sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mitkä kirjat ovat jääneet mieleen?

Ikuinen lukutoukka -blogin Niina listasi viisi erilaista kirjaa, jotka hän muistaa vielä tänäkin päivänä. Inspiroiduin kokoamaan oman listani.

Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa / Eikä yksikään pelastunut



Tämä on varmasti paras suljetun paikan arvoitus, minkä tiedän. Se on kutkuttavan jännittävä. Kirja kestää useamman lukukerran - ainakin minulla. Siinä toisilleen entuudestaan tuntemattomat henkilöt asettuvat lomailemaan saarella sijaitsevaan kartanoon. Ruokasalin pöydälle on aseteltu kymmenen merkillistä patsasta ja seinällä komeilee vielä merkillisempi runo, joka alkaa käydä karmivalla tavalla toteen.

Suzanne Collins: Nälkäpeli trilogia



Olen tykästynyt dystopiaan. Minua kiehtovat eri tarinat siitä, mitä voisi tapahtua niin sanotussa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Mielestäni aihealueen parhaimmistoa ovat Nälkäpeli trilogian kirjat, joiden maailma on yhtä aikaa äärimmäisen kieroutunut mutta täynnä valoisaa toivoa. Hahmot ovat eläviä ja samaistuttavia. Heidän kanssaan jännittää ja suree. Kirjat kertovat maasta, joka on jakautunut eri vyöhykkeisiin. Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan arvonnalla tyttö ja poika, jotka joutuvat osallistumaan nälkäpeliin, jossa lapset ja nuoret joutuvat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi jää jäljelle.

Robert Jordan: Ajan Pyörä kirjasarja



Vaarojen taival on ensimmäinen eeppinen fantasiakirja, johon olen tutustunut. Kirjasarja on minulle nostalginen, taianomainen, jännittävä ja monipuolinen. Se kertoo maailmasta, jossa vallitsee syklinen aikakäsitys. Tarujen sankarit taistelevat pahuutta vastaan ja syntyvät aina uudestaan, kun pahuus alkaa jälleen nousta valtaan. Pienen ja idyllisen kylän nuorukaiset Rand, Mat ja Perrin joutuvat pakenemaan yön selkään Egwene ja Nynaeve kannoillaan, sillä heitä jahtaavat pimeyden olennot, jotka yrittävät surmata heidät ennen kuin he ehtisivät oppia, mitä heistä on määrä jonain päivänä tulla. Alkaa pitkääkin pidempi matka halki eri maiden, ihmeellisiä kansoja, kuninkaallisia ja taruolentoja tavaten. Voimallisimpia heistä ovat kanavoimaan, eli niin sanotusti taikomaan, kykenevät Aes Sedaiksi kutsutut naiset. Olen edelleen lumoutunut!

Sirpa Tabet: Punainen metsä



Pidän kirjoista, joissa matkustetaan ajassa. Tässä kirjassa Anna joutuu yhtäkkiä menneisyyteen toisen naisen ruumiiseen ja yrittää selviytyä arkielämästä jäämättä kiinni. Se on vaikeaa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka entisaikoina tehtiin taloustöitä alkeellisissa olosuhteissa. Lisähaasteena mukaan astuu myös sulhanen, jonka kanssa hänen tulisi mennä naimisiin.

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna



Naiset kuvataan usein kärsijöinä ja uhrautujina sekä kohtaloonsa alistuneina. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia ja kotia surullisina ja onnettomina. He kokevat miestensä hoivaamisen epämiellyttävänä ja kohtaavat paljon väkivaltaa. Olen pohtinut, onko naisten todellisuus tosiaan ollut niin ankea ja suppea. Paavi Johanna kirjassa pohditaan tarinan muodossa, onko ollut mahdollista, että joskus maailmassa on ollut naispuolinen paavi. Mielenkiintoista vaihtelua lukea naisesta, joka on uhrautujan sijasta ollut toimija. Toki tässäkin on onnettomia aineksia mukana. Kirja tuli mieleeni, koska olen viime päivinä lukenut Karolina Kouvolan kirjoittamaa kirjaa Soturit, joka kertoo eri aikakausien taistelijoista. Siinä todetaan, että viikinkien keskuudessa ei ole ollut olemassa naissotureita, mutta samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi naissoturin luurangon löytymisestä. Minua kiinnostaisi lukea lisää erilaisista toiminnan naisista.

23 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen listaus! Taitaisi olla korkea aika lukea Nälkäpeli. Se on odottanut hyllyssäni jo pitkään, en oikein edes tiedä miksi en ole siihen vieläkään tarttunut. Uskon tykkääväni. Ja tuo Christie on kyllä todellinen klassikko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä Nälkäpeli -kirjojen parissa, kun päätät tarttua niihin! :)

      Poista
  2. Minäkin mietin jonkun aikaa että laittaisinko listalleni nälkäpeli kirjat :) Noh en sitten laittanut :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin olisi ollut vaikka mitä kirjoja tälle listalle, mutta tällä kertaa nämä :)

      Poista
  3. Tuon Paavi Johannan ajatus on kiehtova, vaikka kylläkin hieman epäilen sen olleen mahdollista. Silti ihmmismieli on jotenkin toiveikas: olisiko silti voinnut olla jokin sellainen tilanne, jossa naisella olisi sittenkin ollut valtaa. Toki historia on täynnä myös keisarinnoja, kuningattaria ja sijaishallitsija-äitejä, jotka ovat onnistuneet pysymään vallankahvassa. Oletko esimerkiksi lukenut Hirvisaaren Minä, Katariina tai Me, Keisarinna-teoksia? Ei niin paljoa toimintaa, mutta kuitenkin vallankahvassa keinottelua. Tai Philippa Gregoryn ruusujen sotaan sijoittuvat tarinat ovat myös nimen omaan kuvauksia naisista valtapelin äärellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups! Nyt vasta huomasin, että olihan sulla myös Philippaa luettuna. ;) Kandee kurkkaa myös ne muut osat, erityisesti Sininen herttuatar, joka on Elisabethin äidin tarina..

      Poista
    2. Minua kiehtovat tarinat kuningattarista ja keisarinnoista. Tarkoituksena on joku päivä lukea lisää heistä. Se lähinnä mietityttää, kun en ole törmännyt tavallisesta rahvaasta kertoviin kirjoihin. Muihin kuin mainitsemiini ankeisiin kuvauksiin. Tai sitten en vain muista. Toisaalta sellaiset tarinat, joissa kaikilla menee vain hyvin, eivät kai ole kertomisen arvoisia, vaan tylsiä, jolloin ne on jätetty kertomatta?

      Paavi Johannasta vielä. Kirjan loppuun oli koottu tutkimustietoa, millä perusteella tarina voisi olla tosi. Johanna olisi siis esittänyt kuollutta veljeään Johannesta ja peittänyt muotonsa papin kaavun alle. Paavien valtakausissa on outo vuosilukuvirhe jne. peittelyyn viittaavia juttuja.

      Poista
  4. Tämäpä onkin kiva idea postata mieleenjääneimmät kirjat. Taidanpa jossain vaiheessa tehdä samoin.
    Tuota Sirpa Tabet'ta luin jossain vaiheessa enemmänkin, mutta omat muistikuvani ovat vähän hatarat. Tuo mitä kerrot Punaisesta metsästä soittaa kelloja kyllä. Se taisi olla minulle melkein liian jännittävä, mutta muistelisin olleeni siitä aika innoissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun myös innostuit tällaisesta listauksesta!

      Punainen metsä oli aika jännittävä, mutta ei mielestäni liiaksi, vaikka etenkin loppua kohden kävikin hieman karmivaksi.

      Poista
  5. Näistä olen lukenut vain Christien. Ja lukukokemus on kyllä jäänyt minunkin mieleeni. Erityisesti muistan loppuratkaisun. Oli kesäinen päivä ja vietin kesälomaa kotikodissa (opiskelin tuolloin jo yliopistossa), istuin puutarhakeinussa ja paloin halusta saada tietää, miten kirja päättyy. Lopusta jäi kyllä vähän hölmistynyt olo, koin tulleeni huijatuksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas loppu tuntui aivan mahtavan nerokkaalta, kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Toisella kerralla oli jännittävää seurata tapahtumia loppuratkaisu mielessä. Kolmannella lukukerralla lukeminen oli lähinnä nostalgista.

      Poista
  6. Christien kirja on kyllä todellakin mieleenpainuva, mutta silti ovela. Olen lukenut sen useita kertoja, koska olen aina lukukertojen välillä unohtanut murhaajan. :D Kirjan tunnelma on todella voimakas ja unohtumaton.

    Muut mainitsemasi kirjat eivät olekaan minulle ennestään tuttuja (paitsi tietty Nälkäpelit, joita en tosin ole lukenut, mutta katsonut elokuvina). Paavi Johanna alkoi kiinnostaa kovasti. Merkitsen nimen ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Nälkäpeli kirjat ovat parempia kuin elokuvat, sillä elokuvista on jätetty joitain olennaisia juttuja pois.

      Mukavaa, kun sait kirjavinkin!

      Poista
  7. Kymmenen pientä neekeripoikaa on yksi parhaimpia kirjoja Christieltä ja Nälkäpelitkin oli ihan mukavaa luettavaa. Muita listasi kirjoista en olekaan lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että listalla oli sekä hyviä luettuja että uusia tuttavuuksia.

      Poista
  8. Luen paljon dekkereita ja Kymmenen pientä neekeripoikaa on hieno, muttei minusta kuitenkaan Christien paras.
    Nälkäpeli-trilogiasta luin ensimmäisen osan ja jäin kummastelemaan sen suosiota. Olen pitänyt useimmista muista lukemistani dystopioista enemmän.
    Jordan on jäänyt lukematta. Olen ehkä liiankin valikova fantasian suhteen.
    Sirpa Tabetin Punainen metsä on yksi hänen parhaimmistaan - upea lukukokemus.
    Paavi Johanna kuulostaa kiinnostavalta. Vaihtoisella historiallakin on paikka lukumieltymyksissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkoi heti kiinnostaa, mikä sinusta on Christien paras dekkari? :)

      Poista
  9. Aika mielenkiintoinen viritys. Luulen, että näiden listojen tekeminen olisi minulle todella vaikeaa. Meillä ei kyllä olisi samoja kirjoja, sillä listaltasi on tuttu vain tuo Agatha Christie. Se on toki loistava, mutta ei silti nousisi minulla kärjen tuntumaan. Suosikkilistaukset ovat tietty aina aikaan ja elämänvaiheeseen sidottuja. Mietin, että lapsuudesta tai nuoruudesta ei taitaisi listoille päästä enää mitään. Sorry Louisa M. Alcott!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei oikeastaan ole suosikkilistaus, vaikka jokaisesta listan kirjasta pidänkin, vaan lista mieleenpainuneista kirjoista. Suosikkilistani olisi eri näköinen. Alcott on selkeästi jäänyt mieleesi, joten luultavasti hänen kirjansa olisi kuin olisikin listallasi :)

      Poista
  10. Minä jossain kohtaa aloitin Nälkäpeliä, mutta jumahdin alkumetreille. Kymmenen pientä neekeripoikaa puolestaan on ollut suosikkini jo vuosikymmenien ajan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kirjat eivät toki ole kaikkia varten tai sitten ei ollut oikea hetki kyseiselle kirjalle :)

      Mukavaa, että pidät myös Christien kirjasta!

      Poista
    2. Täytyy yrittää jossain kohtaa uudelleen. :-)

      Poista
    3. Minulle kävi niin esimerkiksi Pikku Prinssi kirjan kanssa. Siinä tosin oli aika iso aikaväli, mutta kuitenkin :)

      Poista

Kiitos kommentista!