikinkien keskuudessa ei ole ollut olemassa naissotureita, mutta samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi naissoturin luurangon löytymisestä. Minua kiinnostaisi lukea lisää erilaisista toiminnan naisista.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja



"Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa."

Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Julkaistu: 2014, 4.painos
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos
Sivumäärä: 330


Maailma on kohdannut suurkatastrofin, minkä seurauksena ikijäät ovat sulaneet, meri on vallannut maata ja skandinavia on joutunut Uusi Qian nimisen valtion harjoittaman diktatuurin alaisuuteen. Kansalaiset joutuvat säännöstelemään makeaa vettä, josta on huutava pula. Noria Kaitio harjoittelee isänsä opissa tullakseen täysivaltaiseksi teemestariksi ja salatun veden varjelijaksi. Näin ollen ammatin harjoittaminen on erittäin vaarallista, sillä vesirikollisuudesta tuomitut teloitetaan.

"Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." (s.116)

 "Nuo asiat säilyivät meissä, tekivät itselleen kodin ihomme alle, rintakehän kumahtelevaan, punatummaan avaruuteen, missä niiden taipumattomat pirstaleet raapivat pehmeää, kosteaa sydäntä." (s.264)

Maailmalla soditaan, mutta pienessä kylässä yritetään selviytyä päivä kerrallaan siitä välittämättä. Kesäaikana Noria piiloutuu hyönteishupun alle, hoitaa kasvimaata, kerää roihukärpäsiä valaistukseen, kulkee aurinkokennoilla toimivalla helipyörällä ja tonkii muovihautaa yhdessä ystävänsä Sanjan kanssa. Sanja rakentaa omia keksintöjä ja korjaa muinaisia esineitä, joiden alkuperäinen tarkoitus on kadonnut hämärän peittoon. He karttelevat vesivalvojia ja etenkin taloja, joiden oviin on maalattu sininen ympyrä merkitsemään vesirikollisuudesta syytettyä. Noria kaipaa entismaailmaa, kadotettuja talvia lumineen ja jäineen sekä tietoja siitä, miten maailma joutui vedettömään tilanteeseen. Sanjan mielestä menneitä tapahtumia ja ihmisiä on turha ajatella, sille eivät hekään ajatelleet tulevia sukupolvia tuhotessaan maailmaa. Noria päättää itsepintaisesti selvittää, pitääkö vesipula edes paikkaansa.

"Olin pitänyt itsestäänselvänä, että se, mitä yleisesti pidettiin totuutena, oli totuus, eikä muulla ollut merkitystä. Mutta entä jos niin ei ollutkaan? Entä jos tarinat, jotka säilyivät, olivat vain peilin tummuneita ja vääristyneitä sirpaleita - ja mikä pahempaa: entä jos joku oli lyönyt peilin rikki tarkoituksella muuttaakseen heijastusta?" (s.82)

Luettuani kirjan loppuun jäin sanattomana istumaan paikoilleni. Kirja sai minut täysin valtaansa, joten oloni oli hämmentynyt sen yhtäkkiä loppuessa. Koin kirjan aiheen ja tapahtumat voimakkaasti, sillä maailma tuntui niin todelliselta. Näen edelleen Norian istumassa hämyisessä teemajassa, ripottelemassa lehtiä polulle ja vaeltamassa kohti vuoria. Tapahtumapaikat piirtyvät vahvoina silmieni eteen. Tunnen itseni yhtä aikaa sekä onnelliseksi että haikeaksi. Jotain niin kaunista.

"Aloin vasta käsittää, miten vähän tiesin - koko tummasta aikuisesta maailmasta, joka levisi kuin valoton erämaa joka suuntaan ympärilläni ja häipyi horisonttiin." (s.175)

"Liian monta tarinaa katoaa kokonaan, ja liian harva, joka säilyy, on tosi." (s.189)


100 suomalaista kirjaa: 31/100

lauantai 2. syyskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 44/50

Elokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Minulla on enää kuusi kirjaa lukematta! Mielestäni kohdat ovat kaikista vaikeimmat, joten otan mielelläni lukuvinkkejä vastaan! Lukematta on kohta 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis. Minusta on jostain syystä hankala löytää kauniita kirjojen nimiä, sillä nimet ovat usein hyvin tavallisia tai sitten eriskummallisia ja rujoja. Olen ehkä liian kriittinen. Seuraava lukematon on 3. Suomalainen klassikkokirja, mihin olen kaavaillut Tuntematon sotilas -kirjaa. Kohta 5. Kirjassa liikutaan luonnossa hämmentää minua, sillä en keksi siihen mitään muita kuin luontokirjoja ja niitä en oikein jaksaisi lukea. 33. Kirja kertoo Intiasta on myös aika vaikea. Maa periaatteessa kiinnostaa minua, mutta kaikki kirjat, joita kohtaan on vinkattu tuntuvat jotenkin liian haasteellisilta. 39. Ikääntymisestä kertova kirja on erittäin vaikea, sillä en ole löytänyt tähän mitään mielenkiintoista, ainoastaan kaikkea masentavaa. Toivoisin löytäväni jotain positiivista liittyen vanhusten elämään. Kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja en ole vielä edes ehtinyt miettiä mitään kirjaa, joten se on aivan avoinna. Uskon, että löydän lopulta mielenkiintoiset kirjat jäljellä oleviin kohtiin! Onneksi on neljä kuukautta aikaa lukea!


Elokuussa haasteeseen lukemani kirjat:

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Bandi: Syytös

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Maija Haavisto: Adeno

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Kate Atkinson: Elämä elämältä

21. Sankaritarina
Timo Parvela: Kepler62: Kirja kolme: Matka

30. Kirjan nimessä on tunne
Darren Shan: Kauhun tunneleissa

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Aino Kallas: Sudenmorsian


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Blogi täyttää 2 vuotta!



En olisi kaksi vuotta sitten uskonut, kuinka ihana harrastus kirjablogin ylläpitämisestä tulisi!

Ensimmäinen vuosi oli kirjablogimaailmaan tutustumista, blogin ulkoasun säätämistä, oman tyylin etsimistä, lukuhaasteisiin tutustumista sekä omien muiden kanavien luomista twitteriin, facebookiin ja blogloviniin. Toisen vuoden aikana osallistuin enemmän lukuhaasteisiin ja lukumaratoneihin sekä erilaisiin projekteihin kuten Kirjablogit ja 101 kirjaa ja kirjabloggaajien joulukalenteri. Tutustuin kirjabloggaajien maailmaan myös kodin ulkopuolella tapaamalla muita bloggaajia sekä osallistumalla kirjamessuille ja Kirja vieköön! -iltoihin.

Unelmiani alkavalle kirjablogi vuodelle ovat Helsingin kirjamessuille meneminen, lukuhaasteiden onnistuminen ja kotimaisten kirjojen lukeminen.

Haluaisin kiittää kaikkia lukijoita, kommentoijia ja kannustajia! Kohti seuraavaa lukuisaa blogivuotta!

tiistai 29. elokuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja kolme: Matka



"Pelottaako sinua?"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja kolme: Matka
Kirjasarja: Kepler62, osa 3
Muut osat: Osa 1, osa 2 
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 159

Valtava yleisömeri hurraa, kun lapset astuvat avaruusalukseen ja aloittavat vuosia kestävän matkansa kohti Kepler 62 -planeettaa. He matkustavat ensin avaruusasemalle ja jatkavat siitä matkaa erikoisvalmisteisilla tähtipurjehtijoilla. Ari, Joni ja Marie sekä luutnantti Colin menevät samaan alukseen. Aria kalvaa ajatus, että aikuiset eivät ole kertoneet aivan kaikkea lapsille, mutta takaisinkaan ei ole enää kääntymistä. Arvata saattaa, että matkalla tulee ongelmia vastaan.

"Sankareita! Sellaisia te olette, ja tässä siitä todiste, kenraali Livingstone heilautti kättään ja virtuaalilehden sivu ilmestyi huoneen seinälle. Heidän kasvonsa täyttivät kuvaruudun." (s.9)

Kirja on surumielinen. Lapset ovat lähdössä viimeiselle matkalleen, jolta ei ole paluuta, vaikka kuinka tulisi koti-ikävä. Heillä on vain toisensa lohduttajina. Varsinkin Aria ja Jonia käy sääliksi, sillä heidän lähtönsä kotoa ja omituisesti käyttäytyvän äidin luota oli dramaattinen. Myös yksinäinen Marie surettaa, sillä hänen isänsä vaikuttaa tunteettomalta ja laskelmoivalta tytärtään kohtaan. Kaiken kaikkiaan kirja saa pohtimaan elämää ja olemassaoloa. Avaruus on niin laaja, ettei sitä oikein pysty edes käsittämään. Maapallo on olematon hiukkanen avaruuden mustassa syvyydessä, ja ihminen on vielä olemattomampi. Jokainen on yksin kadotessaan pimeyteen.

"Hän tunsi hukkuvansa. Tyhjyyteen. Miten tyhjyyteen saattoi hukkua? Mihin silloin hukkuu, jos ei ole mitään?" (s.86)


Helmet lukuhaaste 2017: 21. Sankaritarina

100 suomalaista kirjaa: 30/100

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Maija Haavisto: Adeno



"On eri juttu nähdä auringonlasku kuin katsoa sitä."

Haavisto, Maija: Adeno
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Osuuskumma-kustannus
Sivumäärä: 274


2050-luvun Helsingissä ihmiset elävät terveellistä ja pitkäikäistä elämää heille optimaalisesti tuotetun vitan avulla. He vaihtavat tasaisin väliajoin työpaikkaa, tilaavat tarvitsemansa tuotteet kotiin lennokin välityksellä ja kokevat elämyksellisiä mielikuvitusmatkoja projisoituna. Harvat matkustavat oikeasti ulkomaille, sillä se on vaarallista terroristien hyökkäysten vuoksi. Tavarat ovat keinotekoisia jäljitelmiä entisaikojen materiaaleista. Aava on omistanutkin elämänsä vanhojen, aitojen esineiden keräämiselle. Hänen museotalonsa on täynnä erilaisia pelejä, joissa näkyy elämän jäljet. Aavan mielestä on tärkeää käyttää omaa mielikuvitusta eikä saada kaikkea valmiina. Tasainen ja tuttu elämä muuttuu, kun Aavan sisko Suvi sairastuu flunssaan, minkä pitäisi olla mahdotonta, ja kun hänen isänsä ilmoittaa aikovansa muuttaa takaisin juurilleen Saamenmaalle.

"En usko silmiäni, koko maailma on muuttunut aivan kummalliseksi. Minun jaloissani on vain juoksu, minun keuhkoissani on juoksu, mutta silmissäni on avaruuspussiin pussitettu Suvi." (s.10-11)

Elämä on sattumanvaraista arpapeliä. Jokainen joutuu aina välillä pohtimaan, mitä ratkaisuja uskaltaa elämässään tehdä. Toisinaan joku ulkopuolinen päättää heittää noppaa toisen puolesta ja muuttaa pelin suuntaa. Peli jatkuu, kunnes se loppuu.

"Nyt pitää jatkaa pelaamista." (s.273)

Kirja antaa aihetta pohtia, mihin lääketiede tulevina vuosina kehittyy ja kuinka ihmisten vapaalle tahdolle ja turvallisuudelle käy. Mielenkiintoista on miettiä myös teknologian kehitystä ja uusien laitteiden käyttömahdollisuuksia koulutuksessa ja työelämässä. Mielestäni tärkeintä olisi löytää tasapaino ihmisten ja teknologian välille. Jään pohtimaan, mitä ihmisyys lopulta on. Onko nykyelämä jo nyt liian keinotekoista? Pitäisikö ihmisen palata takaisin luontoon omille juurilleen? Onko aika heittää noppaa ja tehdä uusia, mullistavia valintoja?


Helmet lukuhaaste 2017: 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

100 suomalaista kirjaa: 29/100

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Bandi: Syytös



"Olen kuin lintu häkissä"

Bandi: Syytös: 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: Gobal / The Accusation
Mistä maasta: Pohjois-Korea
Suomentanut: Raisa Porrasmaa

Suomennettu ranskankielisestä laitoksesta La Dénonciation, 2016
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 189


Kirjaan on koottu kommunismin vastaisia kertomuksia Kim Jong-ilin hallitsemasta 1990-luvun Pohjois-Koreasta, joka on sekä poliittisesti että taloudellisesti riippumaton ja omavarainen. Maassa vallitsee kastijärjestelmä, kollektiivisten rangaistusten järjestelmä sekä sosialistisesta taloudesta aiheutunut katastrofitilanne. Kaduilla komeilee jättimäisiä diktaattorin sekä Marxin kuvia, kovaäänisistä kuuluu kansalaisten ylistäviä propagandakertomuksia hallitsijan hyvyydestä ja ruokaa saa kuponkeja vastaan ravinnonjakelukeskuksesta. Kansalaiset asuvat ja tekevät työtä hallituksen määräämässä paikassa. He elävät jatkuvassa pelossa, että yhtäkkiä heidän koko elämänsä muuttuu ja kaikki heille rakkaat ihmiset ja asiat viedään heiltä pois. Valtion etu ja tehtaiden pyörittäminen menevät inhimillisyyden edelle. Kansa on diktaattorin käskyjen mukaan toimiva joukko eläviä kuolleita - vailla omaa tahtoa.

"Edes kuolemalla uhkaamina ihmiset eivät olisi toimineet yhtä tehokkaasti! Vajaassa neljässäkymmenessäviidessä minuutissa kaikkialle kaupunkiin hajaantuneet miljoona ihmistä olivat kokoontuneet aukiolle! Mikä oli tuo kammottava voima, joka saattoi synnyttää noin uskomattoman ilmiön?" (s.27)

"Myong-chol olisi halunnut itkeä kovaan ääneen ja polkea jalkaa. Moinen käytös oli kuitenkin poissuljettua, sillä toisinaan myös nyyhkytykset tulkittiin kapinaksi ja ne saattoivat maksaa itkijän hengen." (s.135)

Diktatuurin alaisina elävät kansalaiset pakotetaan näyttämään onnellisilta, kuuntelemaan tiedotuksia radiosta, osallistumaan erilaisiin paraateihin ja alistumaan puoluevastaavien järjestämiin tarkastuksiin, joissa tarkistetaan heidän uskollisuutensa. Diktaattori Kim Il-sungin kuollessa agentit pitävät kirjaa jokaisen suruajalle sopivasta käyttäytymisestä ja käynneistä muistoalttarilla. Sähkökatkon koittaessa tärkeintä on rynnätä auttamaan diktaattorin kuvien valaisemisessa. Kukaan ei saa matkustaa ilman matkustuslupaa. Alueet, joissa diktaattori kuolloinkin vierailee, on matkustuskiellon alla. Kukaan ei saa kulkea yhtä aikaa junaraiteilla tai maanteillä, mikä aiheuttaa onnettomuustilanteita, kun suuri ihmismassa joutuu pakkautumaan pieniin odotustiloihin - moni ilman ruokaa. Armeijaan määrätyt miehet opetetaan harjoittelemaan tietyn kaavan mukaan. Kaikki, jotka tekevät pienenkin virheen tai esittävät vastamielipiteen tai vain joutuvat valheellisesti syytetyiksi, saavat rangaistuksen. Heille annetaan joko sakkoja, ruoskintaa tai lähetetään työleirille. Myös heidän sukuaan rangaistaan, sillä he alenevat kastijärjestelmässä asemaan, jossa heitä on lupa vainota. Lapset kärsivät eniten, sillä he eivät esimerkiksi pääse opiskelemaan. Kovin rangaistus on teloitus, jota lapsetkin joutuvat todistamaan. Kaikki, joilla menee liiankin hyvin, saavat myös rangaistuksen, sillä puolueen oppien mukaan yksilö ei voi menestyä ilman puolueen ohjausta. Kansalaiset saavat huomata, että diktaattorin antamat lupaukset ovat valhetta ja koko näytelmä on loppujen lopuksi täysin turhaa, sillä kukaan ei voi millään tavalla vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

"Sitten päätin, että pakenemme tästä maasta jota vain petturuus, valhe ja tyrannia hallitsevat. Tänne on mahdotonta juurtua, vaikka työskentelisi miten kovaa ja rehellisesti." (s.105)

"´Mitä iloa on lapsista maassa, jossa poika ei edes voi mennä tapaamaan kuolevaa äitiään? Kerro minulle!´" (s.150)

Sain viimein käsiini tämän ajatuksia avartavan ja tunteita herättävän kirjan. Kertomuksia lukiessa huomasin sanontojen pitävän paikkaansa, sillä mitä enemmän tietoa kyseisen maan tilanteesta sain niin sitä vähemmän tunsin tietäväni - ja etenkin ymmärtäväni. Huomasin toivovani, että kirja olisi pelkkää propagandaa ja että ihmiset olisivat oikeasti onnellisia. Olen toki tietoinen maailman tilanteesta, historiasta ja kauheuksista, mitä ihminen saa aikaan, mutta silti kaikki menee yli ymmärrykseni. En vain voi käsittää.

"Eikö teitä pelota todellisuus, joka muuttaa kansalaiset näyttelijöiksi vailla vertaa" (s.50)


Helmet lukuhaaste 2017: 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

maanantai 21. elokuuta 2017

Darren Shan: Kauhun tunneleissa



"´Tapetaanko hänet?´ minä kysyin hiljaa."

Shan, Darren: Kauhun tunneleissa
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2

Julkaistu: 3.painos, 2009
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Tunnels of Blood
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 176


Puolivampyyri Darren Shan on asettunut asumaan friikkisirkukseen, jonne eräänä päivänä saapuu käymään vampyyrikenraali. Pian vierailun jälkeen vampyyri Crepsley päättää lähteä matkalle ja ottaa Darrenin ja käärmepoika Evran mukaansa. Pojista hotellissa oleskelu on hauskaa vaihtelua tavalliselle sirkuksessa raatamiselle - etenkin, kun Crepsley kulkee kaiket yöt omilla asioillaan. Darrenin vaistot valpastuvat, kun televisiosta kuuluu yllättävä uutinen lähistöllä tapahtuneista murhista.

""No?" hän kysyi.
"Mitä no?" minä vastasin.
"Etkö aio pyytää?"
"Mitä?"
"Minua elokuviin", hän sanoi.
"Mutta sinähän -"
"Darren", hän huokaisi. "Tytöt eivät koskaan pyydä poikia,"
"Eivätkö?" Olin ihan ihmeissäni.
"Et taida tajuta mitään", Debbie naurahti. "Kysy nyt vain, huvittaisiko minua lähteä elokuviin, jooko?"
"Okei", minä voihkaisin. "Debbie, lähdettäisiinkö yhdessä elokuviin?"
"Minä mietin", hän sanoi, avasi oven ja katosi sisälle.
Tytöt!" (s.48)

Darren on tullut murrosikään. Hän kyseenalaistaa auktoriteettinsa eli vampyyri Crepsleyn sanomiset ja tekemiset sekä löytää elämänsä ensimmäisen ihastuksen. Tarina on aikuiselle liian tavanomainen ja ennalta-arvattava, mutta varhaisnuorille ja nuorille varmasti sitäkin osuvampi. Mielestäni kirja kalpenee kahden ensimmäisen rinnalla. Siitä puuttuu aiemmissa osissa vallinnut yllätyksellisyys ja jännite.


Helmet lukuhaaste 2017: 30. Kirjan nimessä on tunne


lauantai 19. elokuuta 2017

Elokuun lukumaraton



Osallistuin blogistanian kesän 2017 kolmanteen lukumaratoniin. Aloitin lukemisen perjantaina klo 11.00 ja lopetin lauantaina klo 11.00. Kirjana minulla oli Emmi Itärannan Teemestarin kirja.

Perjantai

Lueskelin rauhalliseen tahtiin kauniilta ja hartaalta tuntuvaa kirjaa. Kuuntelin samalla teeseremoniaa kuvaavaa rauhallista musiikkia. Olo oli rentoutunut ja mukava. Pysähdyin välillä ajattelemaan kirjan mukanaan tuomia ajatuksia ja tein myös itselleni ruokaa. Illemmalla huomioni kiinnittyi enemmän muihin asioihin kuten uutisten seuraamiseen.

Lauantai

Luin aamulla muutaman sivun lisää. Sain lukumaratonin aikana luettua yhteensä 130 sivua. Osallistuin kaikkiin kesän lukumaratoneihin. Ensimmäinen meni huonosti, sillä minulle tuli yllättävä matka, jolloin ehdin lukea vain muutaman hassun sivun. Toinen lukumaraton oli selvästi kaikista onnistunein, sillä sain luettua tasaisesti koko ajan. Sivuja kertyi tuolloin 356. Kolmen lukumaratonin jälkeen minusta tuntuu, että yhteen putkeen lukeminen ja sivujen laskeminen eivät ehkä ole minun juttuni. Toisaalta se on hauskaa, sillä on mukava ajatella, että niin moni muukin lukee yhtä aikaa. Toisaalta en jaksa keskittyä kovin pitkään samaan asiaan, vaan tarvitsen välillä liikkumista tai muuta puuhastelua. Lukumaratonin voi onneksi säätää omanlaiseksi ja asettaa omia henkilökohtaisia tavoitteita. Nyt minulla oikeastaan oli ajatuksena saada kirja hyvään alkuun, joten tavallaan onnistuin tavoitteessani.


Lue lisää kesälukumaratonista Oksan hyllyltä -blogista.



Mukavaa lukumaratonin jatkoa kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

perjantai 18. elokuuta 2017

Osallistun elokuun lukumaratoniin



Blogistanian kesän 2017 kolmas lukumaraton järjestetään lauantaina 19.8. Aion aloittaa maratonin tänään klo 11.00 ja lopettaa lauantaina klo 11.00. Olen kerännyt niin sanottuun lukupinooni tällä kertaa vain yhden kirjaston kirjan: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Sen lisäksi saatan eksyä lukemaan myös oman hyllyni kirjoja.

Lukumaratonin säännöt:

1. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 18.8. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 20.8, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina 19.8.2017. Yhteensä lukuaikaa on 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
2. Maratonvuorokauden aikana saa pitää haluamansa määrän taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. Myös te innokkaimmat lukijat: muistakaa syödä ja levätä riittävästi!
3. Lukumaratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen.
4. Oman lukumaratonin päätyttyä laske lukemasi sivumäärä ja kuuntelemasi äänikirjatunnit ja -minuutit.
5. Ilmoita tulos omassa blogissasi (jos sinulla sellainen on) ja myös maratonin emäntäblogissa (eli siis täällä, Oksan hyllyltä -blogissa).
6. Emäntäblogissa julkaistaan ennen lukumaratonia erillinen postaus, jonne koontipostaukset ja luettujen sivujen/kuunneltujen määrän voi ilmoittaa.
7. Voit siis osallistua lukumaratonille, vaikkei sinulla olisi omaa blogia.

Lue lisää kesälukumaratonista Oksan hyllyltä -blogista.



Hauskaa lukumaratonia kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

torstai 17. elokuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa / Aino Räsänen: Näkemiin, Helena



"Kaikille heistä oli kotiintulo Junkkeriin helppoa, se oli ihanaa! Vai eikö ollut jokaiselle?"

Räsänen, Aino: Näkemiin, Helena
Kirjasarja: Osa 3  
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Alkuperäinen julkaisu: 1953

Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto

Sivumäärä: 177

Yle on koonnut 101 kirjaa käsittävän Kirjojen Suomi kokonaisuuden. Kirjabloggarit kirjoittavat jokaisesta kirjasta blogipostauksen. Minulle osui arvonnassa Aino Räsäsen Näkemiin, Helena. Harmikseni sain huomata, että kirja on kirjasarjan kolmas osa. Päätin, että minun on tutustuttava ensin kahteen ensimmäiseen voidakseni ymmärtää paremmin kolmannen kirjan sisältöä. Ensimmäinen kirja Soita minulle, Helena tutustuttaa lukijan Helenaan ja hänen nuorena solmimaansa avioliittoon sekä romantisoituun maalaiselämään. Lukeminen oli aikamoista tarpomista lumihangessa, mutta kevättä kohden se sujui yhä jouhevammin. Luin kirjan tosiaan läpi neljän kuukauden aikana. En ole koskaan liiemmin pitänyt vanhoista kotimaisista elokuvista, sillä niissä puhe kuulostaa teennäiseltä ja mies- ja naiskuva on ahdistavan kahlitseva. Toisen kirjan ...ja Helena soittaa juoni vei minut puolestaan täysin mennessään, sillä minua kiinnosti, kuinka Helenan lapset selviytyisivät sodasta. Siirryin nopealla tahdilla itse asiaan eli Näkemiin, Helena kirjaan.

"Seura olikin hienoa: nuorta, älykästä, rohkeata ja kaikesta teennäisyydestä vapaata." (s.157)

Helena ja Jari Junkkerin nuorin tytär Päivi opiskelee lukiossa ja kehittyy nuoreksi naiseksi. Hän on tomera, elämänhaluinen ja vahvasti oman tiensä kulkija. Hän pyrkii suhtautumaan elämään - ja etenkin elämänsä miehiin - modernisti ja kipakasti. Taustalla Arttu ja Elina Junkkeri yrittävät toipua menetetyn lapsen aiheuttamasta tuskasta. Tilanne vaikeutuu entisestään, kun Artun vanha ystävä Marita Larkama astelee kuvaan mukaan.

Luokan tytöt "tanssivat, osasivat viimeiset muotilaulut, söivät jäätelöä baarissa, puhuivat vaatteista ja pojista, kävelivät illalla kauppalan pääkadulla ja katsoivat kaikki hienot ulkolaiset elokuvat. Sen, että ampui jäniksen ainoana lomapäivänä, saattoi tehdä joku Junkkerin tytär kartanossaan, mutta se ei sopinut heidän puitteisiinsa." (s.25)

Helena ja Jari toimivat nuorten elämässä turvallisena taustatukena, mutta myös ristiriitaisten tunteiden aiheuttajana. Nuoriso kaipaa tutkimaan maailmaa omin silmin, kun taas vanhemmat toivoisivat heidän asettuvan aloilleen ja turvaavan suvun tulevaisuuden. Menetetyn nuoruuden, opiskelujen ja matkustelun kaipaus kaihertaa Artun ja Elinan avioliittoa, jonka he alkujaan kuvittelivat auvoisaksi, mutta joka osoittautuikin monimutkaiseksi. Haaveilu tarttuu myös Päiviin, joka kasvaa kohti outoa ja kiehtovaa aikuisuutta ja jättää taakseen lapsuusaikoja sävyttävän varmuuden ja turvallisuuden. Päivi suhtautuu kaikkeen varoen, sillä aikuisuus on yhtä aikaa sekä pelottavaa että viehättävää. Kaipauksen käydessä liian suureksi nuorten on tehtävä päätöksiä siitä, kuka heistä lähtee ja kuka jää.

"Päivi teki kokoniijauksia, puoliniijauksia, kumarruksia ja päännyökkäyksiä riippuen tervehdittävän iästä ja arvosta." (s.58)

Kirjasarja on selvästi suunnattu oman aikansa, sodan jälkeisille ihmisille, jotka saivat unelmoida nuoruudesta, romanttisesta maalaiselämästä ja moninaisista suhdekiemuroista. Kirja kuvaa myös muuttuvaista nais- ja mieskuvaa, yhteisöllisyyttä hyvässä ja pahassa sekä säädyn mukaista käyttäytymistä. Minua hymähdytti esimerkiksi maininta herrojen huoneesta, jossa näennäisesti naisilta salassa esimerkiksi juodaan alkoholia. Mielenkiintoinen huomio oli erään veijarin näkemys, että miehen tehtävä on tehdä naisesta nainen, sillä muuten hän on vain koulutyttö ja villi varsa. Tyttöjä on myös sopivaa väheksyä. Ominaisuuksia kuvaillessa unohdetaan yksilölliset eroavaisuudet ja tehdään sukupuoleen viittaavia yleistyksiä. Kirjassa esimerkiksi mainitaan, kuinka joku on miesmäisen perusteellinen tai tyttömäisesti oikutteleva. Naisilla on naisellista viekkautta, ja miehet omaavat miehisen etevämmyyden. Toisaalta kuvataan, kuinka Arttu on sitä mieltä, että Elina on liian kiltti, säyseä ja alistuvainen, jolloin naiselta ilmeisesti toivotaan modernimpia luonteenpiirteitä.

"Miehet olivat keittäneet kahvit ihan omasta aloitteestaan. Artulla oli jopa esiliinakin edessään. Martti oli vallan ylpeä kertoessaan navetasta palaaville, että oli vaihtanut vauvan kuiviin. Sitä ei olisi uskonut, ellei Eero olisi todistanut niin olevan." (s.127-128)

Olen iloinen, että tutustuin tähän kirjasarjaan, sillä koen saaneeni annoksen yleissivistystä liittyen vanhoihin kotimaisiin kartanoromaaneihin. Sanonko minäkin nyt sitten Näkemiin, Helena? Ehei! Haluan toki tietää, mitä suvulle seuraavaksi tapahtuu!

Tutustu myös:

Tv-ohjelmat: Areena
Nettisivu: Kirjojen Suomi
Facebook: Yle Kirjojen Suomi
Tunniste: #kirjojensuomi
Kotimaiset kirjablogit



Olen mukana:

100 suomalaista kirjaa: 28/100

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ensimmäisiä asioita



Bongasin Elämä on ihanaa -blogista haasteen, jossa muistellaan erilaisia elämän ensimmäisiä asioita.

Ensimmäinen nukkeni on Ninni. Hän on ainakin tärkeä, jos ei ihan ensimmäinen. Ninni on pieni ja hänellä on silmät kiinni. Hänellä ei ole hiuksia paitsi ehkä aaltoilevaa kuviota nukenihossa. Ninnillä on nätti sininen mekko ja valkeaa pehmustetta keskivartalossa.

Ensimmäinen lahjoitukseni on nuorena WWF:lle myyntityöllä keräämäni rahat uhanalaisten eläinten auttamiseksi. Pidin etenkin lapsena paljon eläimistä. Se, kuinka paljon enemmän yritykset hyötyivät rahoista kuin eläimet, onkin sitten toinen asia.

Ensimmäinen kirjani, jota osasin lukea on Aapinen. Luin paljon sekä oman hyllyn että kirjaston kirjoja.

Ensimmäinen spagaattini jäi puolitiehen, sillä minusta ei tullut voimistelijaa. Harrastin muuta urheilua.

Ensimmäinen virheeni ei muistu mieleeni, joten voi olettaa, että tein lapsena tavanomaisia pieniä virheitä, joista tuli opittua, mutta jotka eivät jääneet kummittelemaan mieleen.

Ensimmäinen roolini on luultavasti ollut esikoulun tai ensimmäisen luokan näytelmissä. Myöhemmin pääsin esiintymään aavistuksen isommissa rooleissa näytelmäharrastuksen myötä.

Ensimmäinen lääkärikirjani, jota pääsin tutkimaan oli kodin yleinen opas, jossa oli havainnollisia piirroskuvia vauvan kehityksestä masussa. Seurasin tarkkaavaisen touhukkaana pikkusisaruksen kasvua.



Ensimmäinen ulkomaanmatkani on joko risteily Tukholmaan tai pakettimatka Kanariansaarille.

Ensimmäinen äänilevyni on hämärän peitossa. Tykkäsin kuunnella pop-musiikkia ja klassista musiikkia.

Ensimmäinen lentoni on aiemmin mainitsemalleni Kanariansaarille joskus kolmevuotiaana.

Ensimmäinen kirjeenvaihtotoverini on luultavasti eräs samanikäinen tyttö, jonka löysin kirjeenvaihtoilmoituksen avulla. Myöhemmin kirjoittelin myös ulkomaalaisille kirjekavereille, joiden osoitteita jaettiin koulun välityksellä.

Ensimmäinen työpaikkani on toimiminen seurakunnan kerhonohjaajana rippikoulun jälkeen.

Ensimmäinen ihastukseni on alle kouluikäisenä naapurin poika, jonka kanssa tomerasti totesin meneväni naimisiin.

Ensimmäinen kannanottoni on varmaankin jokin puhe, joka on koulussa pakotettu pitämään.

Ensimmäinen paitapukuni on jäänyt vielä ostamatta.

Ensimmäinen asuntoni on jäänyt myös vielä ostamatta.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kate Atkinson: Elämä elämältä



"Osa tulevaisuudesta oli myös jo takana."

Atkinson, Kate: Elämä elämältä
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Life after life
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 595


Ursula Todd syntyy englantilaiseen perheeseen 1900-luvun alussa. Elämä sujuu rauhalliseen keskiluokkaiseen tyyliin, kunnes sodat vavisuttavat maailman järjestystä ja kaikki joutuvat työskentelemään oman isänmaan puolesta. Ursulakin tekee osansa ja jää kunnioitettavan uran jälkeen eläkkeelle. Toisaalta voisi käydä niin, että Ursula kuolee synnytyksessä tai että hän hukkuu viisivuotiaana mereen. Voisi myös olettaa, että hän muuttaa asumaan Lontooseen ja auttaa siellä hädänalaisia. Toisaalta Ursula saattaisi päättää lähteä Eurooppaan ja jäädä sinne asumaan. Voisi myös olla mahdollista, että hän muuttaisi Saksaan, ystävystyisi Hitlerin lähipiirin kanssa ja pääsisi salamurhaamaan diktaattorin.
  
"Voisiko hän tosiaan palata takaisin ja aloittaa alusta? Vai oliko kaikki vain hänen päässään, niin kuin hänen kuulemma piti ajatella? Ja entä jos olikin - eikö sekin, mikä oli hänen päässään, ollut myös totta? Mitä jos ei ollut olemassa mitään todistettavissa olevaa todellisuutta? Mitä jos ei ollut mitään oman mielen ulkopuolella?" (s.235)

Kirja kuvaa 1900-luvun alun englantilaisen perheen arkea maailmassa, jossa pidetään kiinni sukupuolisidonnaisista käytössäännöistä ja eri ammattien välisestä hierarkiasta. Ihmisten keskuudessa herää entistä suvaitsemattomampia ajatuksia eri uskontoja kohtaan. Toisaalta lapsia kohdellaan eri tavalla, sillä heitä ei enää laiteta pois silmistä lastenkamariin, vaan heidät otetaan mukaan perheen elämään. Kirjan juoni kulkee edestakaisin. Tapahtumat alkavat aina välillä tavallaan alusta tai keskikohdasta, joissa henkilö on mahdollisesti tehnyt elämänsä kannalta toisenlaisen valinnan. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa ratkaisevasti joko omaan tai muiden ihmisten kohtaloon.


"´Mitä jos saisi mahdollisuuden yrittää uudelleen ja uudelleen´, Teddy aprikoi, ´kunnes viimein onnistuisi? Eikö se olisikin hienoa?´ ´Minä luulen, että se olisi uuvuttavaa.´" (s.507)

"´Aika on kehä´, Ursula sanoi tohtori Kelletille. ´Se on kuin... palimpsesti.´ ´Voi sentään´, tohtori Kellet sanoi. ´Kuulostaapa rasittavalta.´ ´Ja muistot ovat toisinaan tulevaisuudessa.´ (s.573)

Ursula sai kirjan alusta alkaen sympatiani puolelleen, sillä hän on hauskan tomera tapaus, mutta myös eriskummallisen onnettomuusaltis. Hänellä tuntuu olevan vaikeuksia kaikessa, mihin hän ryhtyy. Hän ei oikein osaa lukea eikä kirjoittaa saati tehdä käsitöitä. Ursulan äiti Sylvie saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Hän suhtautuu elämään ja Ursulaan kylmästi. Hän ei auta tytärtään tämän hädän hetkellä ja laittaa muutenkin naisiin kohdistuvat pahat teot naisten omaksi syyksi. Hän ei myös tue Ursulan halua opiskella, vaan hänen mielestään naisen tehtävä on olla vaimo ja äiti. Sylvie vaikuttaa turtuneelta elämään. Pidin kirjasta erittäin paljon, sillä minusta oli suunnattoman mielenkiintoista lukea erilaisia versioita Ursulan elämästä. Sain jännittää hänen ja muiden ihmisten kohtalon puolesta.

"Kaikki lapset kävivät uimahallissa kaupungissa ja ottivat oppitunteja entiseltä buurisodan majurilta, joka äyski heille käskyjä, kunnes heitä pelotti niin, etteivät he uskaltaneet upota." (s.111)

Kirjan tunnelma on haikea, synkkä ja vaikuttavan pohdiskeleva pienine ilonpilkahduksineen. Päällimmäisenä jää mieleen elämän sattumanvaraisuuden hyväksyminen. Elämä täytyy ottaa vastaan sellaisena kuin se on.

"Ota vastaan kaikki, mitä tapahtuu, yhtä lailla hyvä ja paha. Kuolemakin on kai vain yksi asia, joka pitää ottaa vastaan." (s.535)


Helmet lukuhaaste 2017: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Vuoden 2013 Costa-kirjallisuuspalkinnon voittaja

lauantai 5. elokuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja kaksi: Lähtölaskenta



"Sinä olet tulevaisuus!"

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja kaksi: Lähtölaskenta
Kirjasarja: Kepler62, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2015

Alkuperäinen nimi: Kepler62 - Nedtelling
Mistä maasta: Suomi, Norja

Suomentanut: Outi Menna
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 157


Asekaupalla rikastuneen suvun tytär Marie Vallvik on palkannut nörttejä pelaamaan Kepler62 peliä puolestaan. Hän haaveilee pääsevänsä paikkaan, jossa rahalla ei olisi mitään merkitystä. Hänellä on kaikki maailman valta ja tavarat, mutta ei yhtään ystävää. Marie saa Kepler62 pelin lopusta koordinaatit ja lentää yksityislentokoneella Yhdysvaltoihin, jossa sijaitsee mystinen paikka nimeltään Area 51. Siellä hän tutustuu muihin lapsiin, harjoittelee ampumista ja selvittää avaruuden salaisuuksia.

"Kukaan ei jää kaipaamaan minua, saan ehkä kokonaan uuden elämän. Paikassa, jossa raha ei merkitse mitään. Jossa ihmiset eivät häivy luotani heti kun lakkaan maksamasta. Saan aloittaa kaiken alusta, olla vain oma itseni." (s.39)

Kirjan maailma synkkenee edelleen. Maapallo elää enää hiuskarvan varassa. Lasten elämä on kaikella tavalla epäreilua - olivat he sitten köyhiä tai rikkaita. He kokevat aikuiset pelottavina, etäisinä ja salailevina. Aikuisiin tai tulevaisuuteen on vaikea luottaa. Toisaalta lapsilla ei ole muuta vaihtoehtoa, vaikka he tuntevatkin tulevansa johdatelluiksi. Pidän yhä enemmän kirjan kuvituksesta ja tarinan kekseliäisyydestä. En malta odottaa, että pääsen lukemaan myös seuraavat osat ja selvittämään, miten lapsille oikein lopulta käy.

"Meitä on liian paljon, sääolosuhteet ovat liian huonot, ihmiset ovat sotineet liikaa, bakteerit ovat liian vastustuskykyisiä. Tunnelma ei niin sanotusti ole huipussaan." (s.18)

"Maapallo on matkalla kohti tuhoa. Ei ole mitään syytä optimismiin." (s.44)


100 suomalaista kirjaa: 27/100

torstai 3. elokuuta 2017

Aino Kallas: Sudenmorsian



"Hän oli ihmismuotonsa sudenhahmoon vaihtanut"

Kallas, Aino: Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina
Julkaistu: 2007
Alkuperäinen julkaisu: 1928
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 96


Hiidenmaalla vilisee susia, joiden ajojahtiin metsävahti Priidik ja hänen vaimonsa Aalokin osallistuvat. Kylän väki on huolissaan eläintensä puolesta, sillä sudet ovat hyvin ovelia nappaamaan niitä. Sudet ovat niin viekkaita, että ottavat mukaansa toisinaan myös ihmisiä - eivät syödäkseen, vaan liittääkseen heidät laumaansa. Tämä kylän väen mukaan paholaisesta lähtöisin oleva kirous lankeaa myös Aalon kannettavaksi. Hän alkaa elää uutta salattua elämää öisin ja esittää päivisin kunniallista kristittyä, kunnes totuus paljastuu ja koko kylän väki ryhtyy vainoamaan naista.

"Yksi kadotettu ihmislapsi susien seassa viipyi, metsänpetojen kanssa kanssakäymistä pitäen, ja näin kristityn velvoitukset sekä armo-osallisuuden unhoittaen." (s.62)

Aalo on ajatuksiltaan erilainen kuin muut eikä hän oikein sovi kyläyhteisön muottiin. Hänen tapansa hoitaa eläimiäkin on erilainen. Valitettavasti kyläläiset eivät suvaitse erilaisuutta, vaan vaativat kaikilta samankaltaisia, uskontoon pohjautuvia tapoja. He tarkkailevat kiivaasti toisiaan, jotta kukaan ei poikkea hitustakaan polulta. Kyseiset yksilöt poltetaan roviolla noitina. Kuolema korjaa myös monia viattomia, sillä paholaisen pelko on suurempi kuin armon osoittaminen lähimmäiselle. Poikkeavat teot merkitsevät enemmän kuin ihminen niiden takana.

"´Päivät ovat päivän askarrusta, mutta yöt yön lepoa varten. Ethän ennen ole öisin metsiä käynyt?´ Vaan koska Aalo hänen vierellensä vuoteelle heittyi, niin hän yhä väkevämmin tunsi metsän ja suon hajun hänen hiuksissansa, niinkuin olisi villi metsänpeto hänen vierellänsä maannut, eikä yksi nuori vaimonpuoli." (s.53-54)

Minusta tuntui aluksi erikoiselta lukea Kallaksen kirjoittamaa vanhahtavaa tekstiä. Onneksi pääsin pian rytmiin ja lukaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Eräässä kohdassa Priidik kuulustelee vaimoaan siitä, missä hän oikein on juoksennellut yöllä. Pysähdyin pohtimaan, että se muistuttaa jollain tavalla Punahilkka satua. Kirjan lopussa jäin miettimään, mikä kirjan sanoma oikein on. Mieleeni nousi päällimmäisenä erilaisuus ja yleisesti hyväksytyistä tavoista poikkeaminen. Selkeästi Aalo kaipaa olla muutakin kuin vaimo ja äiti. Hän haluaisi myös olla seksuaalisesti vapaampi. Hän ei voi mitään erilaisuudelleen, vaan hänen on pakko toimia luontonsa mukaan.

"Mutta vaikka hän näin kauvan aikaa pelvon ja halun vaiheilla viipyi, niin hän kuitenkin kypsyi kaipauksensa tulessa, niinkuin laiho helteessä sitä tiimaa varten, kuin tuleva oli." (s.28)


Helmet lukuhaaste 2017: 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

100 suomalaista kirjaa: 26/100

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Darren Shan: Vampyyrin oppipoika



"Mitä pahaa hän muka meille voisi tehdä?"

Shan, Darren: Vampyyrin oppipoika
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2008, 3.painos
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: The Vampire´s Assistant

Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 125


Puolivampyyri Darren Shan liittyy oppi-isänsä vampyyri Crepsleyn kanssa friikkisirkukseen, sillä elämä tavallisten ihmisten parissa on heille oikeastaan mahdotonta. Darren muistelee kuolemansa lavastamista ja suree perheensä ja ystäviensä menetystä. Hän ei halua menettää kaiken lisäksi myös ihmisyyttään ja kieltäytyy juomasta ihmisten verta, vaikka tietääkin, että se väistämättä johtaa hänen kuolemaansa. Puolivampyyrin elämään sopeutumista helpottaa uudet tuttavat käärmepoika Evra Von, sirkuksen matkaan haikaileva Sam sekä luontoaktivisti J.V., joiden kanssa Darrenilla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kunnes meno käy jälleen kerran liiankin vaaralliseksi.

"´En minä voi´, sanoin. ´Älä ole typerä´, Crepsley ärähti. ´Olet jänistänyt jo kahdesti. Sinun on aika juoda.´ ´En voi!´ minä parahdin. ´Olet juonut eläinten verta´, hän sanoi. ´Se on eri asia. Tämä on ihminen.´" (s.15)

Pidin tästä kirjasta vielä enemmän kuin edellisestä, sillä siinä riitti toimintaa ja hurjia sattumuksia. Selkäpiitä karmivaa oli etenkin puhumaton, hupullisia sinisiä viittoja käyttävä pikkuväki, joka syö kaikkea lähietäisyydelle sattuvaa lihaa. Kammottava oli myös pikkuväen isäntä, herra Talo, joka huhujen mukaan syö vauvoja suihinsa. Minusta oli mielenkiintoista seurata Darrenin kasvutarinaa, sillä hän joutui kokemaan aikamoisen elämänmuutoksen ja näkemään yksi toistaan karmivampia tapahtumia. Oli surullista lukea, kuinka hän koki joutuneensa täysin ulos ihmisten maailmasta ja pohti jopa kuolemista ihmisyytensä säilyttääkseen.

Kauhukirjat eivät oikeastaan ole minua varten, sillä minulla on liian vilkas mielikuvitus ja koska kirjoissa ei yleensä ole mitään järkevää juonta, vaan pelkästään kauhutekojen kuvailua, mutta muun muassa lapsille suunnattu kauhu on osoittautunut ihan sopivaksi luettavaksi.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Helmet lukuhaaste 38/50

Heinäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen viisi kirjaa.



Heinäkuussa innostuin lukemaan lasten- ja nuortenkirjoja. Toisaalta luen niitä muutenkin aika paljon. Huomasin, että enää en voi niin helposti ujuttaa lukemiani kirjoja haasteeseen, vaan tästä lähtien joudun miettimään lukemisiani. Lukuhaaste on erittäin hyvässä vauhdissa, sillä minulla on jäljellä olevien viiden kuukauden aikana enää kaksitoista kirjaa luettavana.


Heinäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Anne Leinonen: Kirjanoita

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Darren Shan: Friikkisirkus

41. Kirjan kannessa on eläin
Mila Teräs: Noitapeili

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Blake Crouch: Pimeää ainetta


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia V-Ö



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste päättyy viimeisiin aakkosiin.

Tässä omat kesäaakkoseni:

V = Vampyyrit

Vampyyrit ovat mielestäni kauhuolennoista mielenkiintoisimpia. Lapsena luin Pikku Vampyyri -kirjoja, ja viime vuonna kävin katsomassa Vampyyrien tanssi nimisen näytelmän. Minun pitäisi tutustua niin sanottuihin alkuperäisiin tarinoihin kuten Bram Stokerin Draculaan.

X = 10

Yksi lempikirjoistani on Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa, toiselta nimeltään Eikä yksikään pelastunut. Se on mystinen, kiehtova ja jännittävä suljetun paikan arvoitus.

Y = Youtube

Katselen harvoin kirjoihin liittyviä videoita. Pidän enemmän blogipostausten lukemisesta, sillä niitä pystyy silmäilemään paremmin.



Å = Åbo

Olen käynyt Turussa viimeksi muutama vuosi sitten. Ensimmäisenä tulee mieleen Turun linna, sillä rakastan erilaisia linnoja, kartanoita ja palatseja. Minusta on mielenkiintoista lukea niihin sijoittuvia tarinoita.

Ä = Äänikirjat

Lapsena pidin kirjojen lukemisen lisäksi äänikirjojen kuuntelemisesta. Aikuisena olen kuunnellut niitä matkustaessani, sillä en oikein voi lukea kirjoja liikkuvissa kulkuvälineissä.

Ö = Österreich

Saksan ohella Itävalta on yksi lempimaani matkustaa. Siellä on kauniita maisemia ja upeita nähtävyyksiä. Minua kiehtovat etenkin historialliset tapahtumat sekä vuoristomaisemat.