torstai 17. elokuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa / Aino Räsänen: Näkemiin, Helena



"Kaikille heistä oli kotiintulo Junkkeriin helppoa, se oli ihanaa! Vai eikö ollut jokaiselle?"

Räsänen, Aino: Näkemiin, Helena
Kirjasarja: Osa 3  
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Alkuperäinen julkaisu: 1953

Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto

Sivumäärä: 177

Yle on koonnut 101 kirjaa käsittävän Kirjojen Suomi kokonaisuuden. Kirjabloggarit kirjoittavat jokaisesta kirjasta blogipostauksen. Minulle osui arvonnassa Aino Räsäsen Näkemiin, Helena. Harmikseni sain huomata, että kirja on kirjasarjan kolmas osa. Päätin, että minun on tutustuttava ensin kahteen ensimmäiseen voidakseni ymmärtää paremmin kolmannen kirjan sisältöä. Ensimmäinen kirja Soita minulle, Helena tutustuttaa lukijan Helenaan ja hänen nuorena solmimaansa avioliittoon sekä romantisoituun maalaiselämään. Lukeminen oli aikamoista tarpomista lumihangessa, mutta kevättä kohden se sujui yhä jouhevammin. Luin kirjan tosiaan läpi neljän kuukauden aikana. En ole koskaan liiemmin pitänyt vanhoista kotimaisista elokuvista, sillä niissä puhe kuulostaa teennäiseltä ja mies- ja naiskuva on ahdistavan kahlitseva. Toisen kirjan ...ja Helena soittaa juoni vei minut puolestaan täysin mennessään, sillä minua kiinnosti, kuinka Helenan lapset selviytyisivät sodasta. Siirryin nopealla tahdilla itse asiaan eli Näkemiin, Helena kirjaan.

"Seura olikin hienoa: nuorta, älykästä, rohkeata ja kaikesta teennäisyydestä vapaata." (s.157)

Helena ja Jari Junkkerin nuorin tytär Päivi opiskelee lukiossa ja kehittyy nuoreksi naiseksi. Hän on tomera, elämänhaluinen ja vahvasti oman tiensä kulkija. Hän pyrkii suhtautumaan elämään - ja etenkin elämänsä miehiin - modernisti ja kipakasti. Taustalla Arttu ja Elina Junkkeri yrittävät toipua menetetyn lapsen aiheuttamasta tuskasta. Tilanne vaikeutuu entisestään, kun Artun vanha ystävä Marita Larkama astelee kuvaan mukaan.

Luokan tytöt "tanssivat, osasivat viimeiset muotilaulut, söivät jäätelöä baarissa, puhuivat vaatteista ja pojista, kävelivät illalla kauppalan pääkadulla ja katsoivat kaikki hienot ulkolaiset elokuvat. Sen, että ampui jäniksen ainoana lomapäivänä, saattoi tehdä joku Junkkerin tytär kartanossaan, mutta se ei sopinut heidän puitteisiinsa." (s.25)

Helena ja Jari toimivat nuorten elämässä turvallisena taustatukena, mutta myös ristiriitaisten tunteiden aiheuttajana. Nuoriso kaipaa tutkimaan maailmaa omin silmin, kun taas vanhemmat toivoisivat heidän asettuvan aloilleen ja turvaavan suvun tulevaisuuden. Menetetyn nuoruuden, opiskelujen ja matkustelun kaipaus kaihertaa Artun ja Elinan avioliittoa, jonka he alkujaan kuvittelivat auvoisaksi, mutta joka osoittautuikin monimutkaiseksi. Haaveilu tarttuu myös Päiviin, joka kasvaa kohti outoa ja kiehtovaa aikuisuutta ja jättää taakseen lapsuusaikoja sävyttävän varmuuden ja turvallisuuden. Päivi suhtautuu kaikkeen varoen, sillä aikuisuus on yhtä aikaa sekä pelottavaa että viehättävää. Kaipauksen käydessä liian suureksi nuorten on tehtävä päätöksiä siitä, kuka heistä lähtee ja kuka jää.

"Päivi teki kokoniijauksia, puoliniijauksia, kumarruksia ja päännyökkäyksiä riippuen tervehdittävän iästä ja arvosta." (s.58)

Kirjasarja on selvästi suunnattu oman aikansa, sodan jälkeisille ihmisille, jotka saivat unelmoida nuoruudesta, romanttisesta maalaiselämästä ja moninaisista suhdekiemuroista. Kirja kuvaa myös muuttuvaista nais- ja mieskuvaa, yhteisöllisyyttä hyvässä ja pahassa sekä säädyn mukaista käyttäytymistä. Minua hymähdytti esimerkiksi maininta herrojen huoneesta, jossa näennäisesti naisilta salassa esimerkiksi juodaan alkoholia. Mielenkiintoinen huomio oli erään veijarin näkemys, että miehen tehtävä on tehdä naisesta nainen, sillä muuten hän on vain koulutyttö ja villi varsa. Tyttöjä on myös sopivaa väheksyä. Ominaisuuksia kuvaillessa unohdetaan yksilölliset eroavaisuudet ja tehdään sukupuoleen viittaavia yleistyksiä. Kirjassa esimerkiksi mainitaan, kuinka joku on miesmäisen perusteellinen tai tyttömäisesti oikutteleva. Naisilla on naisellista viekkautta, ja miehet omaavat miehisen etevämmyyden. Toisaalta kuvataan, kuinka Arttu on sitä mieltä, että Elina on liian kiltti, säyseä ja alistuvainen, jolloin naiselta ilmeisesti toivotaan modernimpia luonteenpiirteitä.

"Miehet olivat keittäneet kahvit ihan omasta aloitteestaan. Artulla oli jopa esiliinakin edessään. Martti oli vallan ylpeä kertoessaan navetasta palaaville, että oli vaihtanut vauvan kuiviin. Sitä ei olisi uskonut, ellei Eero olisi todistanut niin olevan." (s.127-128)

Olen iloinen, että tutustuin tähän kirjasarjaan, sillä koen saaneeni annoksen yleissivistystä liittyen vanhoihin kotimaisiin kartanoromaaneihin. Sanonko minäkin nyt sitten Näkemiin, Helena? Ehei! Haluan toki tietää, mitä suvulle seuraavaksi tapahtuu!

Tutustu myös:

Tv-ohjelmat: Areena
Nettisivu: Kirjojen Suomi
Facebook: Yle Kirjojen Suomi
Tunniste: #kirjojensuomi
Kotimaiset kirjablogit



Olen mukana:

100 suomalaista kirjaa: 28/100

24 kommenttia:

  1. Voi ihana postaus kirjasta <3
    Äidilläni oli tämä kirjasarja kirjahyllyssään ja vieläkin harmittaa, kun äidin kuoleman jälkeen velipojat tyhjensivät kotitalon ja kirjahyllyn kirjat varmaan menivät kaatopaikalle. Nämä kirjat olisivat ihania meidän saaressa, sillä talo on rakennettu 30-luvulla. Siellä pääsisi kunnolla kirjojen tunnelmaan. Luultavasti olen katsonut elokuvat pienenä, sillä äiti rakasti myös kartanoromantiikkaelokuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla <3
      Ihania muistoja! Paitsi se, että kirjat hävisivät. Minusta tuntuu siltä, että meilläkin on joskus ollut joku näistä kirjoista.

      Poista
  2. Minä olen katsonut osan näiden romaanien pohjalta tehdyistä elokuvista (myönnetään, vanhat suomi-filmit ovat yksi heikkouksistani). Sain vasta elokuvien katsomisen jälkeen tietää, että ne perustuvat kirjoihin, ja ne kiinnostavat minua jonkin verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella, jos tämän tyyliset kirjat kiinnostavat! Itse en ole nähnyt Helena elokuvia. En ole katsonut varmaan yhtäkään vanhaa kotimaista elokuvaa kokonaan. Ei vain ole minun juttuni :)

      Poista
  3. Tämän projektin myötä on kyllä noussut hurja määrä kirjallisuutta omallekin lukulistalle, eniten sellaisilta aikakausilta, joita en muuten ehkä olisi osannut huomioidakaan. :) Kirjoitat tästä hyvin, kirjasarja kuulostaa mielenkiintoiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjalistasta on tosiaan hyötyä kotimaista lukemista etsiessä. Mukava kuulla, että sain kirjasarjan kuulostamaan mielenkiintoiselta :)

      Poista
  4. Mulla menee hassusti kausittain tuo vanhojen suomileffojen kestokyky, nyt en ole muutamaan vuoteen voinut sietää niitä, pitää heti kääntää kanavaa. Sitä ennen katsottiin niitä miehen kanssa urakalla.

    Olen lukenut ensimmäisen näistä Helena-sarjan kirjoista pari kesää sitten. Vähän se tökki vaikka odotinkin sen olevan samaan tapaan vanhahtavaa ja ihanan pateettista. Ehkä olisi pitänyt vaan jatkaa seuraavaan osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen osa oli minusta paljon parempi. Kannattaa lukea, jos tulee taas "suomileffa kausi" :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen tuulahdus 50-luvulta. Onneksi naiskuvan suhteen on menty eteenpäin, vaikka ennakkoluuloja ilmenee vieläkin.

    VastaaPoista
  6. Tää 101 kirjaa -sarja on kyllä mainio ja tästä saa tosi paljon lukuvinkkejä! Kuten joskus aiemmin kommentoin, rakastan vanhoja Suomi-Filmejä, joten pitää varmaan tutustua tähänkin sarjaan, joko kirjojen tai elokuvien muodossa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan siltä, että Helena kirjat tai elokuvat ovat juuri sinua varten :)

      Poista
  7. Kiitos tästä! Luin kesällä Soita minulle Helenan ja se meni aika mukavasti, mutta seuraava osa ei lähtenytkään yhtään vetämään. Luulen, että tarvitsen joutilaan ja rentoutuneen lomaympäristön, että jaksan antautua Räsäsen kerronnalle. Mutta minuakin kiinnostaa seurata Junkkerin suvun vaiheita ja esittämäsi yhteiskunnalliset pohdinnatkin ovat kiinnostavia. Ehkä palaan Junkkeriin taas ensi kesänä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen suunnitellut, että lukisin neljännen osan syksyn aikana. Ajattelin, että nyt kun on tarinan lukemisen kerran aloittanut niin sitä voisi ihan hyvin jatkaa :)

      Poista
  8. Sarjan ensimmäisen osan olen lukenut opiskeluaikoina ja muistan jopa nauttineeni siitä. Miksei tätä voisi lukea lisääkin, sillä ajankuva kuulostaa tarkalta ja siksi kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea lisää, jos kirja tuntui jo aiemmin mieleiseltä :)

      Poista
  9. Tämä kirja kuulostaa siltä, että on syystäkin Ylen listalla – eikös tärkein kriteeri ollutkin, että kirjat kertovat jotain olennaista julkaisuajastaan. Minulle tämäntyyppinen kirjallisuus on vierasta, mutta ei pidä sanoa ei koskaan. Ehkä joskus tutustun minäkin tähän kartanoromantiikkaan. Ainakin tällainen kirja voisi tarjota kunnollista pakoa nykyhetken ahdistuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli hyvä valinta kuvaamaan omaa aikaansa!

      Poista
  10. Olen kuullut tästä sarjasta, mutten ole lukenut yhtään osaa. Kartanoromaaneista kyllä pidin kovastikin nuorempana, mutta etsin silloin luettavani ulkomaisista sarjoista. Niissä taisi olla enemmän romantiikkaa minun makuuni. :) Nyt aikuisena tämä Helena-sarja saattaisi olla jo parempi. Ja tosiaan varmasti hyvää luettavaa jo yleissivistyksen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, jos kiinnostaa, vaikka juuri sen yleissivistyksen vuoksi :)

      Poista
  11. Hauskaa että löysit projektin kautta kokonaisen kirjasarjan. En ole yhtään näistä lukenut, mutta voisin vaikka vannoa että olen jonkun leffoista nähnyt. Lapsena tuli katsottua noita vanhoja Suomi-filmejä. Brittiläisestä kartanoromantiikasta pidän, ehkä voisi joskus kokeilla kotimaistakin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi-filmeihin on tosiaan pakostakin törmännyt, koska ne pyörivät jatkuvasti televisiossa :) Kannattaa kokeilla, jos kartanoromantiikka kiinnostaa.

      Poista
  12. Hienoa, että joku muukin on tämän lukenut! Minä ilmoittauduin bloggarien edustajaksi radiokeskusteluun viihdekirjallisuudesta ja ennakkotehtävänä oli lukea Näkemiin Helena. Tunnustan, että en tiennyt Helena-sarjasta mitään ja luulin Soita minulle Helena -nimenkin viittaavan puhelimella soittamiseen. En lukenut aiempia osia, mutta katsoin nuoren tyttäreni kanssa Näkemiin Helena -leffan Yle Areenasta. Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta ei tuonut paljoa lisää, kun olen oman osani Suomi-filmejä katsonut. Mielenkiintoista oli tyttäreni lausunto, että saman ajan amerikkalaisissa elokuvissa miehen sai aina se naisellinen nainen, ei Päivin kaltainen tomboy.
    Mahdoitko kuunnella radiokeskustelumme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on yhdistänyt soittamisen puhelimeen :) Hyvä huomio tyttäreltäsi. Minusta on ollut mielenkiintoista tutustua ajankuvaan sekä naisten ja miesten roolin kuvaukseen.

      Olen elänyt näiden kirjojen kanssa ihan omassa kuplassani, joten en ole kuullut radiokeskusteluanne. Onko se vielä kuunneltavissa?

      Poista

Kiitos kommentista!